Saska Saarikoski: Rasismi on apu politiikassa, mutta tabu kulttuurissa
Monimuotoisuudesta nostettuihin kohuihin on selvä syy: yritykset ja kulttuuri katsovat tulevaisuuteen, politiikka menneisyyteen.
Helsingin Sanomat 28.8.2024
"Kulttuuri katsoo"? Saska tarkoittaa, että tietyt "kulttuurin"
edustajat "katsovat".
Kesän aikana suomalaiset saivat tutustua kirjainyhdistelmään dei. Se tulee sanoista diversity, equity ja inclusion eli monimuotoisuus, oikeudenmukaisuus ja mukaan ottaminen.
Deistä on puhuttu erityisesti Yleisradion yhteydessä. Julkisuudessa on kerrottu, että Ylessä pohditaan esimerkiksi aihevalintoja ja haastateltavia myös monimuotoisuuden näkökulmasta. Arvostelijoiden mielestä sellainen politisoi mediatalon toimintaa. Julkisuuteen vuodetussa sisäisessä keskustelussa Ylen toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila väitti Ylen joutuneen informaatiosodan kohteeksi.
MISTÄÄN Ylen käytävillä keksitystä hullutuksesta deissä ei ole kyse. Monimuotoisuuskoulutusta on annettu monissa muissakin suuryrityksissä ja mediataloissa. Helsingin Sanomissa oli käytössä laskuri, joka mittasi naisten ja miesten osuutta lehden sisällöstä. Siitä luovuttiin, koska laskuri osoittautui turhan mekaaniseksi keinoksi arvioida tasa-arvon toteutumista. Itse tavoitteesta ei kuitenkaan tingitty. Totta kai median kannattaa seurata sitä, miten hyvin se heijastelee maailmaa. Muuten voi alkaa luulla peiliä ikkunaksi.
Mittarista luovuttiin, koska se oli ymmärrettävä (ja sellaisena helppo kyseenalaistaa, kuten syytä olikin), mutta sen ympärille kehitettiin sekava ideologia, jossa itse tavoite on enää sivuseikka.
Kai kaikki ovat huomanneet, että näissä puolustuksissa ei käsitellä lainkaan konkreettista DEI-kritiikkiä tai esimerkiksi esitellä koulutusta ja sen tuloksia?
Toimittajana olen huvittuneena lukenut väitteitä, joiden mukaan journalismi olisi takavuosina ollut epäpoliittista mutta nyt toimittajista on tullut poliittisia. Vanhoiksi hyviksi ajoiksi kutsutaan niitä vuosia, jolloin esimerkiksi Ylessä virat jaettiin puoluekirjan mukaan. Nyt poliittisen toimittajapolven viimeisetkin mohikaanit ovat jääneet eläkkeelle, joten ainakaan tässä toimituksessa ei väitellä puolueista vaan bändeistä ja ravintoloista.
Ei, vaan takavuosina journalismissa oli todellisuuden raadollisuudesta huolimatta objektiivisuuden ja puolueettomuuden
ihanne, josta ei ole enää paljon jäljellä. Enää Ylen virkoja ei jaeta puoluekirjan mukaan, mutta mielipideputki on siellä muuten vieläkin ahtaampi kuin ennen. Nykyinen toimittajapolvi on vähintään yhtä poliittista kuin 70-luvulla, vaikka se ei näy yhtä suoraan ja julkisesti
puoluepoliittisuutena kuten Saskan nuoruudessa vappumarsseilla.
Kulttuurikiistoissa on tapana panna vastatusten ”terve järki” ja ”uusin hullutus”. Konservatiivit väittävät, että aikaisemmin juttujen aiheet ja työntekijät valittiin objektiivisten kriteerien mutta nykyään sukupuolen tai ihonvärin perusteella. Joopa joo.
Ei, vaan aikaisemmin juttujen aiheiden ja työntekijöiden valintakriteerien
ihanne oli objektiivisuus, mutta nykyään se on sukupuoli tai ihonväri tai canceloitujen mielipiteiden välttäminen.
Tuore esimerkki terve järki -logiikasta: Yhdysvalloissa on ollut 45 presidenttiä, joista 44 on ollut valkoisia miehiä ja yksi musta mies. Se oli normaalia. Ihan outoa on sen sijaan se, että presidentiksi on ehdolla ei-valkoinen nainen. Vastustajat syyttävät Kamala Harrisia dei-ehdokkaaksi.
Niin? On helppo johtaa
terveellä järjellä syyt, joiden vuoksi Yhdysvalloissa presidentit
ovat olleet enimmäkseen valkoisia miehiä. "Uusin hullutus"-näkökulma asiaan on, että syynä on ollut "rasismi" tai "epäoikeudenmukaisuus" tai "diversiteetin puute", jonka vuoksi seuraavan presidentin on välttämättä oltava ei-valkoinen nainen.
Totta kai Kamala Harris on DEI-ehdokas, oikein DEI-mannekiini. Diversity, equity ja inclusion ovat hänen iskusanojaan.
AJAN suunta on selvä: tulevaisuus niin Yhdysvalloissa kuin Suomessakin on vähemmän valkoinen. Useimmat yritykset haluavat olla aikaansa edellä, koska ne tavoittelevat nuoria työntekijöitä ja kuluttajia. Se näkyy niin yritysviestinnässä ja mainoksissa kuin kulttuurissa laajemminkin.
Ja tämä vaatii laittomiin kiintiöihin rinnastettavia diversiteettisääntöjä ja uskonnollistyyppistä cancelointikulttuuria eurooppalaisiin julkisen palvelun yleisradioyhtiöihin? En oikein osta.
Ilmeisesti itse asia eli DEI-kritiikki on merkityksetöntä juuri siksi, että "tulevaisuus on vähemmän valkoinen".
Kun työpaikkailmoituksissa ja televisiossa on kauniita ja menestyviä vähemmistöjen edustajia, mutta kotikylän ABC:llä pelkkiä vihaisia valkoisia, ihmiset alkavat epäillä, että heille tyrkytetään jotain vierasta maailmankuvaa. Epäluulo on luonut kulttuurisen vasta-aallon, jota poliitikot nyt kaikkialla länsimaissa nostavat ja jolla he surffaavat.
Tästä voisi kirjoittaa pitempäänkin, mutta aivan varmasti meille tyrkytetään kuvatulvassa vähemmistöjen esittämisen kautta "jotain vierasta maailmankuvaa". Nykyisten televisiomainosten vähemmistökuva poikkeaa jyrkästi sekä todellisuudesta että tulevaisuudesta, kun tärkeintä tuntuu olevan lisätä kuviin välttämättä "väriä" eli tilanteesta ja tarpeesta riippuen yleensä "tummaihoinen" ja "aasialainen" kuin kiintiön edustajina. Ei kuitenkaan esimerkiksi irakilainen, venäläinen tai filippiiniläinen.
Käytännön esimerkki aikakoneen toiminnasta: yritykset varovat tiukasti leimautumasta rasistisiksi – kysykää vaikka HSL:ltä – kun taas politiikassa rasismilla voi menestyä oikein mukavasti.
Yritykset ylireagoivat HSL:n lailla mitä älyttömimpiin woke-parkaisuihin, koska "tulevaisuus on vähemmän valkoinen", mutta tämän kyseenalaistaminen on poliitikkojen nostattama "kulttuurinen viha-aalto"? Vähän vaikea pysyä perässä apologeetan ajatuksenjuoksussa.
Se, mihin Saska huolellisesti välttää tässäkin ottamasta kantaa – ja joka on myös DEI:n tarkoitus – on hämärtää, että kyse on loppujen lopuksi
maahanmuuttopolitiikasta ja sen valinnoista. Me suomalaiset valitsemme
maahanmuuttopolitiikan kautta, millaisia ihmisiä täällä tulevaisuudessa liikkuu, valkoisia eurooppalaisia vai ei-valkoisia maahanmuuttajia Euroopan ulkopuolelta.
Eivät yritykset ennakoi mainosvirralla tulevaisuutta vaan ne muokkaavat nykyisyyttä muokkaamalla ihmisten mielipiteitä esimerkiksi esittämällä valtamedian kautta, että
kaikki maahanmuutto on meille hyväksi ja välttämätöntä, ei ollenkaan uhka ja taloudellinen taakka, jota se oikeasti on, vaan huoletonta biletystä värikkäässä jengissä kuten telkkarissa. Ruotsissa maahanmuutto ei ole mennyt kuten Strömsössä.
Niin Hesari, elinkeinoelämän edustajat kuin useimmat puolueetkin kampanjoivat sen puolesta, että nettomaahanmuuton on ylitettävä pysyvästi kantaväestön syntyvyys. Ja että väestönvaihto on kirosana. Ja että maahanmuuton ja laittomienkaan siirtolaisten oikeuksien
minkäänlainen rajoittaminen on
rasismia. Saskan kolumni kannattaa ĺukea sitä vasten.
