Erityisen selkeinä esimerkkeinä EU-maista hän mainitsee Puolan ja Unkarin, jotka on tuomittu EU:n tuomioistuimessa oikeusvaltion periaatteiden loukkaamisesta.
Helsingin Sanomat 6.5.2021
On suorastaan irvokasta, että Kuusiniemi vetoaa Puolan ja Unkarin "esimerkkiin" perustellakseen kantansa "demokratian puolustamiseksi".
Puola ja Unkari perivät oikeusjärjestelmänsä Neuvostoliitolta, jossa tuomarit nimittävät tuomarit virkaan. Tämä johti tilanteeseen, jossa oikeuslaitos oli käytännössä kokonaisten tuomarisukujen hallinnassa koska tuomarit nimittivät sukulaisia ja ystäviä tuomareiksi. Järjestelmä oli käytännössä niin läpikorruptoitunut, että vain eniten maksava saattoi saada "oikeutta" oikeuskäsittelyissä. Oikeuslaitoksen korruptoituneisuus on ollut massiivinen ongelma etenkin Puolassa Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen. Kukaan ei luota siihen ja erinäiset rikolliset ovat pystyneet maksaa itsensä vapaiksi kaikista syytteistä.
Vuosien 2009-2012 välillä yritys nimeltä Amber Gold keräsi kansalaisilta sijoituksia (
https://gefira.org/en/2017/08/07/donald-tusk-and-his-son-in-the-centre-of-a-fraud/ ) . Kyseessä oli pyramidihuijaus, jossa kansalaissijoittajat lopulta menettivät yli 200 miljoonaa euroa. Afääri on aika sotkuinen, mutta eräs keskeinen henkilö oli Michal Tusk, silloisen pääministerin Donald Tuskin poika. Amber Gold skandaalia on yritetty lukuisia kertoja sada selvitettyä oikeusteitse, mutta neuvostoaikainen oikeuslaitos on toistuvasti hylännyt syytteet.
Donald Tusk päätyi pääministerikautensa jälkeen EU:n Eurooppaneuvoston puheenjohtajaksi (2014-2019) ja on yleisesti pidetty ns. Puolan Merkelin miehenä Brysselissä. Tuskin intressissä on tietenkin välttää Amber Gold jutun tutkimista varmistamalla, että Puolan vanha lahjottavissa oleva oikeuslaitos säilyisi.
Syy miksi EU:ssa ollaan alettu puhumaan "oikeusperiaatteesta" ja rökitetty Puolaa ja Unkaria sen "rikkomisesta" kun he ovat halunneet uudistaa oikeuslaitoksensa länsimaisempaan suuntaan (jossa poliitikot nimittävät tuomarit kuten Suomessa) on juuri tässä Tuskien korruptiossa; Donald Tusk on käyttänyt suhteitaan Brysselissä junaillessaan läpi narratiivin "oikeusperiaattesta", joita EU nyt kovasti haluaa mukamas suojata (tosin rikkoen itse kaikki itse säätämänsä lait tilaisuuden tullen).
Kuusiniemen huolettomasti demokratian kääreisiin paketoitu kannanotto "selvittää oikeuslaitoksen riippumattomuus" on siis tosiasiassa kannanotto sille, että oikeuslaitos siirrettäisiin neuvostoiliittolaiseen suuntaan, josta siis Puola ja Unkari "kauhuesimerkkinä" ovat irtautumassa. Ts. tuomarit alkaisivat huolehtimaan "sopivien" ehdokkaiden nimittämisestä omasta sisäpiiristään ja poliitikot eli kansanvalta syrjäytetään.
Kuusiniemen selvitysvaatimus kuulostaa harmittomalta, mutta on tietenkin vain ensiaskeleet narratiivin rakentamisessa, jossa nykyistä oikeuslaitosta aletaan problematisoimaan yhä enemmän kunnes mielipideilmapiiri saadaan muokattua oikeanlaiseksi. Hesari tekee oman osuutensa kauppaamalla keksittyä demokratiauhkaa vedoten "oikeusoppineiden huolestumiseen". "Huolestuminen" demokratiasta nousi tietenkin pintaan juuri nyt kun persuilla on selvä trendimäinen noste ja vasemmistoa uhkaa perikato vaaliuurnilla kompuroivan hallituksen myötä.