Kirjoittaja Aihe: Critical Social Justice  (Luettu 35075 kertaa)

zupi

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 1 868
  • Liked: 9712
Vs: Critical Social Justice
« Vastaus #240 : 04.09.2021, 22:11:14 »

https://bulletin.nu/social-justice-studies-in-the-university-why-did-they-emerge-despite-being-anti-scientific

Lainaus
Social Justice studies in the university: Why did they emerge despite being anti-scientific?

Critical Race Theory, Fat Studies, and Queer Theory are examples of Social Justice studies that have gained influence in the academical world. Yet, most of it is non-scientific or in some cases anti-scientific, according to scholars Nicolai J Foss and Torsten Skov who in this essay offers a number of hypotheses about this, as they say, puzzling development.
11 jul 2021 16:19

What is often called Social Justice Studies (“SJS”) are influential in a number of research fields in social science and the humanities, as well as making their influence felt in STEM fields. However, much of SJS is plainly non-scientific, and in some cases even anti-scientific. So, why have they emerged and become influential?

(…)

However, it is well known that the process doesn’t work perfectly and that errors can persist for a long time. Sometimes theories may be rejected that later turn out to be true (e.g., Pasteurization or the notion that stomach ulcers are caused by bacteria), and accepted theories turn out to be false (too many to list!). The last two decades have witnessed one “replication crisis” after the other, as discipline after discipline, including psychology, medicine, and economics failed to replicate a very large percentage of often central and seemingly well-established findings. This is problematic as replication is seen as a cornerstone of science.

(…)

Specifically, we refer to fields such as Gender Studies, Postcolonial Studies, Critical Race Theory, Fat Studies, and Queer Theory. We do not rule out that some activities within these fields could qualify as scientific, but we do claim that these areas are in large part un-scientific or even anti-scientific.

(…)

Much public attention has more recently been dedicated to the “Sokal Squared” affair that was initiated when Peter Boghossian, James A. Lindsay, and Helen Pluckrose in 2017 and 2018 managed to get a number of bogus papers published. These included “Human Reaction to Rape Culture and Queer Performativity at Urban Dog Parks in Portland, Oregon,” ostensibly a study of canine rape culture in a Portland dog park!

These incidents are important and have had impact because they show that research that is entirely unfounded is publishable in certain fields.

That the authors-hoaxers managed to do this repeatedly and across different learned journals suggests that we are not talking about the occasional, isolated error. Rather, we are dealing with communities and journals that systematically allow non-science to be published. The question is how this state of affairs is possible. Existing accounts of the intellectual origins of SJS (e.g., Pluckrose and Lindsay’ Cynical Theories) fail to explain this.

(…)

The second half of the 20th century witnessed a steady decline of overtly expressed racism and sexism in American society, partly driven by civil rights movements and women’s liberation movements. Egalitarian, tolerant and “liberal” beliefs and attitudes were increasingly expressed in value surveys. And yet, statistics about income, health, education etc. for people of color did not show grand improvements, and gender statistics still showed wide disparities.

The fight for social justice looked like it had been won. But, the reality was different if you scratched the surface. In fact, this is exactly how a number of activist scholars themselves see it (e.g., Dasgupta, Dovidio and Gaertner, Swim et al.). Declaring victory in the midst of what seemed to be a failure was not an option. Thus, an explanation for the disconnect between egalitarian attitudes and material inequality had to be found.

(…)

The theory of unconscious biases filled a gap. And perhaps not only a gap in the understanding of equality but also a gap left after the declining belief in the unconscious as understood by psychoanalysis, as well as a religious gap left by the declining influence of the protestant churches in the USA. The unconscious had been vacated by psychoanalysis and the religious had been vacated by the church; thus, both were available for exploitation by an invalid “scientific” theory. A perfect storm.

In parallel with the advent of unconscious explanations for social inequalities, the idea of equality itself also made a transition. The focus on equality of opportunities for all, was gradually replaced by focus on equality of outcome – a logical development in view of formal equality being largely obtained but material equality lacking.

At first, the argument was made that in practical terms inequality of outcome could be taken as a sign of lacking equality of opportunity. For example, Anne Phillips argued that “equality of outcome …. has to be taken as a key measure of equality of opportunity” in her paper in defense of equality of outcome).

(…)

The basic point we want to make with the above remarks is that scientific rationality and integrity was in deficit in the theories about unconscious bias and discrimination pertaining to race and gender that became dominant after year 2000. This paved the way for other SJS that lacked these same properties, in the fields of postcolonial studies, fat studies, queer theory, as well as a wealth of intersectional studies that combine these with feminist theory and antiracism.

(…)

At the same time the increasing politicization of universities in the form of stepping up the engagement with the surrounding society is a factor working towards shielding SJS. Increasingly, universities have adopted Third Missions, that is, “the economic and social mission of the university and its contribution to communities and territories.” Many universities have built layers of middle managers who deal with external parties (accreditors, donors, funding bodies), need to be kept busy, often sympathize with SJS ideas, and may have some discretion over decisions.

(…)

These are the departments that are most likely to be homes to scholars who work from a SJS perspective. The result is that such scholars may get access to funding resources, become important to carrying out third mission activities, and may become institutionally entrenched.

(…)

This entails keeping frictions and conflict at a reasonably low level. Accepting low-quality research may, in the eyes of university management, sometimes be an acceptable cost of maintaining the internal truce. This may take the form of accepting that evaluation is carried out in a less effective manner.

(…)

The fact that research contributions such as those in the Sokal Hoax and the Sokal Squared Affair that we mentioned above get published shows that errors happen. Moreover these were not flukes; the scholars who organized the Sokal Squared Hoax were able to repeatedly place non-scientific papers in ostensibly learned journals. This suggests that something is systematically wrong on the evaluation side.

(…)

But because evaluation processes and their organizational and institutional embodiments can lead separate lives, they may also develop differently and have very different standards. We see SJS scholars as clearly forming communities with their own evaluation hierarchies—but, also and very importantly, their own evaluation criteria.

These criteria are different from those of scientific criteria.
In particular, the identities, or “positions,” of scholars may matter and become an independent criterion for acceptance. Scholars from universities that are associated with, for example, a colonial past or just some “power” position may be disregarded because of their affiliation.

This is extremely problematic because it means that the self-regulatory mechanisms of science—the inbuilt error correction of critique—is basically sabotaged. Non-science may proliferate, seep into the surrounding society, and begin to exert a problematic influence.

The Tyranny of the Intolerant Minority and the Costs of Opposition

Why aren’t these developments resisted from within academia?

First, they are an insult to scholars who work hard to produce what they see as valid claims to knowledge.

Second, they fly in the face of the ethos of most practicing scientists who don’t endorse an “anything goes”-attitude.

Third, they potentially harm the reputations of universities and scientific fields.

Fourth, taxpayers may well feel that their hard-earned tax money is wasted.

Fifth, the spread of non-scientific ideas in society may cause harm. In other words, many people are negatively affected by the proliferation of SJS. Why don’t they band up and put an end to it?

The problem here is one of the cost of collective action and of highly skewed incentives. SJS scholars may be seen as small, well-organized special interest groups. They directly appropriate the benefits of their activities (publications, tenure, influence in the university). So, their costs and benefits are directly linked. This is different in the case of their opponents.

(…)

The costs to individuals of engaging with SJS may be high.
This is not just a matter of spending time getting acquainted with SJS. It is also a matter of criticism potentially resulting in deplatforming, organized attacks on social media, complaints to university administrators, and other intimidation tactics.

In turn, the perceived costs to “woke” scholar-activists of engaging in such activities may be low because they feel they are acting in the interest of a noble cause and because their unity of purpose makes organizing to fight critics a low-cost activity. By the same token, because of the diversity of the groups that are harmed by grievance studies it is costly to organize collective action.

All these factors imply that opposition to SJS is likely to be weak and disorganized.

The Way Forward

The endeavor to weed out non-science from the university can easily be framed by its opponents as a political crusade against legitimate political positions. It is important to avoid this framing by emphasizing that this is about scientific integrity, not about political positions.

We submit that most (if not all) of what goes on in SJS is non-scientific if not anti-scientific. A university that would start looking at such activities would have to evaluate each activity and researcher on their specific merits, lest well-conducted research be deemed invalid.

Serious researchers who engage in real science should feel secure no matter their field of research and their political stance. Luckily, evaluation of individual researchers is a routine at universities already. Some evaluation criteria will have to be added to identify activities that deserve no merit. Here are some suggestions:

    Many publications profess to be looking at some phenomenon in the world “through the lens of” queer theory, or whiteness studies, or similar. This is a sure sign of the authors subsuming the observation of reality totally under a theory that is already assumed to be true. Since the theory is not falsifiable and an interpretation of reality can always be established according to theory, the result is often a political statement about social injustice and how it should be remedied.

    Scholars who do nothing but produce such political statements pump up their CVs with non-scientific publications, jamming the scientific signaling process, fill positions at universities (which are then not available for more qualified researchers), and, what is worse, set a precedent for producing non-science or even anti-science there. This must be resisted. We are aware that taking institutional action here will potentially amount to closing research areas with obvious employment consequences for those who are active in such areas. This will cause resistance and cries of attacks on academic freedom. However, “academic freedom” may not include engaging in non- or anti-scientific activities as the main way of fulfilling one’s research duties. Besides, concern for status of universities and science must weigh heavily here.

    Seeing the world through the above lenses may produce the types of output parodied by the paper about dog rape culture. Like the parody paper, they are basically products of sheer phantasy and imagination. They are at least partially intelligible and make sense provided that one accepts the lens through which everything is seen. However, since the underlying theory is neither modified nor falsified by observation and observation is distorted, the activity contributes nothing to science.

    In the same realm are publications which are beginning to appear in allegedly scholarly journals of literary texts in the form of prose and poetry. Such literature may be a valuable source of insights into human life, but they should be published in literary journals and magazine. Scholars whose only activity is to produce such texts of phantasy and imagination are not well placed in the universities.

    Fanciful theories that build ever more complex extensions on the core theories of the SJS, are not likely to be more valid than the core theories and can be weeded out.

(…)

    Finally, it is necessary to institutionalize critical perspectives on SJS. Thus, university managers need to ensure that evaluation, promotion committees, etc. are not just staffed by representatives of SJS. This can be implemented as a general university-wide rule that all panels and committees should be multidisciplinary.

Nicolai J Foss has a M.Sc. in economics (1989) and a Phd in management research (1993). He is a Professor of Strategy at the Copenhagen Business School. Foss has published widely on management, economics, and theory of science issues. He is a Clarivate Highly Cited Scholar.

Torsten Skov is MD (1981) and has a bachelor degree in philosophy. He earned his PhD in cancer epidemiology in 1993, and did research in occupation medicine for some years, including survey methods and questionnaire validation. Then he switched to the life science industry where he spent the last 25 years in clinical development positions.
"The Left is not necessarily aiming at totalitarianism. But their know-it-all mindset leads repeatedly and pervasively in that direction" - Thomas Sowell, 2015

"They were not rigging the election; they were fortifying it" - Time, 2021

Siili

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 13 546
  • Liked: 9428
Vs: Critical Social Justice
« Vastaus #241 : 06.09.2021, 08:46:13 »
Oregonin osavaltio on päättänyt, että kolmen vuoden ajan kaikki koulunsa (High School) päättäneet saavat päästötodistuksen, riippumatta opintosuorituksista:

https://www.dailymail.co.uk/news/article-9879959/Oregon-scraps-requirement-high-school-students-prove-proficiency-math-reading-writing.html

Päätöksen kannattajat perustelevat kantaansa CSJ-jargonilla:

Lainaus
Education non-profit Foundations for a Better Oregon says the law opens the door for more 'equitable' graduation requirements.

'With SB 744, Oregon can ensure high school diplomas are rigorous, relevant, and truly reflect what every student needs to thrive in the 21st century,' the group said in a statement.

'Inclusive and equitable review of graduation and proficiency requirements, when guided by data and grounded in a commitment to every student’s success, will promote shared accountability and foster a more just Oregon.'  'With SB 744, Oregon can ensure high school diplomas are rigorous, relevant, and truly reflect what every student needs to thrive in the 21st century,' the group said in a statement.

Eli jatkossa kukaan ei pahoita mieltään puuttuvasta päästötodistuksesta, koska kaikki saavat sen, vaikka eivät osaisi lukea tai laskea.  Toivottavasti päästötodistuksessa on edes arvosanat, joilla paremmin menestyneet voivat osoittaa, että tiedot ja taidot ovat hyvällä tasolla. 
« Viimeksi muokattu: 06.09.2021, 10:10:17 kirjoittanut Siili »

zupi

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 1 868
  • Liked: 9712
Vs: Critical Social Justice
« Vastaus #242 : 08.09.2021, 01:45:03 »
(...) Toivottavasti päästötodistuksessa on edes arvosanat, joilla paremmin menestyneet voivat osoittaa, että tiedot ja taidot ovat hyvällä tasolla.

Tuskin on, koska kyseessä kuitenkin on valkoisen patriarkaatin rakentama sortava järjestelmä.

Oikeastaan piti kirjoitella tästä:


Kyseessä on twiittiketju, kannattaa käydä lukaisemassa läpi.

Lainaus
All people needed an education by reading family histories that focused on bitterness, hatred, and misery.

Woken menestysresepti.
"The Left is not necessarily aiming at totalitarianism. But their know-it-all mindset leads repeatedly and pervasively in that direction" - Thomas Sowell, 2015

"They were not rigging the election; they were fortifying it" - Time, 2021

zupi

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 1 868
  • Liked: 9712
Vs: Critical Social Justice
« Vastaus #243 : 08.09.2021, 18:19:42 »
Jahas, Boghossianilla tuli mitta täyteen. Muistakaa nyt kuitenkin taas, että se totalitaristinen, muiden ihmisten ideologioita halveksiva, varjoissa väijyvä, aina nouseva äärioikeisto on se todellinen uhka länsimaiselle sivistykselle.


Lainaus
My University Sacrificed Ideas for Ideology. So Today I Quit.
The more I spoke out against the illiberalism that has swallowed Portland State University, the more retaliation I faced.
Peter Boghossian


(…)

I never once believed —  nor do I now —  that the purpose of instruction was to lead my students to a particular conclusion. Rather, I sought to create the conditions for rigorous thought; to help them gain the tools to hunt and furrow for their own conclusions. This is why I became a teacher and why I love teaching.

But brick by brick, the university has made this kind of intellectual exploration impossible. It has transformed a bastion of free inquiry into a Social Justice factory whose only inputs were race, gender, and victimhood and whose only outputs were grievance and division.

Students at Portland State are not being taught to think. Rather, they are being trained to mimic the moral certainty of ideologues. Faculty and administrators have abdicated the university’s truth-seeking mission and instead drive intolerance of divergent beliefs and opinions. This has created a culture of offense where students are now afraid to speak openly and honestly.

I noticed signs of the illiberalism that has now fully swallowed the academy quite early during my time at Portland State. I witnessed students refusing to engage with different points of view.  Questions from faculty at diversity trainings that challenged approved narratives were instantly dismissed. Those who asked for evidence to justify new institutional policies were accused of microaggressions. And professors were accused of bigotry for assigning canonical texts written by philosophers who happened to have been European and male. 

At first, I didn’t realize how systemic this was and I believed I could question this new culture. So I began asking questions. What is the evidence that trigger warnings and safe spaces contribute to student learning? Why should racial consciousness be the lens through which we view our role as educators? How did we decide that “cultural appropriation” is immoral?

Unlike my colleagues, I asked these questions out loud and in public.

(…)

The more I spoke out about these issues, the more retaliation I faced.

(…)

Not only was there no apology for the false accusations, but the investigator also told me that in the future I was not allowed to render my opinion about “protected classes” or teach in such a way that my opinion about protected classes could be known — a bizarre conclusion to absurd charges. Universities can enforce ideological conformity just through the threat of these investigations.

I eventually became convinced that corrupted bodies of scholarship were responsible for justifying radical departures from the traditional role of liberal arts schools and basic civility on campus. There was an urgent need to demonstrate that morally fashionable papers — no matter how absurd — could be published. I believed then that if I exposed the theoretical flaws of this body of literature, I could help the university community avoid building edifices on such shaky ground.

So, in 2017, I co-published an intentionally garbled peer-reviewed paper that took aim at the new orthodoxy. Its title: “The Conceptual Penis as a Social Construct.” (…)

Shortly thereafter, swastikas in the bathroom with my name under them began appearing in two bathrooms near the philosophy department. They also occasionally showed up on my office door, in one instance accompanied by bags of feces. Our university remained silent. When it acted, it was against me, not the perpetrators.

I continued to believe, perhaps naively, that if I exposed the flawed thinking on which Portland State’s new values were based, I could shake the university from its madness. In 2018 I co-published a series of absurd or morally repugnant peer-reviewed articles in journals that focused on issues of race and gender. In one of them we argued that there was an epidemic of dog rape at dog parks and proposed that we leash men the way we leash dogs. Our purpose was to show that certain kinds of “scholarship” are based not on finding truth but on advancing social grievances. This worldview is not scientific, and it is not rigorous.

Administrators and faculty were so angered by the papers that they published an anonymous piece in the student paper and Portland State filed formal charges against me. Their accusation? “Research misconduct” based on the absurd premise that the journal editors who accepted our intentionally deranged articles were “human subjects.” I was found guilty of not receiving approval to experiment on human subjects.

Meanwhile, ideological intolerance continued to grow at Portland State. In March 2018, a tenured professor disrupted a public discussion I was holding with author Christina Hoff Sommers and evolutionary biologists Bret Weinstein and Heather Heying. In June 2018, someone triggered the fire alarm during my conversation with popular cultural critic Carl Benjamin. In October 2018, an activist pulled out the speaker wires to interrupt a panel with former Google engineer James Damore. The university did nothing to stop or address this behavior. No one was punished or disciplined.

For me, the years that followed were marked by continued harassment. I’d find flyers around campus of me with a Pinocchio nose. I was spit on and threatened by passersby while walking to class. I was informed by students that my colleagues were telling them to avoid my classes. And, of course, I was subjected to more investigation.

(…)

Portland State University has failed in fulfilling this duty. In doing so it has failed not only its students but the public that supports it. While I am grateful for the opportunity to have taught at Portland State for over a decade, it has become clear to me that this institution is no place for people who intend to think freely and explore ideas.

(…)

https://bariweiss.substack.com/p/my-university-sacrificed-ideas-for?
"The Left is not necessarily aiming at totalitarianism. But their know-it-all mindset leads repeatedly and pervasively in that direction" - Thomas Sowell, 2015

"They were not rigging the election; they were fortifying it" - Time, 2021

zupi

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 1 868
  • Liked: 9712
Vs: Critical Social Justice
« Vastaus #244 : 09.09.2021, 01:48:07 »
Sattui silmiin eräs transublogi. Blogin pitäjä taitaa kuuluu niihin vähemmistöjen edustajiin, joista valtamedian propagandaa levittävät valehtelevat sontasäkit eivät ikinä kirjoita. Koska se olisi vastoin narratiivia. Ja kuten toisessa ketjussa tuli taas juuri tänään todettua, vihavasurit kaappaavat kaikki vähemmistöryhmien etuja ajavat järjestöt itselleen, ja sitten alkavat ajamaan sitä psykopaattista totalitaristista wokepaskaansa kyseisen vähemmistön nimissä.



Lainaus
Pari henkilöä on jälleen kerran epäillyt, etten olisi trans, koska minulla on mielipiteitä, jotka poikkeavat nykyisen transaktivismin linjasta. Tavallaan olen kokenut nämä näkemykset huvittavina, koska samat ihmiset sanovat aina, että henkilön itsemäärittelyä on kunnioitettava.

Olen viime aikoina verkostoutunut muiden transsukupuolisten kanssa. En todellakaan ole maailman ainoa trans, joka on totaalisen kyllästynyt nykyiseen transaktivismiin.

Koen, että nämä äänet ovat todella tärkeitä nykyisessä transkeskustelussa. Ymmärrän, ettei Suomen tilannetta voi suoraan verrata muihin maihin, joissa transaktivismi on radikaalimpaa. Tästäkin huolimatta pystyn samaistumaan moniin näiden ihmisten kokemuksiin. Siihen on erittäin hyvä syy, miksi myös transsukupuoliset ovat käyneet vastustamaan nykyistä transaktivismia. Monet kaltaiseni transsukupuoliset kokevat, ettei meidän nimissä hyväksytä väitteitä, joita transaktivistit levittävät.

(blogissa paljon muiden ihmisten kommentteja)

https://tulenhenkiblogi.blogspot.com/2021/09/transsukupuolisten-aania-joita-ei.html?m=1

Lainaus
Olen saanut taas jäähyn Twitteristä. Tätä menoa päädyn Donald Trumpin seuraan jossain vaiheessa. Tällä kertaa tiedän syyn, miksi sain bannit, kyseessä on tämä twiitti: (...)

Sillä tavalla. Edellisessä kirjoituksessani haastattelin toista transmiestä, joka totesi, että transsukupuolinen ei voi olla muuta kuin vihervasemmistolainen. (...)

Somesta pihalle potkimiseen riittää ihan vaan se, ettei ole 100 % samaa mieltä transaktivistien kanssa. Myös ilmiselvien faktojen kertominen riittää siihen, että saa potkut. Vai voiko joku sanoa, että transnaisten osallistuminen naisten urheiluun parantaisi transsukupuolisten asemaa ja mainetta muualla kuin woke-piireissä?
(...)
Mitä tulee viime päivien Mona Bling vs. Aleksi Valavuori-kohuun, niin Mona Bling aiheuttaa pelkästään haittaa transsukupuolisille. Minä en hyväksy Mona Blingin käytöstä.
(...)
Kun sain ensimmäiset bannit Twitteriin, minua lähinnä nauratti, sillä mietin, voiko tämä olla totta. Tällä kertaa minua oikeasti raivostuttaa. Ei sen takia, että en pääse Twitteriin vaan tällainen törkeä sananvapauden rajoittaminen, varsinkaan kun en ole sanonut oikeasti mitään pahaa. Olen vain transsukupuolinen, joka ei ole transaktivistien kanssa samaa mieltä.

https://tulenhenkiblogi.blogspot.com/2021/08/transsukupuolisen-vaarat-mielipiteet.html



"The Left is not necessarily aiming at totalitarianism. But their know-it-all mindset leads repeatedly and pervasively in that direction" - Thomas Sowell, 2015

"They were not rigging the election; they were fortifying it" - Time, 2021

zupi

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 1 868
  • Liked: 9712
Vs: Critical Social Justice
« Vastaus #245 : 09.09.2021, 13:13:04 »

Lainaus
SCOOP: Google has launched an "antiracism" initiative claiming that America is a "system of white supremacy" and that all Americans are "raised to be racist"—including Ben Shapiro, who is depicted as a layer of the "white supremacy pyramid," culminating in "genocide."

Thread.

I have obtained a trove of whistleblower documents from inside Google that reveal the company’s extensive racial-reeducation program, based on the core tenets of critical race theory—including "intersectionality," "white privilege," and "systemic racism."

In a module called "Allyship in Action," Google trained employees to deconstruct their racial and sexual identities, and then rank themselves on a hierarchy of "power [and] privilege," then “manage [their] reactions" through "cry[ing]" and "accessing [their] 'happy place.'"

In a video, guest lecturer Ibram Kendi claimed that all Americans, including children as young as 3 months old, are racist: "To be raised in the United States, is to be raised to be racist, and to be raised to be racist is to be raised to almost be addicted to racist ideas."

Denial of racism is proof that a person is racist. "For me, the heartbeat of racism is denial and the sound of that denial is 'I'm not racist,'" Kendi told Google employees. "It's a critically important step for Americans to no longer be in denial about their own racism."

In another video, guest lecturer Nikole Hannah-Jones claimed that she created the 1619 Project to verify her "lifelong theory" that everything in the modern-day United States can be traced back to slavery: "If you name anything in America, I can relate it back to slavery."

Jones claimed that "the first Africans being sold [in 1619] is more foundational to the American story" than "the Pilgrims landing at Plymouth Rock."

"If you're white in this country," she said, "you are the beneficiary of a 350-year system of white supremacy."

A Google DEI Lead created an internal document called "Anti-racism resources," containing readings and racial-consciousness exercises. One graphic claims that "colorblindness," "Columbus Day," "weaponized whiteness," and "Make America Great Again" are "covert white supremacy."

Another graphic, titled "The White Supremacy Pyramid," advances the idea that conservative commentator Ben Shapiro is a foundation of "white supremacy" and that Donald Trump is moving society on a path toward "mass murder" and "genocide."

https://twitter.com/realchrisrufo/status/1435696884513861632




"The Left is not necessarily aiming at totalitarianism. But their know-it-all mindset leads repeatedly and pervasively in that direction" - Thomas Sowell, 2015

"They were not rigging the election; they were fortifying it" - Time, 2021

ohkurin_narsi

  • Jäsen^^
  • **
  • Viestejä: 110
  • Liked: 149
Vs: Critical Social Justice
« Vastaus #246 : 11.09.2021, 02:52:19 »
Oregonin osavaltio on päättänyt, että kolmen vuoden ajan kaikki koulunsa (High School) päättäneet saavat päästötodistuksen, riippumatta opintosuorituksista:

Niin, tommoinen juttu oli muistaakseni meilläkin 1. ja 2. luokalla. Kokeista saatiin leimoja, leijona oli se "kymppi". Tämä siis 70-80 luvun taitteessa. Sovellettiin myös joukko-oppia ja muita viisauksia. (huom. joukko-oppi on oikeasti oikeasti vaikeaa yliopistotason matematiikkaa, eikä kuulu peruskouluun ollenkaan.)

Muistakaa että netistä myös löytyy "yliopistoja", jotka antavat vaikka tohtorinarvon "elämänkokemusta" ja sopivaa palkkiota vastaan.

Koulutus on kyllä tulossa jonkinlaiseen kriisiin.


 





DuPont

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 4 475
  • Liked: 4219
Vs: Critical Social Justice
« Vastaus #247 : 11.09.2021, 05:00:05 »
Oregonin osavaltio on päättänyt, että kolmen vuoden ajan kaikki koulunsa (High School) päättäneet saavat päästötodistuksen, riippumatta opintosuorituksista:

Niin, tommoinen juttu oli muistaakseni meilläkin 1. ja 2. luokalla. Kokeista saatiin leimoja, leijona oli se "kymppi". Tämä siis 70-80 luvun taitteessa. Sovellettiin myös joukko-oppia ja muita viisauksia. (huom. joukko-oppi on oikeasti oikeasti vaikeaa yliopistotason matematiikkaa, eikä kuulu peruskouluun ollenkaan.)

Muistakaa että netistä myös löytyy "yliopistoja", jotka antavat vaikka tohtorinarvon "elämänkokemusta" ja sopivaa palkkiota vastaan.

Koulutus on kyllä tulossa jonkinlaiseen kriisiin.
Voi silti olla rasismia epäillä, että kaikki Bagdadin tai Mogadishun tutkinnot olisivat "ostettuja".
https://www.suomenuutiset.fi/vasemmistoliiton-ex-ministeri-saramo-vertasi-suomeen-pyrkivia-humanitaarisia-maahanmuuttajia-nobel-voittajiin-tavio-tyrmasi-en-usko-etta-tuossa-ryhmassa-on-montaa-nettoveronmaksaj/

zupi

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 1 868
  • Liked: 9712
Vs: Critical Social Justice
« Vastaus #248 : 13.09.2021, 12:08:44 »
Woken uskonnollisesta luonteesta Lindsay on kirjoittanut aiemminkin, tässä taas lyhyt ketju asiaan liittyen.


Lainaus
I'm not quite sure how to outline this in a Twitter thread, but I'mma try. It's a theological point on the evolution of the Marxian religion from Marxism to neo-Marxism (of which "Woke" is a postmodern-adapted kind).

I think it really shows a way in which it's truly religious.

The general idea of the Marxian religion is that History has a purpose, and History is therefore kind of tied up with a metaphysics that, in its earlier Hegelian expression, was definitely the Deity (the Absolute). Marx just made it all "material," but it's really the same.

At the End of History, there's a Utopia (Communism). It's like the Kingdom (on Earth—hence similarities to Millenarian religion). So, Marxism has a "Heaven," and History marches there by the progression of the dialectic (accelerate the contradictions!).

The dialectical march of History in Marxism is inexorable. Conditions eventually arise that ensure the transition from capitalism to the managed liminal stage of Socialism, which in turn eventually results in Communism at the End of History, i.e., the end of the dialectic.

Incidentally this marks "the Right Side of History" as an article of faith in Marxism (a soteriology, actually) and "real Communism has never been tried" as the basis for a theory of its own evil (a theodicy): all the mayhem and murder and death is just the dialectic progressing.

So, Marxism as a religion has a Heaven, a catechism with duties of conscience, a soteriology, and a theodicy. Very religious. Undeniably. But neo-Marxism takes this to a new level.

Marxism has a Heaven, you see, but neo-Marxism has a Heaven (Communism under the brand names "Liberation" or "Justice") and a Hell ("fascism"). Thus, it has a far stronger religious theory of good and evil, thus far stronger duties of conscience.

Neo-Marxism believes, like Marxism, that capitalism is inherently unstable and sure to collapse in its own contradictions by means of the progress of the dialectic (this is the point of The Dialectic of Enlightenment), but it believes Marx is wrong about the certainty of History.

Neo-Marxism sees two endpoints for capitalism: fascism ("rationality becomes irrational" and domination spirals out of control) or socialism swoops in (but not too Soviet!) and saves the world from descending into that Hell. So neo-Marxists believe they are saving the world.

This is much different. Marxists believe they're doing the necessary work of bringing the Kingdom into being. Neo-Marxists believe they're saving the world from the Precipice of Hell by doing the same. This is far stronger in terms of duties of conscience for the faithful.

This is what Antifa is about, by the way. It believes it is stopping the inexorable descent of the existing society into fascism and doom. They believe they're saving the world.

The "Woke" Identity Marxists are a kind of neo-Marxists who have made identity the central construct for understanding inequalities. They believe this way. They believe they have total duties of conscience to save the world from descending into fascistic identity-based supremacy.

This is religion. Duties of conscience of this kind, especially in connection with beliefs about the ordering of life in the world, are religious under all existing First Amendment jurisprudence, theological arguments aside.

We MUST recognize what we're dealing with.

https://twitter.com/ConceptualJames/status/1436883761048788997

"We must do the work"... "Äärioikeisto" on jatkuvasti nousemassa ja se pitää pysäyttää, ja tämän tavoitteen vuoksi pitää uhrata "hieman" ihmisten vapauksia... (Suoraan valkoiseen ylivaltaan ja sosiaaliseen oikeuteen kytkeytyvä) ilmastonmuutos johtaa Tuomiopäivään, jos länsimaiden ihmiset ei heti "paranna tapojaan"... Jne jne...
"The Left is not necessarily aiming at totalitarianism. But their know-it-all mindset leads repeatedly and pervasively in that direction" - Thomas Sowell, 2015

"They were not rigging the election; they were fortifying it" - Time, 2021

zupi

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 1 868
  • Liked: 9712
Vs: Critical Social Justice
« Vastaus #249 : 13.09.2021, 16:02:21 »
Muualla laitetaan edes vähän hanttiin, Suomessa oikeusministeriö avoimesti levittää kriittistä rotuteoriaa. Hienosti menee.

https://oikeusministerio.fi/-/olen-antirasisti-kampanja-haastaa-rakentamaan-rasismista-vapaata-suomea

Lainaus
Olen Antirasisti -kampanja haastaa rakentamaan rasismista vapaata Suomea
Oikeusministeriö 13.9.2021 11.53
Tiedote


Oikeusministeriö ja yhdenvertaisuusvaltuutettu käynnistävät tänään nuorille aikuisille suunnatun kampanjan, joka rohkaisee ihmisiä toimimaan antirasistisesti omassa arjessaan ja kannustaa pohtimaan rasismin vaikutuksia laajemmin yhteiskunnassa. Kampanja liittyy hallituksen rasismin vastaiseen ja hyvien väestösuhteiden toimintaohjelmaan, joka on tarkoitus hyväksyä syksyn aikana.

Etniset ja uskonnolliset vähemmistöt kohtaavat rasismia Suomessa sekä yksittäisinä rasistisina tekoina että arjessa tapahtuvana syrjintänä ja ulossulkemisena. Rasismia esiintyy laaja-alaisesti eri yhteiskunnan osa-alueilla niin koulutuksessa, työelämässä kuin julkisissa tiloissakin. Olen Antirasisti -kampanjalla kannustetaan puuttumaan rasismiin sekä toimimaan aktiivisesti rasismia vastaan.

Tavoitteena on lisätä tietoisuutta antirasismista ja antaa työkaluja rasismiin puuttumiseen. Rasismin tuomitseminen ei yksinään riitä, vaan yhdenvertaisemman yhteiskunnan rakentamiseksi tarvitaan myös tekoja.

- Rasismi on laaja-alainen yhteiskunnallinen syrjinnän muoto, jota liian moni kokee omassa arjessaan. Rasismin passiivinen tuomitseminen ei riitä yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Meidän täytyy olla antirasisteja eli tietoisesti toimia rasismia vastaan aktiivisilla teoilla, oikeusministeri Anna-Maja Henriksson sanoo.

- Ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisuuden turvaaminen on hallitusohjelman keskeisiä tavoitteita. Haluamme rakentaa suomalaista yhteiskuntaa, jossa jokainen tulee kuulluksi, nähdyksi ja kohdatuksi ilman syrjintää tai syrjinnän pelkoa, Henriksson jatkaa.

Kampanjassa on mukana joukko organisaatioita, jotka jakavat sosiaalisessa mediassa omia antirasistisia tekojaan. Esimerkkien toivotaan rohkaisevan muitakin tahoja pohtimaan konkreettisia toimenpiteitä yhdenvertaisuuden edistämiseksi.
 
- Rasismi on vakava yhdenvertaisuusongelma ja se uhkaa monen lapsen ja nuoren arjen turvallisuutta ja mielenterveyttä. Meidän on tehtävä kaikkemme rasismiin puuttumiseksi. Se työ ei saa jäädä ainoastaan vähemmistöihin kuuluvien ihmisten harteille. Se, että kampanjassa on mukana laajasti organisaatioita, lähettää vahvan viestin siitä, että rasismia ei hyväksytä ja sitä vastaan halutaan toimia aktiivisesti laajalla rintamalla. Jokainen meistä voi olla rakentamassa yhteiskuntaa, jossa jokainen ihminen on arvokas ja yhdenvertainen, yhdenvertaisuusvaltuutettu Kristina Stenman toteaa.

Kampanjan verkkosivut löytyvät osoitteesta yhdenvertaisuus.fi/olenantirasisti.fiLinkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä. Lisäksi kampanjassa on tuotettu video, jonka voi nähdä Ylen yleishyödyllisessä tietoiskussa tämän viikon ajan. Kampanjamateriaaleja jaetaan sosiaalisessa mediassa aihetunnisteella #OlenAntirasisti.

Oikeusministeriön ja yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston lisäksi kampanjan suunnittelussa on ollut mukana asiantuntijoista koostuva raati. Kampanja on osa oikeusministeriön Yhdessä yhdenvertaisuuden puolesta -hanketta, joka saa rahoitusta Euroopan unionin perusoikeus-, tasa-arvo- ja kansalaisuus -ohjelmasta. 

Kampanjaan voi osallistua esimerkiksi jakamalla kampanjavideota tai kertomalla oman antirasistisen tekonsa sosiaalisessa mediassa.

https://yhdenvertaisuus.fi/olenantirasisti.fi

Lainaus
Mitä on antirasismi?

Antirasismi on aktiivista ja tietoista toimintaa kaikkia rasismin muotoja vastaan.  Antirasistista toimintaa on se työ, joka vähentää etnistä syrjintää, syrjivien käytäntöjen vaikutuksia ja kielteisiä ennakkoluuloja.

Miten voin toimia antirasistisesti?
Tietoisuus antirasismista


Oman ymmärryksen lisääminen rasismista on antirasismin keskiössä. On tärkeä hahmottaa, miten laajasta ilmiöstä on kyse, jotta pystyy tunnistamaan, tiedostamaan ja muuttamaan asioita. Ensimmäinen askel kohti rasismin purkamista on siis tiedon lisääminen. Ymmärrys rasismin historiallisista ja rakenteellisista ulottuvuuksista, sekä niiden vaikutuksista rasismia kohtaavaan ihmiseen ja laajemmin yhteiskuntaan, on oleellista.

Ymmärrystä ja tietoisuutta lisätään omalla aktiivisella toiminnalla - etniseen tai uskonnolliseen vähemmistöön tai alkuperäiskansaan kuuluvia ihmisiä kuormittamatta.

Oman roolin ymmärtäminen

Antirasismi edellyttää aktiivista oppimista, tilan antamista, toimimista ja kuuntelemista. Jokaisella on tärkeä rooli yhdenvertaisuuden edistämisessä, vaikka kaikki eivät itse koe rasismia. Tällaisissa tilanteissa voi hyödyntää omaa asemaansa syrjintää kokevien ihmisten yhdenvertaisuuden edistämiseksi.

Pohdinta omasta roolista antirasistisessa prosessissa vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, ja siihen saattaa liittyä vaikeitakin tunteita kuten epämukavuutta. Virheitä voi tapahtua, mutta ne kannattaa ottaa mahdollisuutena kehittyä antirasistisena toimijana.

Aktiiviset teot

Antirasismissa pyritään aina vähentämään rasismia. Muutoksen aikaansaamiseksi pitää tehdä aktiivisia antirasistisia tekoja. Tämä tarkoittaa, että puututaan aktiivisesti epäasialliseen käytökseen ja syrjintään, ja edistetään yhdenvertaisuutta yhteiskunnassa.

Rasismin passiivinen vastustaminen ei riitä. Rasismista vapaata Suomea luodaan puuttumalla aktiivisesti rasistisiin tekoihin. Sinä voit päättää, että olet osa tätä muutosta.

Edit.

Lainaus
Social Justice scholars, including DiAngelo, indicate that antiracism is a “practice” that requires a “lifelong commitment to an ongoing process” of fighting systemic racism (see also, praxis). This process expects people to constantly reflect upon the ways in which they, and others, support, or are complicit in, “whiteness,” “anti-blackness,” “racism,” and “white supremacy,” as these terms are understood from within the context of critical race Theory and critical whiteness studies. It then expects antiracists to subscribe to social activism which allegedly minimizes its impacts, including—as DiAngelo has put it regarding herself—through the concerted attempt to “be less white” (see also, problematize).

Antiracism carries with it a commitment to accept the systemic definition for racism—i.e., that it exists immanently, always and everywhere, regardless of intent—even if there isn’t a single person who is racist in the usual understanding. The system itself can be “racist” even if there are no racists within that system (see also, systemic power). An antiracist has the obligation of searching for instances of racism that confirm the systemic “reality” of racism, internally, with others, and in society and its various forms of representation.

While critical race Theorists and educators like Robin DiAngelo distinguish between “active racism” and “passive racism,” they indicate (e.g., in Is Everyone Really Equal?) that it is not possible to be passively antiracist. There is only active antiracism. In fact, to be passively antiracist would be to be passively racist, instead! Thus, the requirement to be an activist, both in the inward, soul-searching sense of the word and in the usual outward sense, is absolute and non-negotiable.

https://newdiscourses.com/tftw-antiracism/

Lainaus
So long as racial disparities exist, anti-racists can reflexively ascribe them to racism and justify any and every measure deemed necessary to eliminate them while anyone who questions this approach can be labeled racist and swiftly thrown out of polite society, and this occurs as we gradually veer towards an increasingly dystopian culture of fear. It doesn’t take an ethnic studies major to recognize the danger of this approach. Even Kendi acknowledges that his “secular strivings to be an anti-racist” are inseparable from his “parents religious strivings to be Christian.” The difference is that one is an inward journey of the spirit and the other is an outward project meant explicitly to attain power. Anti-racism is a totalizing religion disguised as politics.

https://newdiscourses.com/2020/07/defining-racism-ibram-kendi-weird-definition-antiracism/
« Viimeksi muokattu: 13.09.2021, 16:39:46 kirjoittanut zupi »
"The Left is not necessarily aiming at totalitarianism. But their know-it-all mindset leads repeatedly and pervasively in that direction" - Thomas Sowell, 2015

"They were not rigging the election; they were fortifying it" - Time, 2021

zupi

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 1 868
  • Liked: 9712
Vs: Critical Social Justice
« Vastaus #250 : 17.09.2021, 11:08:10 »
Tästä oli jo lyhyitä lainauksia Peräkammarin puolella, mutta kun oli niin hyvä kirjoitus, niin laitetaan tännekin.

https://www.verkkouutiset.fi/vasemmiston-oikeaoppinen-uusherannaisyys-on-aikamme-pahin-tauti/#2a71d54e

Lainaus
Jari Ehrnrooth: Vasemmiston oikeaoppinen uusherännäisyys on aikamme pahin tauti
Arvoyhtenäisyyttä ajava uusvasemmistolainen liikehdintä tavoittelee kirjoittajan mukaan ylivaltaa.

Yhä useampi meistä kysyy, elämmekö uutta 1970-lukua, ja ihmettelee, mistä ajan onkalosta oikeaoppista arvoyhtenäisyyttä vaativat Edistyksen voimat jälleen nousevat.

Kovin absurdilta vaikuttaa uuden sukupolven jakobiininen kiukku länsimaisen kulttuurin ja kapitalismin ylivoimaisia henkisiä, aineellisia ja ihmisoikeudellisia saavutuksia kohtaan. Miksi heille ei riitä individualistinen arvovapaus, jonka läntinen liberaali demokratia jokaiselle turvaa?

(…)

Feminismin ja stalinismin epäpyhä liitto valkoista miestä vastaan

(…)

En haluaisi uskoa, mutta totta tämä on, jupisin äskettäin, kun Wienin taidehallissa silmilleni avautui kokonainen kerros kommunismia ihailevien tsekkiläisten romanitaiteilijoiden teoksia.

(…)

Kerrosta alempana näyttelytilan valtaavat antikolonialistiset ja feministiset julistukset, joissa valkoista europatriarkaalista miestä vihataan päästä varpaisiin. Vierailijoille jaetaan perheen pienimmille luettava satukirja ”Papa with P for Patriarchy – a tale about dads and their superpowers.” Ivalliset kuvat tihkuvat halveksuntaa rasitteeksi koettua isää kohtaan. Tekstit ovat hyytävää luettavaa. Valkoinen mies on historian ja perheen loismainen hirviö, jonka rikokset on paljastettava ja tuomittava, ennen kuin lapset ja äidit voivat elää hyvää elämää. ”Made with anticolonial, anticapitalist and antipatriarchal love by Daniela Ortiz”, kertoo viimeinen sivu.

Puhdasoppisuuden vaatimus ja kielen puhdistus

Näin siis vanha marxismi ja sen uudet variaatiot elävät rinta rinnan. Antikapitalismi ja viha porvaristoa kohtaan täydentyvät uusilla aineksilla, joista vihainen feminismi, yltiöpäinen luontoaktivismi ja biologisten sukupuolikäsitteiden kieltäminen tulevat päivittäin vastaan vähän joka suunnasta. Puhdasoppisuutta vaaditaan, hyveellisyyden merkeillä aidataan alueita ja väärämieliset suljetaan ulkopuolelle. Katsokaapa vain, miten sateenkaarivärejä, lippua, kasseja ja rintanappeja käytetään hyveuskollisuuden tunnuskuvina. Englannin kouluissa oppilaille opetetaan, mitä saa sukupuolesta sanoa, mitä ei. Väärät sanat poistetaan kielestä.

(…)

Tämä uusherännäisen vasemmiston julma totaalidemokraattinen henki on jo tuhonnut viattomia ihmisiä ja uria. Yksikin väärä lausahdus tai ilmaisu riittää. Mutta ehkä kaikkein kammottavin ja historiallisesti merkittävin ilmiö on kääntyminen koko länsimaista sivilisaatiota vastaan.

(…)

Me näemme yhä uusia tapoja katkaista traditio, hylätä korkeakulttuurin saavutukset ja instituutiot, unohtaa hyvä käytös ja herrasmiesetiikka, tuomita tieteen ja taiteen miesnerot, liberaalin demokratian luoneista suurmiehistä nyt puhumattakaan. Eilen orjanomistaja Jefferson, tänään rasistinen Churchill, ensi viikolla kai patriarkaalinen Lincoln. Kunnia riistetty, koska eivät noudattaneet oman aikamme vasemmiston ihanteita.

(…)

Yhtä harhauttavaa olisi tyytyä siihen vaikutelmaan, että elämme nyt 1970-luvun toisintoa. Vaikka samankaltaisuuksia on, tämä vasemmistolaiseen arvoyhtenäisyyteen pyrkivä uusi aalto on jotakin sellaista, mitä koskaan aikaisemmin ei ole nähty.

(…)

Liberaalidemokraattien tehtävä on turvata arvovapaus

Meidän liberaalidemokraattien, joille yksilön vapaus on sekä pyhä arvo että jokapäiväinen realiteetti, on kyettävä torjumaan arvoyhtenäisyyttä ajava uusvasemmisto.

(…)

Vastaavasti koko länsimainen sivistystraditio haastavine vaatimuksineen näyttäytyy sortavana rakenteena, joka on kumottava autuuden saavuttamiseksi. Europatriarkaalinen valkoinen heteromies – jonka tekosia maailmanhistorian toistaiseksi jaloin ja humaanein korkeakulttuurimme enimmäkseen on – tarjoutuu pääviholliseksi, jota kohti ampumalla ei voi osua harhaan.

Tällainen uusherännäisyys meillä nyt on keskuudessamme eikä se hälvene kuin paha uni aamun kirkkaudessa. Omasta puolestani tunnen tarvetta torjua uusvasemmistolaista totalitarismia. Yksilön vapaus ja oikeus omaan elämään, omaan ajatteluun, omiin arvopäämääriin ja omaan kielenkäyttöön on minusta juuri se paras, jonka länsimainen sivilisaatio on meistä jokaiselle kyennyt oikeusvaltion vahvoin säännöksin takaamaan.

(…)
"The Left is not necessarily aiming at totalitarianism. But their know-it-all mindset leads repeatedly and pervasively in that direction" - Thomas Sowell, 2015

"They were not rigging the election; they were fortifying it" - Time, 2021

Lalli IsoTalo

  • "Hallituksenkaataja"
  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 38 919
  • Liked: 57272
  • Välimallin jätkä
Vs: Critical Social Justice
« Vastaus #251 : 17.09.2021, 12:07:13 »
https://www.verkkouutiset.fi/vasemmiston-oikeaoppinen-uusherannaisyys-on-aikamme-pahin-tauti/#2a71d54e

Lainaus
Jari Ehrnrooth: Vasemmiston oikeaoppinen uusherännäisyys on aikamme pahin tauti
Yhtä harhauttavaa olisi tyytyä siihen vaikutelmaan, että elämme nyt 1970-luvun toisintoa. Vaikka samankaltaisuuksia on, tämä vasemmistolaiseen arvoyhtenäisyyteen pyrkivä uusi aalto on jotakin sellaista, mitä koskaan aikaisemmin ei ole nähty.

Eipä ole nähty, ei. Nämä nykykommarit hyppäävät rotuteorioineen ja intersektionaalisine rasismeineen jo selkeästi natsien puolelle.

Sisko ja sen veli on löytäneet toisensa.

Jos tätä asiaa nyt lopputuloksen kannalta katsellaan, niin Aatuhan sai tuhottua saksalaista ja venäläistä valkoista heteromiestä parhaaseen tukkukauppatyyliin, sellaiseen josta Critical Social Justice -kiihkoilijat voivat toistaiseksi vain unelmoida. Eikä rajojenkaan säilyttäminen Aatua kiinnostanut lebensraumia laajentaessa.

Ja toisaalta II maailmansota oli "suuri isänmaallinen sota", joten aika kansallista sosialismia se Neuvostoliiton kommunismikin oli, koska internationalisti Trotski hävisi ja sai hakusta otsaansa.

Sosialismit siis yhdistyvät yhden sateenkarilipun alla. Seuraava maailmanvalloitusyritys on valmis alkamaan. Ja koska kommunismin selkein track record on omien kansalaisten harventaminen, ei ole mitään syytä epäillä etteikö näin kävisi tälläkin kertaa.

Elämme mielenkiintoisia aikoja.
« Viimeksi muokattu: 17.09.2021, 12:13:56 kirjoittanut Lalli IsoTalo »
“Tavoitteemme on pakolaisten suojelu. Rajat ovat sille este.”
— Soros

“...suomalaiset pikku hiljaa havahtuvat siihen, että ilmastotoimissa ei olekaan kyse maitopurkkien kierrätyksestä vaan heidän omaisuutensa takavarikoinnista.”
— Jäsen Roope

“Vähiten asioista tietävät ne jotka eniten tiedostavat.”
— Teemu Keskisarja

nochWunder

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 940
  • Liked: 4073
Vs: Critical Social Justice
« Vastaus #252 : 17.09.2021, 12:12:37 »
Sieltä sitä paskaa valuu. Mikään ei pysäytä näitä, kun ideologit kerran ovat päättävillä paikoilla.

Sota siitä lopulta tulee. Vittu ei mahda mitään. Mitä aikaisemmin kansa heräisi, sitä enemmän ihmishenkiä säästyisi.

Esim. Jos kovaääninen kapina alkaisi heti, voisimme päästä lähes naarmuitta eroon paskasta noin 10 vuodessa.

Mutta niin ei käy. Muutenhan ratkaisu historian toistumiseen olisi keksitty.

Veikkaan että Euroopassa alkaa veri lentää aika pian ihan kunnolla. Emme näe vuosikymmenen vaihtumista ilman, että jossain tapetaan ihmisiä.

Kyllä sen noista pakkorottajistakin huomaa, että verenhimo on jo suurta.

Polarisaatio poistuu kun ihmiset väsyvät ruumiiden lemuun, eikä enää tee mieli hakata väärinajattelijoita.

"Sovittaisko taas asioista puhumalla?"


Jokainen polarisoiva aihe lataa verenhimoa kansaan. Jokainen pakkotoimilla uhkailu tai tottelemattomuus lataa verenhimoa kansaan. Ja lehdistö rakastaa polarisointia. Se on siellä ja se on ihan oikeasti olemassa. Se on aikapommi, joka pitäisi purkaa hallitusti.
« Viimeksi muokattu: 17.09.2021, 12:21:35 kirjoittanut nochWunder »
Elämmekö jo vuotta 1984? Ja koska se alkoi?

Harva tahtoo vielä myöntää, että tulevaisuutemme on ryöstetty meiltä ja sen saa takaisin vain väkipakolla, ja silloinkaan se ei tule olemaan enää entisensä!

zupi

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 1 868
  • Liked: 9712
Vs: Critical Social Justice
« Vastaus #253 : 17.09.2021, 12:25:01 »

Lainaus
BREAKING: A school board in Rockland County, New York, forces the resignation of superintendent Martin Cox, who was pushing for a critical race theory-based curriculum.

According to sources, parents banded together, filed FOIA requests, and pressured the board to oust him.

This isn't "cancel culture," "white backlash," or any other dishonest framing from the media blob.

It's the heart of democracy: average citizens asserting their authority as voters, taxpayers, and parents, demanding that public institutions reflect the values of the public.

https://twitter.com/realchrisrufo/status/1438578374323032070
« Viimeksi muokattu: 17.09.2021, 12:28:17 kirjoittanut zupi »
"The Left is not necessarily aiming at totalitarianism. But their know-it-all mindset leads repeatedly and pervasively in that direction" - Thomas Sowell, 2015

"They were not rigging the election; they were fortifying it" - Time, 2021

stefani

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 3 145
  • Liked: 1115
  • sosiaalilaskeutuja
Vs: Critical Social Justice
« Vastaus #254 : 17.09.2021, 14:28:13 »

Veikkaan että Euroopassa alkaa veri lentää aika pian ihan kunnolla. Emme näe vuosikymmenen vaihtumista ilman, että jossain tapetaan ihmisiä.

Kyllä sen noista pakkorottajistakin huomaa, että verenhimo on jo suurta.

Lainaus
Jokainen polarisoiva aihe lataa verenhimoa kansaan. Jokainen pakkotoimilla uhkailu tai tottelemattomuus lataa verenhimoa kansaan. Ja lehdistö rakastaa polarisointia. Se on siellä ja se on ihan oikeasti olemassa. Se on aikapommi, joka pitäisi purkaa hallitusti.

Verenhimosta puhuminen on ehkä liioittelua, mutta itse pitäisin huomionarvoisena, että keinotekoisesti tuotetut inhon ja ällötyksen tunteet ovat tainneet olla viime aikoina tasaisesti lisääntymään päin? Eikö nykyään ole tavallista, että ihmiset pitävät muita ihmisiä tai heidän ajatuksia inhoa ja ällötystä aiheuttavina?

nochWunder

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 940
  • Liked: 4073
Vs: Critical Social Justice
« Vastaus #255 : 17.09.2021, 15:00:29 »

Veikkaan että Euroopassa alkaa veri lentää aika pian ihan kunnolla. Emme näe vuosikymmenen vaihtumista ilman, että jossain tapetaan ihmisiä.

Kyllä sen noista pakkorottajistakin huomaa, että verenhimo on jo suurta.

Lainaus
Jokainen polarisoiva aihe lataa verenhimoa kansaan. Jokainen pakkotoimilla uhkailu tai tottelemattomuus lataa verenhimoa kansaan. Ja lehdistö rakastaa polarisointia. Se on siellä ja se on ihan oikeasti olemassa. Se on aikapommi, joka pitäisi purkaa hallitusti.

Verenhimosta puhuminen on ehkä liioittelua, mutta itse pitäisin huomionarvoisena, että keinotekoisesti tuotetut inhon ja ällötyksen tunteet ovat tainneet olla viime aikoina tasaisesti lisääntymään päin? Eikö nykyään ole tavallista, että ihmiset pitävät muita ihmisiä tai heidän ajatuksia inhoa ja ällötystä aiheuttavina?

Se on juuri verenhimoa. Mitä teet kun ällöttävä tautinen rotta lähestyy sinua uhkaavasti, hakkaat sen simittömällä kauhulla kappaleiksi lähimmällä astalolla.

Tästä puhutaan, kun puhutaan toisen maailmansodan ihmistuhonnasta. Hysteerisestä kauhunomaisesta listimisestä. Täynä inhoa ja ällötystä.

Siksi vihattuja tahoja verrataan rottiin ja saastaan. Koska niitä inhotaan vatsanpohjasta saakka.

Kuulostaa liioittelulta ja väritellyltä, mutta juuri niin se toimii, kansanmurhat.

Pelkkä viha talttuu paljon nopeammin kuin inho, vaikka jälki on rumaa silloinkin. Mutta inho pitää pintansa kunnes inhoajan pää paranee.
Elämmekö jo vuotta 1984? Ja koska se alkoi?

Harva tahtoo vielä myöntää, että tulevaisuutemme on ryöstetty meiltä ja sen saa takaisin vain väkipakolla, ja silloinkaan se ei tule olemaan enää entisensä!

zupi

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 1 868
  • Liked: 9712
Vs: Critical Social Justice
« Vastaus #256 : 17.09.2021, 20:04:06 »
Sekalaista...


Lainaus
Gender dysphoria is the only mental condition that doctors are forced to "affirm," meaning that the patient has complete control over their diagnosis. Really think about the implications of that given the current phenomenon of social contagion & how dysphoria is commonly treated.

The word "inclusive" in this tweet basically means, "we accept that some people have made 'identities' out of their mental conditions and we will therefore abandon our role as competent medical professionals in this area."

Imagine mental health care “inclusive” of people who identify as Elvis Presley. They'll treat some of their mental health issues, but refuse to treat or even question their belief that they're Elvis. They will be fully accepted as Elvis. They’ll even address them as “The King.”

Does this sound like good healthcare to you? Wouldn't it be useful to investigate *why* they identify as Elvis? Wouldn't this provide some potentially useful information about the root cause of their other mental health issues and allow doctors to make informed medical decisions?

https://mobile.twitter.com/SwipeWright/status/1438567188965707798




"The Left is not necessarily aiming at totalitarianism. But their know-it-all mindset leads repeatedly and pervasively in that direction" - Thomas Sowell, 2015

"They were not rigging the election; they were fortifying it" - Time, 2021

Saturnalia

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 2 741
  • Liked: 9060
Vs: Critical Social Justice
« Vastaus #257 : 17.09.2021, 20:35:24 »
Sieltä sitä paskaa valuu. Mikään ei pysäytä näitä, kun ideologit kerran ovat päättävillä paikoilla.

Sota siitä lopulta tulee. Vittu ei mahda mitään. Mitä aikaisemmin kansa heräisi, sitä enemmän ihmishenkiä säästyisi.

Veikkaan että Euroopassa alkaa veri lentää aika pian ihan kunnolla. Emme näe vuosikymmenen vaihtumista ilman, että jossain tapetaan ihmisiä.

Verenhimoa on ilmassa, mutta mahdollinen sota tulee olemaan niitä vastaan jotka haluavat kääntyä islamiin. Se on se tulevaisuuden vääntö. Siinä sodassa iso osa vihollisista on suomalaisia, jotka haluavat olla muslimeja. Sinun täytyy tarjota heille jokin vaihtoehto.
Let me tell you, ateismi ei heille tule kelpaamaan. Sinun täytyy tarjota heille jotain konkreettista, parempaa kuin islam.
Länsimaisten naisten tyyli on jo alkanut muuttua. Sen nimi on Taliban Chic. https://www.spiked-online.com/2021/08/18/taliban-chic/

Mitä sulla on tarjota jotain, joka on kauniimpaa kuin taliban chic? Once more i may let you know: ateismi ei toimi catwalkilla.
Tämä on se sota. Sulla täytyy olla jotain ammoa. Joku vitun Dawkins on liian pienikalipeerinen. Mutta itäisen Euroopan kanssa aivan samaa mieltä, kommunismiin tässä ollaan menossa mutta itse veikkaan, ettei suurta sotaa ilmene. Ihmiset alistuvat. Voittajalle.
Kulttuuriselle voittajalle.
HS 30.11.1993
Ulkomaalaispoliittinen ohjelma pian hallitukselle: 10000 ulkomaalaisen kiintiö tervehdyttäisi suomalaisten geenejä. Pakolais ja siirtolaisasiain neuvottelukunta uskoo pakolaisten vahvistavan sisäsiittoisia suomalaisgeenejä. Neuvottelukunta pitää 10000 ulkomaalaisen vuosikiintiötä suositeltavana.

kekkeruusi

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 11 070
  • Liked: 3570
Vs: Critical Social Justice
« Vastaus #258 : 17.09.2021, 22:11:57 »
Sieltä sitä paskaa valuu. Mikään ei pysäytä näitä, kun ideologit kerran ovat päättävillä paikoilla.

Sota siitä lopulta tulee. Vittu ei mahda mitään. Mitä aikaisemmin kansa heräisi, sitä enemmän ihmishenkiä säästyisi.

Esim. Jos kovaääninen kapina alkaisi heti, voisimme päästä lähes naarmuitta eroon paskasta noin 10 vuodessa.

Mutta niin ei käy. Muutenhan ratkaisu historian toistumiseen olisi keksitty.

Veikkaan että Euroopassa alkaa veri lentää aika pian ihan kunnolla. Emme näe vuosikymmenen vaihtumista ilman, että jossain tapetaan ihmisiä.

Kyllä sen noista pakkorottajistakin huomaa, että verenhimo on jo suurta.

Polarisaatio poistuu kun ihmiset väsyvät ruumiiden lemuun, eikä enää tee mieli hakata väärinajattelijoita.

"Sovittaisko taas asioista puhumalla?"


Jokainen polarisoiva aihe lataa verenhimoa kansaan. Jokainen pakkotoimilla uhkailu tai tottelemattomuus lataa verenhimoa kansaan. Ja lehdistö rakastaa polarisointia. Se on siellä ja se on ihan oikeasti olemassa. Se on aikapommi, joka pitäisi purkaa hallitusti.
Miten se menikään?
"Vaikeat ajat luovat vahvoja miehiä, vahvat miehet luovat helppoja aikoja, helpot ajat luovat vätyksiä, vätykset luovat vaikeita aikoja."

Kukaan ei halua sotaa, mutta kukaan ei halua totalitaristien valtaa. Vaihtoehdot ovat vähissä siis.
« Viimeksi muokattu: 17.09.2021, 22:14:40 kirjoittanut kekkeruusi »

Radio

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 1 934
  • Liked: 3635
  • Mayday, mayday. Maantievirus matkalla pohjoiseen!
Vs: Critical Social Justice
« Vastaus #259 : 18.09.2021, 00:08:20 »
Sosialistit ovat vallassa, get over it. Kommunistit ja jihadistit ovat kuin paita ja perse. Toisella marxismi ja toisella jihadismi. Molemmilla tavoitteena toinen toistaan julmempi diktatuuri.
Suomessa sukupuolten tasa-arvo on ollut länsimaiden kärkiluokkaa. Sodassa ja työssä kumpikin ovat jo pitkään toimineet maata rakentaen. Suurten ikäluokkien viimeisenä mohikaanina kiroan nykymenon. Vallankumouksellinen vasemmisto osaa polkea suomalaisten perusoikeuksia ja vaatia mitä kummallisempia erioikeuksia kaikille abnormi-ihmisille eli friikeille. Nuorisolle syötetään outoja oppeja velastamme värillisille ja kaikille kaapeissa piileskelleille  poikkeaville. Urheilijan sukupuolta voidaan säätää hormooneilla tarpeen mukaan, miksei siis muidenkin? Perinteinen nainen-mieskuvion tilalle haluavat kahjot liukuvan sukupuolen. Ongelmia on tullut yhteiskunnalle kalliista kirurgiasta näiden häiriintyneiden hoidosta, kas kun siinä ei ole katumuspilleriä. Syanidipillerin määrää Dr Mengele tai tohtori Outolempi.
Nyt tarvitaan ryhtiliikettä ja maalaisjärkeä, muuten menee yhteiskunta nurin.
Saarnan lopuksi veisataan sateenkaarivirsi:
https://www.youtube.com/watch?v=dj9_353Nnts&list=PL269CDF04DC00FEA5&index=15
No shit Sherlock!

Siili

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 13 546
  • Liked: 9428
Vs: Critical Social Justice
« Vastaus #260 : 18.09.2021, 14:08:04 »
Inside Higher Ed -lehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli koskien jenkkiyliopistojen valmennusta moninaisuuteen (diversity), oikeudenmukaisuuteen (equity) ja sisällyttämiseen (inclusion). 

https://www.insidehighered.com/views/2021/04/29/colleges-should-focus-education-more-training-about-dei-issues-opinion

Jutun pihvinä on kritiikki sille, että sikäläiset yliopistot valmentavat (training) yhä enemmän, kun niiden pitäisi kouluttaa (education).  Artikkelissa painotetaan eroja:

Lainaus
Training makes assumptions; education challenges them.
Training is packaged; education cannot be contained.
Training rewards compliance, education curiosity.
Training is having to say something, education having something to say.
Training tells you what to think; education teaches you how to think.
Training answers questions; education poses them.
Training is generic; education all about context.
Training simplifies the world; education reveals its complexity.
Training promotes conformity, education independence.
Training is performative; education is transformative.

Kirjoittajien mukaan valmennus ei ole sovelias metodi sosiaalisten ongelmien kohtaamiseen:

Lainaus
Training has its uses. It can even save lives. (See CPR above.) But training is woefully inadequate when it comes to confronting social problems such as poverty, discrimination and racism. These are long-standing, knotty and complex issues that defy ready-made solutions. Any serious effort to address them must start with education, a process for which there are no shortcuts.

Juttu on muutenkin mielenkiintoinen, suosittelen lukemaan. En tiedä, miten valmentavaa esimerkiksi suomalaisten yliopistojen humanistinen koulutus on, mutta ainakin suomalaiset journalistit valmentavat mielestäni aivan liikaa. Ikävän moni heistä tietää jo, miten asioiden pitäisi paremmassa maailmassa olla, ja valmentavat rahvasta tukemaan sen syntyä.
« Viimeksi muokattu: 19.09.2021, 13:10:56 kirjoittanut Siili »

zupi

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 1 868
  • Liked: 9712
Vs: Critical Social Justice
« Vastaus #261 : 18.09.2021, 15:00:51 »
^

Jahas, Boghossianilla tuli mitta täyteen. (...)

Lainaus
My University Sacrificed Ideas for Ideology. So Today I Quit.
The more I spoke out against the illiberalism that has swallowed Portland State University, the more retaliation I faced.
Peter Boghossian


(…)


Heitetään kevennyksenä mukaan tämä, pitää tuntea vähän taustaa ymmärtääkseen tuon.

"The Left is not necessarily aiming at totalitarianism. But their know-it-all mindset leads repeatedly and pervasively in that direction" - Thomas Sowell, 2015

"They were not rigging the election; they were fortifying it" - Time, 2021

zupi

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 1 868
  • Liked: 9712
Vs: Critical Social Justice
« Vastaus #262 : 20.09.2021, 01:34:15 »
Aikas mielenkiintoinen kirjoitus vuodelta 2018. Kirjoittaja Bradley Campbell näyttää olleen Hommalla pariinkin otteeseen esillä. Hän käyttää nimitystä "uhrikulttuuri", mutta käytännössä puhutaan juuri ketjun aiheesta. Lindsayn/Pluckrosen/Boghossanianin tekemisiäkin kirjoituksessa sivutaan.

https://quillette.com/2018/11/14/the-free-speech-crisis-on-campus-is-worse-than-people-think/

Lainaus
The Free Speech Crisis on Campus Is Worse than People Think
Bradley Campbell
14 Nov 2018


(…)

A new moral culture

If you were a time traveler from 10 years ago—maybe even five years ago—you’d probably have trouble following some of that. What’s a microaggression? What’s woke? And how could a New York Times op-ed lead to that kind of uproar on campus? But if you’ve been around, and if you’ve been following the happenings on American college campuses, you’re familiar by now with conflicts like this and the new moral terminology guiding the campus activists. In the last few years we’ve seen professors such as Nicholas Christakis at Yale and Brett Weinstein at Evergreen State College surrounded by angry, cursing students, with Christakis and his wife, Erika Christakis, soon leaving their positions as the masters of one of Yale’s residential colleges and Weinstein and his wife, Heather Heying, leaving Evergreen entirely. We’ve heard about microaggressions, said to be small slights that over time do great harm to disadvantaged groups; trigger warnings, which some students demand before they are exposed to course material that might be disturbing; and safe spaces, where people can go to be free of ideas that challenge leftist identity politics. We’ve heard claims that speech that offends campus activists is actually violence, and we’ve seen activists use actual violence to stop it —and to defend this as self-defense—when administrators fail to do so.

These are all signs of a new moral culture.
In our book The Rise of Victimhood Culture: Microaggressions, Safe Spaces, and the New Culture Wars, Jason Manning and I discuss how a new culture of victimhood differs from cultures of honor and dignity, and we discuss how the new culture threatens the mission of the university.

In honor cultures men want to appear formidable. A reputation for bravery, for being willing and capable of handling conflicts through violence, is important. (mitäköhän kulttuuria tuo nykyisin koskee...) In a society like the pre-Civil War American South, for example, a gentleman who allowed himself or his family members to be injured or insulted might be thought a coward, someone with no honor, and lose his social standing. To avoid this, men sometimes fought duels. In honor cultures men are sensitive even to minor slights, but they handle such offenses themselves, possibly with violence.

In dignity cultures, though, people have worth regardless of their reputations. Because an insult doesn’t take away your worth, your dignity, you can ignore others’ insults. For serious injuries you can go to the police or use the courts. In dignity cultures, then, people aren’t as sensitive to slights—they’re encouraged to have thick skins—and they’re not as likely to handle offenses themselves, certainly not violently—they’re encouraged to appeal to the proper authorities.

But the new culture of victimhood combines sensitivity to slight with appeal to authority. Those who embrace it see themselves as fighting oppression, and even minor offenses can be worthy of attention and action. Slights, insults, and sometimes even arguments or evidence might further victimize an oppressed group, and authorities must deal with them. You could call this social justice culture since those who embrace it are pursuing a vision of social justice. But we call it victimhood culture because being recognized as a victim of oppression now confers a kind of moral status, in much the same way that being recognized for bravery did in honor cultures.

What victimhood culture is not

(…)

Victimhood culture is a new moral culture, not simply a variant of dignity culture.
Its adherents and defenders still use much of the language of dignity, as when writer Regina Rini describes the goal of microaggression reporting as “a culture in which no one is denied full moral recognition.” This sounds like dignity culture, except that the implication is that even minor and unintentional slights deny people full moral recognition. The break with dignity culture is more fundamental, though. Dignity culture fights oppression by appealing to what we all have in common. Our status as human beings is what’s most important about us. But victimhood culture conceives of people as victims or oppressors, and maintains that where we fall on this dimension is what’s most important about us, even in our everyday relationships and interactions. And this means that victimhood culture is ultimately incompatible with the goals of the university. Pursuing truth in an environment of vigorous debate will always involve causing offense—and one of the shibboleths of victimhood culture is that it’s okay to offend the oppressors but not the oppressed. Many campus activists, realizing this, have attacked the ideals of free speech and academic freedom. One of these visions will have to prevail—either dignity culture and the notion of the university as a place to pursue truth, or victimhood culture and the notion of the university as a place to pursue social justice.

Like dignity culture, though, victimhood culture is a moral culture. Moral concerns and moral emotions inspire the campus activists. Their behaviors might appear immoral to those who don’t share their moral assumptions, but it would be a mistake to think the activists see it that way, or to think they’re in some way hypocritical or insincere. Recognizing their moral concerns helps us understand better what Greg Lukianoff and Jonathan Haidt call vindictive protectiveness, whereby activists are simultaneously protective toward some people and vindictive toward others. This is not a contradiction, but rather a consequence of seeing the world through the lens of oppression. Just as in an honor culture people show respect for the honorable and disdain toward the cowardly, in a victimhood culture people have empathy for victims of oppression and wrath toward their oppressors.


Victimhood culture is a moral culture, and the activists who embrace it are moral actors, not part of a “snowflake generation” that can’t cope with disagreement. Nor are they engaging in “political theater,” as John McWhorter has suggested. “It’s one thing to find views repugnant,” McWhorter says. “It’s another to claim that—to hear them constitute(s) a kind of injury that no reasonable person should be expected to stand up to. That’s theatrical because it’s not true.” It might not be true, but the activists believe it. It’s a departure from the values of dignity culture, so it can be hard for those immersed in dignity culture to believe the activists are sincere, but there’s no reason to believe they aren’t.

That victimhood culture is a moral culture, driven by ideas about right and wrong, also means it’s not driven by general concerns about safety. In their otherwise superb new book, The Coddling of the American Mind, Lukianoff and Haidt wrongly describe the new campus culture as part of a “safety culture.” But it’s not that campus activists are afraid of taking risks; rather, they’re outraged by what they see as injustice. An example from the book’s first chapter actually highlights the difference. In the 1990s, parents began following medical advice to keep their young children away from peanuts. Peanut allergies were very rare at the time, but they could be deadly. The strange thing was, peanut allergies began to skyrocket after that. We now know this was precisely because children were no longer being exposed to peanuts. It turns out that early exposure to peanuts is good for most children’s immune systems.

What Lukianoff and Haidt say, correctly, is that this illustrates the principle of antifragility. As with the immune system, various kinds of adversity often strengthen us. Campus activists, like the parents protecting their children from peanuts, often embrace a myth of fragility. They believe people need protection from microaggressions and conservative speakers, lest they cause them harm.

But the parents in the 1990s weren’t fighting oppression, and the campus activists aren’t fighting peanut allergies. The 1990s parents were following medical advice that could have been correct. Now that the evidence shows it’s not, parenting practices will presumably change.

To be sure, this makes for a good parable about how trying to avoid harm can cause more harm. But when the campus activists talk about harm and safety, they’re talking about the harm caused by oppression. Their concerns are moral ones, and because “morality binds and blinds,” as Haidt has told us, they won’t be easily persuaded by evidence against their beliefs. They’ve embraced a moral program that binds them to a community of fellow activists, and one that blinds them to alternative ways of viewing things. Abandoning it would require something akin to a loss of faith.

The failure to understand the new moral culture for what it is leads to an unwarranted optimism about the future of the university. This is true of many of those who are mostly sympathetic to the new culture, those who are mostly hostile to it, and those who fall somewhere in–between.

Mielestäni moneen kertaan mainostamani Lindsayn kirjoitus paneutuu juuri tuohon moraali-asiaan:

https://hommaforum.org/index.php/topic,131511.msg3256744.html#msg3256744
https://newdiscourses.com/2020/12/psychopathy-origins-totalitarianism/

Monella on ehkä sellainen käsitys, että wokstereiden kanssa voi käydä järkevää keskustelua, ja että faktoilla ja järkevillä perusteluilla heidät voi saada ymmärtämään heidän näkemyksensä ”ongelmallisuus” (heh). Ei voi. Koska näillä ihmisillä on täysin erilainen käsitys maailmasta ja moraalista. Kriittisen sosiaalisen oikeuden / uhrikulttuurin / wokeismin (rakkaalla lapsella on monta nimeä) kehittäjät kyllä tietävät, mistä tuossa on oikeasti kyse (vallasta), mutta kuten kaikissa kulteissa, ne normitoimijat ihan oikeasti uskovat siihen sontaan. Ja he eivät voi missään tilanteessa perääntyä kannoistaan / mistään kultin johtoajatuksista, koska se käytännössä romahduttaisi näiden ihmisten koko maailmankatsomuksen ja itsekäsityksen.

Lainaus
Three kinds of optimists

First are those who support the new culture and its various moral claims. (…)

These high profile defenses of aspects of victimhood culture should give pause to another kind of optimist, the optimistic deniers who, while not supportive of victimhood culture or its manifestations, tend to treat events like the attacks on Abrams, Weinstein, or the Christakises as isolated events. They may support free speech and academic freedom while denying these things are under attack. They may dismiss campus activists as radicals who can be ignored, and the new moral concepts as passing fads.

(…)

The third type of optimist, the optimistic critic, has a much better grasp of what’s happening and why. These are people who have been observing campus trends and who understand the threat they pose. They tend to be advocates for the ideals of dignity, and they may even be actively involved in trying to save the university. Here the error is less in their diagnosis of the present than in their prognosis for the future.

Consider James Lindsay, who along with Helen Pluckrose and Peter Boghossian, recently illustrated how entrenched victimhood culture is in some fields by hoaxing a number of journals. They targeted fields like gender studies and ethnic studies, which they believe have become little more than “grievance studies” because of their “goal of problematizing aspects of culture in minute detail in order to attempt diagnoses of power imbalances and oppression rooted in identity.” They were successful in getting papers published in a number of journals in these fields, including one on rape culture at a dog park that concluded men should be trained more like dogs.

The study exposed the rot in some fields, but will it help? Lindsay thinks it will, writing on Twitter that he’s “virtually certain the wind has changed.” He went on: “I see the wall starting to crack. I hear the whispers. People’s quiet reactions to our project and the lack of being able to bully it out of existence are huge clues.”

Tuosta Lindsay muistaakseni jossain haastattelussa puhuikin, että jälkeenpäin ei voinut uskoa, että mitään ei tapahtunut. Asia vaan tavallaan unohdettiin, ja wokeismi vain jatkoi leviämistään. Tuon jälkeen Lindsay onkin muuttanut toimintaansa, miten sen nyt sanoisi, vähän suorasukaisemmaksi.

Lainaus
Consider also Jonathan Haidt, who has done perhaps more than anyone to highlight the problems on campus. In 2015, he coauthored a journal article with five other psychologists about the problems in the field of social psychology that result from a lack of political diversity. The same year he helped start Heterodox Academy, whose goal was to promote viewpoint diversity on campuses, and with Greg Lukianoff he coauthored the Atlantic article “The Coddling of the American Mind,” which argued that the concepts of microaggressions, trigger warnings, and safe spaces were likely causing psychological harm to the very people they were intended to help (jälleen, ne "konseptin" kehittäjät kyllä tiesivät tasan tarkkaan, että konseptista on lähinnä haittaa niille, joiden etuja konseptin pitäisi mukamas ajaa). And Lukianoff and Haidt later expanded the argument into this year’s book of the same title, mentioned above.

Haidt wrote at the end of 2017 that he believed “2018 will be the year things begin to turn around and many more university leaders stand up and assert the values of viewpoint diversity.”

Jep jep…

Lainaus
The problem with optimism

(…)

What’s more, victimhood culture is already spreading beyond the universities, making the case for pessimism even stronger. Corporations and government agencies, even NASA, have begun doing their own microaggression training. (…)

The rise of a new moral culture may be hard to arrest. Articles and books won’t do it, but even an organization like Heterodox Academy seems to have been ineffective in its goal of increasing political diversity at universities. And maybe there’s no way it could have succeeded. John Wright discusses “the problems that inevitably accompany efforts at elevating heterodox thinking within the academy,” including the fact that liberals so greatly outnumber conservatives: “The Left virtually owns the institution and a fair number of professors in the humanities and social sciences view conservatives with open contempt.” (…)

Tuossapa aika hyvä pointti. Vihavasurit höpöttelee, että yliopistojen toimintaan ei saa puuttua, ja ”tieteen” pitää olla vapaata. Mutta kun se "tiede" ei enää ole vapaata, vaan sekopäisten woksteri-aktivistien totalitaarisessa, jopa väkivaltaisessa hallinnassa. Itse näkisin, että demokraattisesti valituilla koko yhteiskunnan johtajilla on tällaisessa tilanteessa ei vain oikeus, vaan jopa velvollisuus puuttua asiaan. Ennen kuin tilanne repeää täysin…

Lainaus
The problem with despair

Of course, the danger of pessimism is that it leads to despair, which isn’t really warranted either. For one thing, none of us have a crystal ball. The critical optimists could be right. Maybe things will turn around. Or maybe our efforts are ultimately doomed, but are helping preserve the academy for a little while longer. For all the problems with universities, they’re still doing a lot of good. The natural sciences continue on, not yet wholly captured by the identitarian Left, and as bad as the attacks on scholarship and free speech are in the social sciences and humanities, they aren’t all pervasive. (…)

Eiköhän artikkelin kirjoitusajan ja nykyhetken väliset tapahtumat ole todistaneet, että pessimismi on voittaja.

Lainaus
The strength of victimhood culture

As we try, though, we need to recognize what we’re up against. Misunderstanding victimhood culture has led critics of its various manifestations to underestimate its strength.

One reason victimhood culture is strong is that those who embrace it are sincere and zealous (näkisin, että “hurmahenkinen” on paras käännös tuolle). If you’re shocked by events like those at Sarah Lawrence College, you probably have a moral framework very different from that of the activists. Whether you’re hostile to the activists, believing they’re loathsome or ridiculous, or sympathetic to them, believing they’re well-meaning but misguided, you’re failing to grasp this important shift.

Simply condemning them, or worse, calling them names or trying to trigger them, won’t help anything. Neither will simply ignoring them until things get out of hand, as at Sarah Lawrence University. If you want to save the academy, you’ll need to start by offering an alternative moral vision.

Bradley Campbell is an associate professor of sociology at California State University, Los Angeles. Follow him on Twitter @CampbellSocProf.

Itse en oikein ymmärrä tuota mitä aika moni tuntuu hokevan, että pitäisi ”tarjota jokin vaihtoehto”. Länsimaat ovat menneet hyvään suuntaan jo todella pitkään, valistuksen suhteen länsimaat ovat jatkuvasti kehittyneet jo monta sataa vuotta. Mutta aina välillä tulee tällaisia helvetin fanaatikko-liikkeitä, kuten natsit, kommarit ja nyt woksterit, jotka taas vähäksi aika paskoo kaiken hyvän kehityksen. Ei wokeismille tarvitse tarjota mitään vaihtoehtoa, se vaan pitäisi todeta säälittävän sekopäiseksi ja tuhoisaksi kulttiuskonnoksi, jonka levittäminen pitää estää täysin, erityisesti lasten ja nuorten koulutuksessa.
"The Left is not necessarily aiming at totalitarianism. But their know-it-all mindset leads repeatedly and pervasively in that direction" - Thomas Sowell, 2015

"They were not rigging the election; they were fortifying it" - Time, 2021

Tagit: