Afganistan on 20 000 000 naisen vankila
Afganistanissa naisilta on kielletty kaikki paitsi hengittäminen, tiivistää asiantuntija Aziza Hossaini. Suomen piti valaa kehitysyhteistyöllä pohjaa tasa-arvolle, mutta kun Taleban kaappasi vallan, mitä 20 vuoden työstä jäi jäljelle? Tässä artikkelissa ääneen pääsee kolme rohkeaa naista, jotka eivät lakkaa taistelemasta ihmisoikeuksien puolesta.
Amnesty 26.5.2023
Mitä tosiaan on jäänyt jäljelle länsimaiden Afganistanille myöntämistä miljardien eurojen avustuksista?
Kaikki Afganistanin päätöksenteko tottelee nyt yhden liikkeen äärimmäistä tulkintaa šaria-laista. Naisten totaalista eristämistä šaria ei tosiasiassa vaadi, vaan laki tunnustaa naisen oikeuden käydä palkkatyössä miehensä luvalla.
Taleban-hallinnon johtajat ovat peräisin köyhistä ja konservatiivisista maakunnista, joissa heidän pataaniheimonsa on enemmistönä. Asiantuntijoiden mukaan Talebanin uskonoppineiden heikko koulutus vääristää heidän käsitystään šaria-laista.
– Heillä ei ole käsitystä, miten vuosisataisen perinteen aikana asioita on tulkittu. He vetävät mutkat suoriksi ja tekevät sellaisen laintulkinnan, joka ei ole koskaan voimassa ollutkaan, sanoi arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori Jaakko Hämeen-Anttila Ylelle elokuussa 2021.
Aina tämä islamin ja sharian valkopesu. Se,
vaatiiko sharia naisten
totaalista eristämistä, on hiustenhalkomista kaiken sen rinnalla, mitä islamin päähaaroissa joka tapauksessa ajatellaan shariasta.
Jos koulutus ratkaisee, niin Isisissä oli johtajina islamin oppineisuuden ylintä huippua, ja silti heidän tulkintansa oli hyvin samanlainen. Kuten lännessä mielellään "maltilliseen islamiin" liitetyn Turkin presidentti Erdogan aikoinaan osuvasti lausui, ei ole olemassa erikseen "maltillista islamia" ja "ei-maltillista islamia" – tai "oikeaa" ja "vääristynyttä" – vaan vain yksi islam, sama turkkilaisille ja Isisille.
Miksi 2001–2021 luodut demokratian rakenteet sortuivat hetkessä? Samoja virheitä toistuu tutkimuksesta, haastattelusta ja raportista toiseen: Länsi ei uudistanut yhteiskuntaa maan historian, kulttuurin ja rakenteiden ehdoilla. Kestävän perustan valamisen sijaan piti saada nopeasti raportoitavia tuloksia. Yhteistyö sotarikollisten kanssa, länsiliittouman iskujen siviiliuhrit sekä rahavirtojen valuminen korruptioon rapauttivat luottamusta. Sotilaalliset tavoitteet olivat tärkeämpiä kuin humanitaariset. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Suomi käytti Afganistanissa kehitysyhteistyöhön ja humanitaariseen apuun 20 vuodessa yhteensä noin 430 miljoonaa euroa. Tyttöjen ja naisten auttamista korostettiin julkisuudessa, mutta väitöskirjatutkija Ilona Kuusen laskelmien mukaan vuosien 2006–2020 projekteista vain 18 prosenttia oli OECD:n kriteereillä ”pääasiallisesti sukupuolten tasa-arvoa edistäviä”. Tosin tilastointikin oli epämääräistä.
Epämääräiseksi jäljet jäävät myös UPI:n raportissa Suomi Afganistanissa 2001–2021: On lähes mahdotonta arvioida, missä määrin Suomi saavutti tavoitteitaan Afganistanissa, sillä niitä ei asetettu selkeästi ja läpinäkyvästi.
Virhe oli jo siinä, että lähdettiin. Suomalaisille valehdeltiin, että yhteensä paljon enemmänkin kuin tuon lähes puoli miljardia euroa vaatinut hanke muuttaisi maan länsimaiseksi demokratiaksi, vaikka se oli alusta asti tuhoon tuomittua, koska hankkeella ei ollut afganistanilaisten todellista tukea eikä kulisseja pystytty pitämään yllä loputtomin rahaa kippaamalla.
Mutta sitten tulee se isoin kysymys: tuhoutuivatko vuosien saavutukset kertaromahduksella elokuussa 2021? Shakiba Adil oli mukana Afganistanin naisten ääni -selvityksessä tulkkina ja avustajana. Hän ei ajattele niin.
– Kaikki naiset, jotka ovat saaneet 20 vuoden aikana koulutusta, tietävät nyt oikeuksistaan. Vaikka oikeudet on viety pois, tietoa Taleban ei voi viedä ihmisten päiden sisältä. Heitä ei voi enää koskaan täysin hiljentää. Olen äärettömän ylpeä näistä naisista, jotka henkensä kaupalla menevät kadulle, katsovat talebaneja suoraan silmiin ja vaativat oikeuksiaan.
Tietävät nyt oikeuksistaan? Kyllä se minusta on tuloksena käytännössä plusmiinusnolla.
Afganistanilaisnaisten oikeudet eivät sitä paitsi ole talebanien käsissä vaan afganistanilais
miesten. Afganistanilaiset murskaisivat lukumäärältään toivottoman alivoimaiset talebanit, jos haluaisivat, mutta kun eivät halua. He
valitsivat talebanit, islamismin ja takapajuisen heimoyhteiskunnan.
Yksi kansainvälisen yhteisön epäonnistumisista oli se, ettei tyttöjen ja naisten lukutaitoa saatu kasvatettua. Koulutukseen panostaminen olisi antanut vakaamman pohjan kaikille saavutuksille.
20 vuodessa olisi ehtinyt tapahtua suuri muutos, jos afganistanilaiset olisivat itse halunneet sitä. Muutosta ei voi kaataa ihmisiin ulkoa.
– Pahuus leviää, jos sitä ei pysäytetä, Hossaini sanoo. Se on nähty historiassa ennenkin. Siksi hän korostaa, että taistelu Afganistanin naisten puolesta on taistelua koko maailman puolesta.
– Jokainen, joka sulkee silmänsä heidän edessään, tappaa osan ihmisyydestä itsessään. Kun minulle opetettiin yläasteella miljoonien juutalaisten surmaamisesta, ihmettelin mikseivät ihmiset tehneet mitään, vaikka tiesivät ne kauheudet. Nyt me teemme historiaa. Tulevaisuudessa meistä kirjoitetaan, mitä me teimme ja emme tehneet. Minä ainakin haluan olla historiassa sillä puolella, että yritin kaikkeni.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Tappaa lännestä käsin talebanit? Tappaa afganistanilaismiehet, jotka eivät taistele talebaneja vastaan? Lähettää jatkossakin turhia kyselemättä miljardeja euroja aina ja ikuisesti islamistisena valtiona (oli virallisesti islamistinen valtio myös ennen talebaneja) jatkavaan Afganistaniin?
