Pitääkö tästä vaieta?
Vääränlainen uutisointi voi lisätä itsemurhia. Mutta toisessa vaakakupissa on lukijan oikeus tietoon.
Venla Pystynen HS
Maaliskuussa, Earth Day -ympäristöpäivänä, 50-vuotias coloradolainen ilmastoaktivistiksi kutsuttu mies teki korkeimman oikeuden edessä Washingtonissa teon, joka johti hänen kuolemaansa.
Yhdysvaltalainen media uutisoi itsemurhasta yksityiskohtaisesti ja kertoi läheisten uskovan sen olleen protesti ilmastonmuutoksen vastaisten toimien riittämättömyydelle.
Median uutiskriteerien näkökulmasta se oli ymmärrettävää, mutta muun muassa tekotavasta kertominen saattoi silti olla vastuutonta. Julkisuutta saavat itsemurhat voivat nimittäin aiheuttaa jäljittelyä erityisesti nuorilla, sanoo Mieli ry:n kehitysjohtaja Kristian Wahlbeck.
”Varsinkin jos idoli tai julkkis tekee itsemurhan ja tekotapa mainitaan mediassa, tiedetään, että vastaava tekotapa lisääntyy toteutuneissa itsemurhissa ja itsemurhayrityksissä”, hän sanoo.
[...]
Itsemurhien uutisoinnin kompleksisuuden huomaa coloradolaismiehen kuolemasta. Kun tieto levisi, hänen ystävänsä kirjoitti Twitterissä, ettei kyseessä ollut itsemurha, vaan myötätunnon teko. Aktivisti oli buddhalainen, ja teko, joka hänet tappoi, on buddhalaisuuden harjoittamisen äärimmäinen muoto. Sen tarkoituksena on kantaa kärsimystä kaikkien puolesta ja herättää.
Mutta kuinka selittää asia kertomatta aktivistin kuolinsyytä?
Kysymys on vaikea, kun vaakakupeissa ovat yleisön oikeus tietoon ja itsetuhoisten suojeleminen. Psykiatrina Kristian Wahlbeck kallistuu jälkimmäisen kannalle.
”En pitäisi mahdottomana, että nuori ilmastoaktiivi, joka kokee suurta toivottomuutta, voisi saada uutisoinnista kimmokkeen ryhtyä samanlaiseen tekoon.”
Helsingin Sanomat 3.7.2022
Olisi kohtuullisen asiallinen kolumni (jätin paljon pois), jos esimerkki olisi melkein mikä tahansa muu. Polttoitsemurhan tehneen ilmastoaktivistin kanssa aiheen käsittely menee täysin metsään.
Eihän ongelmana ole se, kerrotaanko mediassa jonkun marttyyriaktivistin itsemurhatapa (tässä tapauksessa ja ilmastoaktivisteilla yleisemminkin polttoitsemurha bensalla), vaan että valtamedia ja aktivistit lietsovat kaiken järjen ja tieteellisen tiedon vastaista maailmanloppuvisiota, että me ja lapsemme kuolemme kaikki kohta kuitenkin ilmastonmuutoksen seurauksena, joten elämä on arvoton ja sen voi vaikka lopettaa.
Yksityiskohtainen tieto itsemurhista liikkuu joka tapauksessa aktivistien keskuudessa, joten valtamedian sensuurilla ei ole näissä tapauksissa vaikutusta uusiin itsemurhiin. Sen sijaan sillä on, että muun muassa Extinction Rebellion suhtautuu itsemurhiin lopulta vain yhtenä varteenotettavana keinona vaikuttaa. Pari vuotta sitten XR harkitsi kuolemiin johtavaa nälkälakkoa ja itsemurhia saadakseen huomiota YK:n ilmastokokouksen yhteydessä. Myöskään nyt coloradolaisen aktivistin kuoleman jälkeen XR ei suinkaan vedonnut itsemurhia vastaan vaan ryntäsi hyötymään kuoleman saamasta julkisuudesta.
Valtamedian vaikeneminen ehkäisee keskustelua ilmastoaktivismin ja etenkin Elokapinan kuolemankulttiluonteesta. Esimerkiksi puheena olevasta ilmastoaktivisti Wynn Brucen mahdollisimman julkisesta polttoitsemurhasta ei ilmeisesti kirjoitettu suomalaisessa valtamediassa riviäkään, ja itsemurhatapauksia on ollut muitakin. Viime vuonna yhdysvaltalainen Extinction Rebellionin jäsen anoi eutanasiaa ilmastoahdistuksen perusteella ja on ilmeisesti saamassa sen uuden lain mukaan ensi vuonna.
