"I don’t feel safe being part of this family."
Tämä on nykymaailmassa äärimmäisen surullinen ilmiö. Samanlaisia avautumisia näkee jenkkiläisessä somessa jonkin verran.
Kyseinen perhe ei siis ikinä ole harjoittanut sen enempää henkistä kuin fyysistäkään väkivaltaa tätä nuorta kohtaan. He ovat varmaankin jyrkästi eri mieltä poliittisista asioista, mutta mitä ilmeisimmin perhe on ollut mitä rakastavin. On ihan kauheaa sanoa - etenkin julkisesti - ettei tunne oloaan turvalliseksi. Ymmärrän sen, jos pelissä on päihteitä, väkivaltaa, mielenterveysjuttuja ja muuta, mutta... No voisi itse tietysti miettiä, jos vanhemmat sanoisivat, etteivät tunne oloaan turvalliseksi lapsensa kanssa, koska lapsella on erilaisia poliittisia mielipiteitä.
Ei sen ole edes tarkoitus viitata oikeaan turvattomuuteen. Vetoaminen siihen, että joku tekee henkilön olon turvattomaksi on muodostunut Yhdysvalloissa melko tavalliseksi väärien mielipiteiden ilmiantamisen ja toisinajattelijoiden kiusaamisen keinoksi. Esimerkiksi jonkun verran julkisuudessa ollut New York Timesin toimittaja Bari Weissin tapaus meni niin. Hän on siis amerikanjuutalainen toimittaja, joka palkattiin lehteen sen takia, että hän kirjoittaisi sentristisemmästä, tasapuolisemmasta näkökulmasta. Hänet kuitenkin savustettiin ja kiusattiin ulos toimituksesta, koska muut toimittajat tekivät hänestä jatkuvasti ilmiantoja, miten hänen olemassaolonsa muka tekee heidän olonsa turvattomaksi. Samanlaisia tarinoita kertovat monet toimittajat, jotka ovat tulleet julkisuuteen tämän cancel-kulttuurin takia, eivätkä edes mitkään öyhöttäjät, vaan toimittajat, jotka ovat pyrkineet journalismiin ja neutraaliuteen eivätkä ole taipuneet ääri-ideologiseen painostukseen.
Se, mikä minua suututtaa, surettaa ja pelottaa eniten tässä liikkeessä on normaalien ihmisten ja valtavirtaoikeiston reagointi, tai siis reagoimattomuus. He tuntuvat olevan totaalisen kyvyttömiä edes tunnistamaan tämän ilmiön olemassaoloa ja sen laajuutta. He ovat kuvitelleet jo 30 vuotta, että vallitseva hulluus menee ohi, jos oikeisto vaan ei tee mitään, hyvinpä on toiminut. Valtavirtaoikeiston reaktio meitä woke-ideologian kritisoijia kohtaan on jopa vihamielinen: miten kehtaatte kyseenalaistaa valtamedian ja valtainstituutiot! En todellakaan ymmärrä, ovatko he yksinkertaisesti niin tyhmiä ja tietämättömiä, että eivät oikeasti ymmärrä, mitä heidän ympärillään tapahtuu, vai onko kyse hillotolpista. Valtavirtaoikeiston selkärangan puute ja harhaisuus on vain jotain, mikä minulla on vaikea käsittää kun yleensä juuri he ovat se aikaansaava ihmisryhmä. Jotkut kokoomuslaiset ovat jopa väittäneet minulle, että yliopistojen uusmarxistisuus on salaliittoteoria. Kaikenlaisia hulluja on tietysti ollut aina, mutta miksi järkevät ihmiset eivät juuri nyt tee mitään vaan vaikenevat? On aivan uusi ilmiö, että ihmiset vaan vaikenevat ja alistuvat sellaisille vaatimuksille, joille ennen olisi vain naurettu.
