^ Kannattaa toki ylemmyydentunnossaankin muistaa, että SMP ja sen seuraajapuolue perussuomalaiset ovat myös aikoinaan lähteneet hyvin pienestä liikkeelle. PS oli mitätön puolue ilman sen suurempaa valtaa vielä 20 vuotta sitten ja käytännössä vielä vuosikymmenen sen jälkeenkin Halmeen ja Soinin noususta huolimatta.
Jokin nykyisistä (tai tulevista) sirpalepuolueista saattaa taas myöhemmin nousta vastaavaan asemaan, jos olosuhteet, henkilöt, poliittiset teemat ym. osuvat kohdalleen ja tähdet ovat oikeassa asennossa 
Se vaatisi, että kansa todella kannattaisi tuota megahörhöilyä ja vaikea uskoa siihen, kun persuillakin toi kannatusraja on tällä hetkellä 20% paikkeilla, koska lopulle kansasta persut ovat liian hapokkaita. Tosin olen varma, että moni on siinä rajalla ja kun huomaa persujen puheiden olevan totta, niin keikautus voi käydä nopeastikin.
Kukaan normi-ihminen ei kyllä keikahda minnekään piikkiproteiinin ja 5g-sirun pelkääjäksi.
Offtopiccia. 90-luvun lopun aallonpohjassaan Perussuomalaiset olivat todellakin yksi sirpalehörhöpuolue muiden joukossa, eikä edes menestyvin niistä, kun oli EU-vastaiset puolueet, kommunistit ja zombin tapaan sinnitellyt liberaalipuolue (LKP) ja muut liikkeet. Nokian menestyksen ja lamanjälkeisen nousukauden myötä SMP-populismi tuntui vanhentuneelta ja itse odotin perussuomalaisten jakavan Liberaalisen kansanpuolueen kohtalon pienpuoluoluesarjaan tippumisen jälkeen. Mutta Perussuomalaisissa oli tyyppejä joilla oli kuitenkin pitkäaikaistakin kokemusta politiikan teosta ja vaikuttamisesta edustuksellisissa elimissä, eli eivät ihan yhtä tyhjästä lähteneet. Ehkä syynä oli se ettei Perussuomalaisia loikkareita muissa puolueissa juuri kaivattu. Lisäksi tyytymättömyyspuolueelle on aina tarvetta.
Luultavasti Perussuomalaisten perustajanelikolla oli vähän enemmän kokemusta ja poliiitista silmää kuin muilla kilpailjoillaan pienpuoluesarjassa, ja myös onnea, jota pystyivät kokemuksensa ansiosta jollain tavalla hyödyntämään.
Jos puolue perustetaan yhden tai kahden kansanedustajan ympärille ja muulla porukalla ei ole juurikaan edes varavaltuutettukokemusta, on homma huomattavasti hankalampi. Tulee mieleen poliittisen kentän vastakkaiselta laidalta Liberaalinen kansanpuolue joka zombina kitui 16 vuotta sen jälkeen kun merkittävät jäsenet olivat jättäneet puolueensa sen osallistuttua Kepun listoilta vuoden 1983 eduskuntavaaleihin. Kaksi politiikassa kokematonta intellektuellia, Jukka Tarkka ja Risto E. J. Penttilä pääsivät perustamansa Nuorsuomalaisen puolueen kansanedustajiksi 1995, mutta tipppuivat jo seuraavissa vaaleissa. Liberaalisilla aatteilla oli myös muita merkittäviä puolueita niitä ainakin puheen tasolla kannattamassa, toisin kuin populismilla, erityisesti maahanmuuttokriittisyydellä.