Itse ymmärsin nuo kirjoittelut siten, että tämä CSJ:ksi nimetty teoria olisi se, mikä on "soluttautunut" ja muuttanut kaikki nuo yksittäiset "sosiaalisen oikeuden" liikkeet sellaisiksi paskatunkioiksi, mitä ne nykyisin ovat. Sinänsä nuo kaikki liikkeet lienee sellaisia, mitkä on aikoinaan alkaneet jostain ihan todellisesta tarpeesta / hyvästä tarkoituksesta, mutta ajan myötä muuttuneet sitten täysin toisenlaisiksi. Jos tuo ymmärrykseni on oikea, niin sitten voikin kiinnittää huomiota esim seuraaviin kohtiin:
Itse asiassa kirjassaan Lindsay ja Pluckrose osoittaa, että juuret ovat postmoderneissa teorioissa (tässä tosin eksaktisti käyttäisin itse
jälkistrukturalismiä) ja muun muassa Jacques Derridan luomaa dekonstruktioajattelua (Derrida itse käsitteli oikeastaan vain sanojen merkitystä) sovelletaan paljoltikin lähes kaikkeen. Toinen, mihin teoria pohjaa hyvin pitkälti on Michel Foucaultin valta-tieto kytkökseen, jossa muun muassa määritellään se, että itse yhteiskunnassa käytettävä tieto sisältää tietynlaisen valtarakenteen ja vallassa olevat määrittelevät sen, mitä tieto on.
”Power-Knowledge” -hakusanalla löytää aiheeseen liittyvää tietoa.
Tästä homma on sitten kasvanut, kun postmodernismi itsessään hylättiin ja jotkut väittävät sen kuolleen ja kuopatun. Todellisuus on se, että Foucaultin ja Derridan ajatukset muuttuivat 90-luvulle tultaessa pitkälti näiden nykyisten teorioiden mukana. On totta, että jo 90-luvun alussa muun muassa radikaalifeminismi nosti päätänsä, mutta ilmeisesti läpimurto sekoittumisen suhteen tapahtui vasta postkolonialististen teorioiden myötä. Näille toki olikin alkuun hyvä ajatus, mutta pitkässä juoksussa ne menivät metsään juuri mainitsemallani tavalla, jossa kaikki lännestä lähteneet asiat nähtiin jonkinsortin kolonialismina ja siten vaativat dekolonisaatiota. Postfeminismistä sitten nousi pystyyn queer-teoriat ja pienen jalostuksen mukana kriittiset rotuteoriat ja intersektionalismi. Uusina tulokkaina ovat sitten nämä ableistiset kannat sekä uusimpana läskitutkimus (tms, tiedä mikä olisi suomeksi hyvä nimi.), jotka puolestaan ovat lähes puhtaasti aktivistien omia tuotoksia.
Kuitenkin kokoajan mukana on Foucaultmainen ajattelu power-knowledgestä, jossa nähdään esimerkiksi ongelmana, ”problemaattisena” – kuten alan termistöön kuuluu – melkein kaikki yleisesti hyväksytty tieto, johtuen siitä että ajatuksena tieto on aina jonkinlaista vallankäyttöä. Onhan se toki osin selvää, että ”Tieto on valtaa”, tavalla tai toisella, mutta tässä yleisestään yleisesti kaikkeen tietoon aina luonnontieteistä alkaen. Teorioiden mukaan mikään tieto ei ole universaalia vaan kaikessa pitää ottaa huomioon paikalliset kultturirelativistiset tiedot ja henkilökohtaiset kokemukset maailmasta, jotka määritelmällisesti ovat yhtä päteviä selityksiä maailmalle kuin esimerkiksi suhteellisuusteoria.
Kummallisinta tässä on se, että teorioissa on kova tarve lokeroida ihmisiä identeettien mukaan. Kyseessä on nopealla vilkaisulla selkeä ristiriita, mutta tätä ei oteta huomioon kun käytännössä yksilö on aivopesty tai koittaa saada jonkinnäköistä valtaa itselleen jos hänen kokemukset ovat kovasti ristiriitaiset kollektiivisen identiteettiryhmän määriteltyjä kokemuksia vastaan. Teoriat eivät millään muotoa ole individualistisia ja toisinaan on jopa väitetty, että
individualismi itsessään on jo rasistista.
Olette varmaan huomanneet, että erityisesti sanavapauteen suhtaudutaan kovin illiberaalisti noissa piireissä? Syynä on se, että osana kaikkia teorioita on kovin pitkälti sellainen
diskurssianalyysi, jota sovelletaan lähes kaikkeen ja kaikkialle. Ovathan joidenkin mukaan sanat väkivaltaa jne. Tästä seuraa sitten myös kaikki nämä Suomessakin muodikkaasti heitellyt mikroaggressiot ynnä muut asiat, mitä kovasti ollaan joka puolella näkemässä. Sanojen määritteleminen väkivallaksi on ongelmallista, koska siihen perustuu puolestaan joidenkin mielestä oikeutus vastata epämiellyttävään puheeseen väkivallalla – olihan häntä kohtaan tehty väkivaltaa julkeasti lausumalla nuo epämiellyttävät sanat.
Mielestäni tuota paskaa on alettu käyttää myös esim. pakolaisten/"turvapaikanhakijoiden"/maahanmuuton ja ilmastonmuutoksen vastaisten toimien kohdalla. Näilläkin molemmilla siis lienee ollut joskus aikoinaan ihan hyvä tarkoitus, mutta nyt ne on jalostettu noilla CSJ:n teeseillä ihan täysin muuksi. Suhtautuminen on sama, jos yrität selittää, ettei nykyisin länsimaissa suunnitelluilla toimilla näiden asioiden suhteen ole juuri mitään tekemistä järjen ja alkuperäisen tarkoituksen kanssa, verrattuna siihen, ettet ole valmis lankeamaan polvillesi tunnustamaan synnynnäistä rasistisuuttasi: Olet natsismusrassismus, joka ei välitä paskaakaan muista ihmisistä, oman kotimaan lapset mukaan lukien (jotka tulevat myös siis kärsimään hyvin pian hyvin kauhean kuoleman sinun kusipäisyytesi vuoksi).
Ja tästä päästäänkin sitten siihen, että kaikilla noilla liikkeillä tehdään nykyisin rahaa. Tai tarkemmin sanoen, rahaa siirretään tavallisten kansalaisten taskusta ihan muihin taskuihin. Maahanmuuton kohdalla rahantekorahansiirto taisi jo nousta vähän uudelle tasolle, mutta varsinainen kruununjalokivi on tietenkin ilmastonmuutoksen vastaiset toimet. Siksipä ne toimenpiteet pitääkin länsimaissa tehdä mahdollisimman typerillä ja kalliilla tavoilla. Ja eri mieltä olevat teilataan kunnon CSJ-tyyliin välittömästi.
Rahaahan tällä tehdään. Ei mikään ihme, että esimerkiksi Robin DiAngelon täysin päätön teos
White Fragility on keikkunut (saattaa edelleen keikkua) pitkään Jenkkien bestsellerien joukossa. Kyseistä teosta suositeltiin muun muassa opinto-ohjelmiin. Samalla Trump itse asiassa kielsi valtiohallinnossa kriittisen rotuteorian opettamisen, mutta Biden on ymmärtääkseni luvannut palauttaa sen pakolliseksi virkamieskunnalle. Luennoitsijat tekevät saarnaamalla näkymättömästä rasismista, piirileikeillä ja työntekijöitä rasisteiksi haukkumalla paljon tuohta, kun instituutiot ja suuryritykset tilailevat SJW:iden paineessa noita höpöhöpökoulutuksia, joihin työntekijöiden on pakko osallistua. Epäilemättä tuossa teollisuudessa siis raha liikkuu.
*White fragilityä kohtaan Karlyn Borysenko on antanut hyvää kritiikkiä alkaen
tästä videosta.En vaan edelleenkään usko, että tuo paska olisi levinnyt näin laajalle, ja edelleen leviäisi, ellei sillä olisi tosi isojen mätäpoikien ja -tyttöjen tuki. Ja tuon tuen syynä ei todellakaan ole mikään oikeudenmukaisuus. Luulenpa myös, ettei ilmastonmuutos ole sekään viimeinen asia, jonka kohdalla tuota sontaa käytetään kaiken (järkevän) vastustuksen eliminointiin.
Noiden hullujen ja superrikkaiden / valtaeliitin perverssin liittoutuman ymmärtäminen on vain jotenkin helpompaa, jos tuo CSJ ei kirjoituksen mukaisesti perustu kuin pieneltä osin marxismiin.
Iso syy tämän levinneisyyteen on se, että jenkkien yliopistoissa avoimesti koulutetaan tätä uskontoa, josta sen on annettu levitä. Alkuun naiivi ajatus oli se, että kun radikaalit opiskelijat joutuvat oikean elämän kanssa tekemisiin höpötys lakkaa. Ongelmaksi tulikin se, että teorioihin oli kehittynyt joskus 2000-2010 luvulla huomattava aktivistinen aspekti, joka ei tyytynyt enää pelkkään akateemiseen pohdintaan vaan vaati toimintaa. Pikkuhiljaa he siis alkoivat muokkaamaan työpaikkoja ja yhteiskuntaa heidän teorioilleen sopivaksi. Lisäksi monenkieliset pseudointellektuellit kielikoukerot ynnä muuta saavat tavantallaajan sekaisin ja toisaalta lietsottua vähemmän älykkäitä, mutta trendivirtauksia seuraavia aktivisteja (näitä, yliopistossa koulutettavia, joilla ei ole mitään oikeaa substanssiosaamista tuottaa akateemista tutkimusta sekä kouluja käymättömät kuten AntiFa-fasistit ja muut, jotka vain haluavat kuulua joukkoon. Vähän samaan tapaan kuin hippiliikkeessä joku New Age touhu). Aiemmin kirjoitin dogmaattisuudesta, erityinen ongelmaa tuottaa se, että kyseessä on oikeastaan enemmänkin nonteistinen uskonto kuin mikään tiede. Uskontoa ei saa kritisoida tai jos kritisoit et vaan ymmärrä. Uskonto ei voi olla väärässä. Polvistu tai tule canceloiduksi tai vähintään joudut tekemään katumusharjoituksia.
Ongelma oli se, että uskonto on ovelasti puettu tieteen kaapuun, mikä johti taas siihen, että sitä ei liberaalin länsimaisen sananvapausperiaatteen mukaan voi kieltää ja toisaalta yksi suuri hyve on akatemian ja yliopiston vapaus. Ongelmiahan ei olisi, jos kaikki teoriat altistettaisiin normaalille tieteelliselle kritiikille. Näin ei kuitenkaan ole, koska omien määritelmiensä mukaan kaikki kritiikki on absoluuttisen väärässä ja he ovat absoluuttisen oikeassa. Kritiikki yritetään vaientaa kaikin keinoin rasistiksi, transfobiksi, homofobiksi... ties miksikä haukkumalla ja ääriesimerkeissä canceloimalla (Jordan B. Petersen) tai esim. mellakoimalla (Evergreenin mellakat, Bret Weinstein).
Lopullinen tavoite on kuitenkin aina valta. Siksi muun muassa pitkä marssi instituutioihin ja suuryrityksiin on ollut käynnissä jo jonkin aikaa ja siksi esimerkiksi jenkkien puuhasteluissa homma näkyy huolestuttavalla tavalla eri instituutioissa. Jotkut suuryritykset nykyään palkkaavat jopa
C-tasolle (Chief Diversity Officer) näitä SJW uskonsotureita.
Wikipedian mukaan noin 20%:ssa fortune 500-firmoista löytyy jo kyseinen nimike.
E: Lisätty toiseksi viimeiseen kappaleeseen pari virkettä loppuun. Alkaen ”Ongelma oli se...”, jotka erotin myöhemmin erilliseksi kappaleeksi.
E2: lisätty sana ”elämä”, joka oli jostain syystä kadonnut kirjoituksesta kolmanneksi viimeiseen kappaleeseen.
E3: Amazon-linkki White Fragilityyn kuntoon.