Minulle on käynyt mielessä mitkä ovat ulkomaalaispolitiikan taustatekijät, ja miten ollaan päädytty nykyiseen ulkomaalaispolitiikkaan. Epäkelpoa ulkomaalaispolitiikkaa on harjoitettu ainakin vuodesta 1990 alkaen, jolloin ensimmäiset somalit päästettiin maahan. Tuosta voi päätellä että sitä ennen harjoitettu ulkomaalaispolitiikka oli parempaa, kun kerta silloinen tilanne oli parempi eikä silloin ollut ongelmia.
@akez on ollut töissä ulkomaalaisasioiden kanssa joten hän varmasti osaa kommentoida tätä.
Mielessä on käynyt löytyisikö ulkomaalaisasioihin ratkaisumalli menneisyydestä. Minkälainen ulkomaalaispolitiikka oli 1970-80-luvuilla, tai aikasemmin kuten autonomian aikana 1809-1917, itsenäisyyden alkuaikana 1917-1945 tai sodanjälkeisenä aikana 1945-1970?
Puhetta pakolaisista ja ulkomaalaispolitiikan löysentämisestä oli 1980-luvun loppupuolella ennen kuin somalit päästettiin maahan. Sisäministeriön ulkomaalaistoimiston päällikkö Eila Kännö oli virassaan 1970-1984. Kännö jäi eläkkeelle 1984. Jotain tapahtui 1984 ja 1990 välisenä aikana. Työministeriön virkamies Risto Laakkonen ajoi härkäpäisesti Ruotsin-mallia Suomeen. Johtuiko se siitä että oli jossain vaiheessa töissä Suomen Tukholman-lähetystössä? Onko hän pääsyyllinen?
Suomen passi otettiin käyttöön 1862, joten jonkinlainen ulkomaalaispolitiikka oli silloin käytössä.
https://histdoc.net/historia/passi1862.htmlTsaarin aikana Suomessa oli käytännössä olematon julkisrahoitteinen sosiaaliturva suomalaisillekin joten ei sossun rahaa annettu ulkomaalaisillekaan.
Arvelen että Venäjän vallankumouksen 1917 jälkeen ja 1920-luvuilla Suomeen saapui joitakin valkoisia venäläisiä, tsaarin kannattajia ja muita sellaisia jotka eivät kannattaneet kommunistihallintoa. Sellainen henkilö saattoi tietyin edellytyksin saada luvan jäädä tänne. Suomalaiset eivät pokkuroineet heitä eivätkä he varmaan sitä vaatineet, kun ne eivät pitäneet itsestään mölyä. Vallankumouksen jälkeen Neuvosto-Venäjällä oli niljakas tapa etsiä ja vakoilla ulkomailla olevia valkoisia ja muita kommunistihallinnon vastustajia ja mahdollisuuksien mukaan likvidoida ne. Vaikka Suomeen jäänyt valkoinen venäläinen olisi tsaarin aikana ollut suomisyöjä, luulen että tuossa tilanteessa hän ei enää ollut, vaan oli aika nöyrää poikaa kun sai jäädä tänne.
Itsenäisyyden alkuvuosina Suomessa ei käytännössä ollut sosiaaliturvaa, tai se oli hyvin vaatimaton. Tällöin ulkomaalaisille ei maksettu sosiaalitukia, kun ei niitä kummoisesti maksettu suomalaisillekaan. Sosiaaliturvan väärinkäytöstä ei silloin tarvinnut keskustella. Jokainen koitti pärjätä omillaan joten maahanmuuttajat joutuivat työllistymään, jos halusivat jäädä tänne.
Olen kuullut että 1970-80-luvulla Suomi pystyi perustelemaan tiukan ulkomaalaispolitiikan erityssuhteellaan Neuvostoliittoon. Neuvostoliitosta paenneet loikkarit palautettiin takaisin tai loikkari pyrki Suomesta heti Ruotsiin tai muualle eikä jäänyt hakemaan turvapaikkaa Suomesta. Neuvostoliiton olemassaolosta ja YYA-ajasta oli se hyöty että se lykkäsi monikulttuurisuuskokeilun aloittamista Suomessa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että YYA-aika olisi muutoin ollut ihannoimisen arvoista. Valitettavasti Suomi ei ymmärtänyt tuona aikana havaita Länsi-Euroopan maiden tekemiä virheitä ja epäonnistumisia ulkomaalaispolitiikassa eikä osannut todeta että noin me emme ainakaan aio tehdä. Tuolloin olisi ollut hyvät mahdollisuudet oppia muiden virheitä ilman että tarvitsisi itse tehdä niitä. Jostain syystä haluttiin 1990-luvulta alkaen ottaa tuo "etumatka" kiinni vaikka väkisin.
Eila Kännöä pidetään tuolloisen tiukaksi väitetyn ulkomaalaispolitiikan henkilöitymänä. Toisaalta Kännö ei yksin päättänyt tai tehnyt kaikkea, vaan hänellä oli varmaan viime kädessä kulloisenkin hallituksen tuki takanaan.
Kännön aikana pystyi käymään Suomessa normaalilla tavalla eli passilla tai viisumilla. Rajavalvonta oli käytössä joten tarkastettiin passi tai viisumi. Turisti on tilapäisesti maassa ja vastaa itse kaikista kustannuksistaan. Turisti taisi saada olla maassa passin tai viisumin kanssa tietty määräaika ennen kuin tarvitsi oleskelulupaa hakea. Turisti ei yleensä ole maassa niin kauan että tarvitsee hakea oleskelulupaa.
Entä muut syyt saapua maahan? Selvitettiinkö miten tarkkaan jokaisen maahantulijan taustat ja motiivit saapua maahan? Saatiinko heistä tiedot vasta heidän saapuessaan Suomeen vai etukäteen ennen Suomeen saapumista?
Jos myönnettiin oleskelulupa, myönnettiinkö ne määräaikaisina vai toistaiseksi voimassa olevina? Myönnettiinkö työluvat määräaikaisina vai toistaiseksi voimassa olevina tai sidottuna työsuhteen kestoon? Saiko oleskeluluvan jos oli opiskelu, työ, avioliitto tai seurustelusuhde? Jos sai oleskeluluvan, saiko siinä samat julkiset palvelut ja tulonsiirrot kuin mitä kansalainen sai? Jos sai, oliko ehtoja julkisten palvelujen ja tulonsiirtojen saamiselle, esim. karenssi, työlupa ja voimassa oleva työsopimus tms.?
Entä kansalaisuus, miten tiukat ehdot sille oli? Montako kansalaisuutta myönnettiin vuositasolla 1970-1984? Tarkistettiinko sitä onko henkilöllä edellytyksiä eli kyky ja halu vastata itse omasta toimeentulostaan? Entäs edellytykset sopeutua yhteiskuntaan eli noudattaa maan lakeja ja tapoja? Jos sai oleskeluluvan, oliko mahdollista peruuttaa se? Oliko myönnettyä kansalaisuutta mahdollista peruuttaa?
Olen lukenut ja kuullut että tasavallan presidentti myönsi kansalaisuuden henkilökohtaisesti allekirjoitamallaan asiakirjalla. Semmoiset 70-luvulla Suomeen muuttaneet kuten Alain Chiaroni ja Ilmari Schepel sanoivat että he saivat Kekkosen allekirjoittaman paperin jolla saivat kansalaisuuden. Myös Ivan Puopolo sai Kekkosen myöntämän kansalaisuuden.
Miten oli käytäntö ulkomaalaisten tekemien rikosten osalta? Kun tuomittiin, valittiinko tuomio rangaistusasteikon maksimipäästä vai minimipäästä? Karkotettiinko rikokseen syyllistynyt ulkomaalainen, eli peruutettiinko oleskelulupa tai kansalaisuus? Suorittiko ulkomaalainen tuomion Suomessa ja sitten karkotettiin, vai siirrettiinkö hänet suorittamaan tuomio lähtömaahan, karkotettiinko saman tien ilman tuomiota ja välittämättä mitä tekee lähtömaassaan? Määrättiinkö karkotetulle henkilölle maahantulokielto?
Jos Suomi olisi tähän hetkeen asti jatkanut ja jatkaisi yhä 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa harjoittamaa ja Eila Kännön toteuttamaa ulkomaalaispolitiikkaa, oltaisiinko saatu pidettyä vieraskielisten eli ulkomaalaisten määrä tai promilleosuus sen ajan tasolla?