Tasa-arvovaltuutettu ampui itseään jalkaan sukupuolilausunnoillaan, koska konteksti on kunkku
Tämän viikon podcastissa Tuomas Peltomäki, Emil Elo ja Anni Keski-Heikkilä keskustelevat valtiovarainministeriön laskelmista lähteneistä keskusteluista jotka päättyivät kokoomuksen ja keskustan ilmoituksiin hallituskumppaneista, sekä isyyskannoista joita suomalaiset miehet esittelivät HS:n jutuissa, sekä tasa-arvovaltuutetun toimiston lausunnosta, joka sai aikaan raivoa ympäri maata.
Ihmetystä keskustelussa herättää varsinkin tasa-arvovaltuutetun lausunnosta puuttuvat kontekstoivat tiedot, jotka selittivät niin sanottua ”sukupuolia on vain kaksi” -tapausta.
Kyse on lausunnosta, jossa valtuutettu näytti ottavan kannan, jonka mukaan että oppilas ei saa koulussa ilmaista lausetta ”sukupuolia on vain kaksi”, vaan oppilas tulee tämän sanomalla loukanneeksi vähemmistöjä.
Pelkästään tasa-arvovaltuutetun itse tarjoamien tietojen perusteella uutisoituna kanta vaikutti tosiaan käsittämättömältä. Sukupuoli tarkoittaa suomen kielessä ensisijaisesti biologista sukupuolta eikä sukupuolen kokemusta tai siihen pohjaavaa identiteettiä. On varmasti hyvin laajalti jaettu näkemys, että biologisia sukupuolia tosiaan on kaksi, juuri kuten alakoululainen kassiinsa kirjoitti. Syntyi siten mielikuva, että tasa-arvovaltuutetun mukaan koululainen ei saa lausua tunnilla ääneen suomalaisten ihan yleisesti hyväksymiä, maltillisia mielipiteitä.
Totuus tapauksessa oli ainakin Salon Seudun Sanomien ansiokkaasti kaivamien tietojen mukaan hyvin toisenlainen, ja tasa-arvovaltuutetun lausunto oli siten huomattavasti ensivaikutelmaansa järkevämpi. Tapaukseen liittyi lauseen lisäksi sateenkarisymbolin ruksaaminen ja koululaisen vanhemman tarkoitushakuinen ja aggressiivinen toiminta koulun suuntaan.
Helsingin Sanomat 10.3.2023
"Totuus tapauksessa" ei muutu taustoituksesta miksikään.
Tasa-arvovaltuutettu tosiaan antoi lausunnossaan ymmärtää, että koululla olisi peräti
lakiin perustuva velvollisuus kieltää koulutyö sillä perusteella, että tasa-arvovaltuutettu tulkitsi tekstin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä syrjiväksi ja loukkaavaksi ja myös
kieltämättä jättämisen lakia rikkovaksi syrjinnäksi. Tasa-arvovaltuutettu viittaa lausunnossaan oppilastyön tekstiin, josta lausunto erityisesti pyydettiin. Samoin koulun rehtori vetosi koulun toiminnan puolustuksessa
lakiin.
Helsingin Sanomien toimittajien tyrkyttämä "konteksti" taas tuntui olevan se, että perhe on ollut koulun kannalta kristilliskonservatiivisine mielipiteineen yleisemminkin ongelma, joten heidät saa ja pitääkin vaientaa. Emil Elo kysyi, olisivatko "oikeistokonservatiiviset voimat" puolustaneet myös muslimiperheen sananvapautta. Eivät tietenkään, tiesivät kaikki kolme toimittajaa, joten arvostelijat ovat tekopyhiä.
Tekopyhyyttä ei tietenkään ole tähän verraten vaikka sen puolustaminen, että toisessa koulussa ei vain sallittu Jussi Halla-ahon ja Laura Huhtasaaren liittämistä ihmisten kuolemiin vaan
nostettiin teokset esille koulun julkisiin tiloihin kaikkien nähtäviksi. Silloin valitettiin sensuurista, lasten kiusaamisesta ja vaikka mistä.
Surkuhupaisaksi meno meni viimeistään siinä vaiheessa, kun toimittajat pohtivat, kuinka moiseen kassiin (eli sanan- ja mielipiteenvapauteen) suhtauduttaisiin Helsingin Sanomien toimituksessa. Kuulemma vähintään pomon pitäisi puuttua asiaan, jos valppaat kollegat eivät saisi huomautuksillaan kassinkantajaa ruotuun.
Peltomäki yritti ihan turhaan kääntää tapahtuneen muka tasa-arvovaltuutetun harkintavirheeksi, kun valtuutettu selvästikin halusi näyttää valtaansa ja ideologista paremmuuttaan aivan kuten valtakunnansyyttäjän toimisto on tehnyt viime vuosina. Ei ollut harkintavirhe vaan julistus saman ideologian jakaville, että 2+2=5 tai mitä ikinä me päätämme sen olevan.
