Lisää maahanmuuttoa vaativien on kyettävä vastaamaan vaikeisiin kysymyksiin
Näyttää selvältä, että Suomi tarvitsee paljon nykyistä enemmän työperäistä maahanmuuttoa. Sitäkin kipeämmin tarvitaan visiota siitä, millainen maahanmuuton jälkeinen uusi Suomi on.
Helsingin Sanomat 30.10.2022
Ei näytä ollenkaan selvältä. Missä laskelmat ja niiden oletukset?
On päinvastoin ilmeistä, että meillä ei ole keinoja houkutella Suomeen erityisen paljon enemmän suomalaista yhteiskuntaa hyödyttävää maahanmuuttoa. Ja vaikka olisikin, niitä ei tultaisi käyttämään, koska oikeasti Suomeen halutaan Euroopan ulkopuolista sosiaaliturvamaahanmuuttoa.
MISSÄ nykyisin kohtaa toimitusjohtajan, siellä kaivataan Suomeen merkittävästi lisää ulkomaista työvoimaa – mieluiten saman tien lentokoneeseen, Helsinki-Vantaalla pikakaistalle ja Oak Barrel -pubin kautta aamuvuoroon.
Tuoreessa kirjassaan työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murto puhuu asiasta teoksen nimeä myöten: Puuttuvat puoli miljoonaa. Tuon verran väestöennustetta enemmän ihmisiä Suomessa pitäisi vuonna 2060 olla, jotta talouskasvu pysyy kohtuullisena.
Jos ei pysy, vaarassa on ainakin hyvinvointivaltio, ehkä eläkkeetkin.
Murto ei käsittääkseni esitä, että Suomeen pitäisi saada puoli miljoonaa maahanmuuttajaa hinnalla millä hyvänsä. Määrä kuvaa paremminkin kestävyysvajeen suuruusluokkaa.
Massamaahanmuutto luo kyllä talouskasvua, mutta se ei korjaa kestävyysvajetta tai kustanna eläkkeitä, sillä nykyisillä maahanmuuttopolitiikan painotuksilla suurin osa tulijoista on Suomessa nettosaajia, ei nettomaksajia.
”Kymmenen vuotta on puhuttu siitä, että tarvitaan toimenpiteitä työ- ja osaamisperäisen maahanmuuton saamiseksi. Tässä pitäisi päästä tosi nopeasti liikkeelle, olemme jo menettäneet paljon aikaa”, totesi OP:n pääjohtaja Timo Ritakallio HS:ssä viime viikolla.
Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies puolestaan vaati vuosi sitten Suomeen ”hätätilaa” ja ”kaikkien keinojen” ottamista käyttöön työperäisen maahanmuuton edistämiseksi. EK:n johtaja Sami Pakarinen ja konsultti Jussi Pyykkönen tulkitsivat HS:n elokuussa julkaisemassa kirjoituksessa, että tekijöitä tarvitaan 2040-luvulle tultaessa jopa 200 000 lisää.
Noita vaatimuksia tarkemmin selvitettäessä käy ilmi, että kyse ei ole korkeakoulutetuista osaajista vaan halpatyövoimasta. Kun nämä herrat puhuvat "kaikista keinoista" he yleensä tarkoittavat riman laskemista ja saatavuusharkinnasta luopumista, mikä taas vaikuttaa vain halpatyövoimaan.
MYÖS Sanna Marinin (sd) hallitus on tarttunut toimeen. Sen ”tiekartta” tavoittelee toimia, joilla Suomeen saapuu 50 000 työperäistä maahanmuuttajaa vuoteen 2030 mennessä. Sen jälkeen tekijöitä pitäisi tulla vähintään 10 000 lisää vuodessa.
Jos pitäisi arvata, kevään eduskuntavaalien jälkeen nämä numerot kasvavat. Liike-elämän vaikuttajien Exceleissä se on helppoa, mutta oikeasti se on vaikeaa.
Liike-elämän vaikuttajien kuten myös ministeriöiden Exceleissä lähdetään virheellisesti siitä, että maahanmuuttaja on ominaisuuksiltaan, osaamiseltaan ja tulotasoltaan keskiverto suomalainen. Ei tietenkään ole, mutta muuten laskelmista ei saada positiivisia. Maahanmuutto kokonaisuutena on ja tulee näillä näkymin olemaan vielä vuosikymmenet Suomelle taloudellisesti tappiollista.
”Meidän pitää monella tapaa yhteiskuntana muuttua ja korjata asenteita”, totesi myös työministeri Tuula Haatainen (sd) Ylellä syyskuussa.
Sekin voi olla alimitoitettu ilmaus.
Miksi? Miten?
OLI asiasta mitä mieltä tahansa, jopa satojentuhansien uusien ihmisten tulo Suomeen muuttaisi yhteiskuntaa tuntuvasti ja näkyvästi.
Se tarkoittaa suurta joukkoa ihmisiä, jotka haluavat löytää elämänkumppanin, perustaa perheen, harjoittaa uskontoaan, käyttää haluamiaan palveluja ja edetä elämässään – rikastua, rakastua tai vain nauttia Suomen vapaudesta ja olla jotakin, mikä lähtömaassa on kielletty.
Tuossa jo vihjataan, että tulijat ovat muslimeja, mikä taas viittaa nykyisen haittamaahanmuuton jatkamiseen ja lisäämiseen. Siitä on kestävyysvajeen poistaminen kaukana.
Pahinta olisi, jos nämä tulijat nähtäisiin vain talouden välineinä – jonkinlaisena vanhenevia suomalaisia hoitavan hyvinvointivaltion huoltojoukkoina. Kun liike-elämä puhuu työperäisestä maahanmuutosta, puheeseen jää helposti tämä kaiku. Kuka sellaiseen kutsuun haluaisi vastata?
Eikö hyvinvointivaltion pitäisi olla myös jotakin muuta kuin talo, joka tarvitsee Baltiasta tai Filippiineiltä remonttimiehiä – jotakin, joka houkuttelee tulijoita juuri Suomeen?
Emmekö me itse asiassa halua uusia suomalaisia?
Maahanmuuttajia ei kiinnosta, millä motiiveilla Suomeen muuttaminen on tehty houkuttelevaksi.
Kaikki maahanmuutto halutaan propagoida muka taloudellisesti kannattavaksi, minkä jälkeen mitätöidään vaatimus taloudellisesta hyödyllisyydestä, koska tarkemmin katsoen sitä ei ole kuin poikkeustapauksissa.
Hesarissa olikin pari päivää sitten kolme mielipidekirjoitusta, joissa syyllistettiin suomalaisia maahanmuuttajien syrjinnästä ja toiveesta, että maahanmuuton pitäisi olla taloudellisesti kannattavaa. Valtamedianarratiivissa maahanmuutto on itseisarvo.
NÄYTTÄÄ selvältä, että jos Suomi haluaa kasvaa, se tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa.
Vitsi on siinä, että Suomi kasvaa ihan minkälaisella maahanmuutolla tahansa, myös nykyisellä haittamaahanmuutolla, josta yritetään vääntää väkisin "työperäistä".
Sitäkin kipeämmin tarvitaan kuitenkin visiota siitä, millainen tämä uudenlainen Suomi olisi.
Mitä kieliä siellä puhutaan? Mille aloille tultaisiin, poistettaisiinko tarveharkinta? Maksetaanko kaikille yhä kunnon palkkaa? Haluavatko tulijat erilaista arkea kuin me nyt elämme, uimahalleissa ja kauppakeskuksissa?
Tätä visiota kutsutaan yleisesti "Ruotsin tieksi". Naapurista voi katsoa, mihin Suomi on menossa.
Ovatko suomalaiset valmiita muuttumaan – sillä ei töihin tulijoita meidän tapoihimme pakottaakaan voi.
Mutta suomalaiset voi pakottaa? Oliko tämäkin viittaus fundamentalismi-islamin vaatimuksiin?
Jos työntekijät tulisivat vain käymään – vierastyöläisiksi – edessä olisi varmasti myös irtonaisuuteen liittyviä ongelmia.
Jos taas haetaan pysyvää maahanmuuttoa, tulijoiden olisi koettava olevansa osa yhteistä Suomi-projektia, ja Suomi-projektin pitäisi sopeutua. Muuten edessä olisi ulkopuolisuuden tunne ja ongelmia.
Jos haetaan pysyvää maahanmuuttoa eli perheitä, puhutaan kantaväestön syrjäyttävästä massamaahanmuutosta, josta on käytännössä mahdoton tehdä taloudellisesti kannattavaa.
Pidän käsittämättömänä toimittajan asennetta, että maahanmuuttajilta ei voi vaatia mitään, joten suomalaisten on taivuttava heidän tahtoonsa. Esimerkiksi Saksassa merkittävä osa kantaväestöstä tuntee itsensä maahanmuuton vuoksi ulkopuoliseksi omassa maassaan.
TÄSSÄ VAIHEESSA kauhukuvaksi nostetaan yleensä Ruotsi, jonka väestöstä noin viidesosa on syntynyt ulkomailla. Toisen polven kera osuus on vielä suurempi.
Ruotsissa erityisesti pakolaisten integraatio on epäonnistunut monella tapaa, ja Suomen pitäisi oppia näistä virheistä. Poliitikkojen on kerrottava, miten.
Lopettamalla kaikin keinoin haittamaahanmuutto. Siinä se.
Kun maahanmuuttoa on liikaa ja se on vääränlaista, tulee ongelmia. Ei ole olemassa jotain toisenlaista parempaa kotouttamispolitiikkaa, jolla virheellisen maahanmuuttopolitiikan luomat ongelmat voisi korjata. Ei Ruotsissa, ei Suomessa, ei missään.
Toisaalta työperäinen maahanmuutto on erilainen ilmiö kuin pakolaisuus. Koska Suomi on jo jäljessä, polku osaksi yhteiskuntaa on täällä mahdollista rakentaa toisin kuin Ruotsissa.
Ei ole mitään maagista "polkua osaksi yhteiskuntaa", joka meidän pitäisi osata rakentaa. Haave sellaisesta on haihattelua.
Tilanne olisi kieltämättä erilainen, jos olisi yksimielisyys, että toivottu lisämaahanmuutto saataisiin Euroopasta. Näyttää kuitenkin siltä, että tulijoita houkuteltaisiin halpatyövoimaksi etenkin Euroopan ulkopuolelta kehitysmaista ja muslimimaista.
Se vaatii kuitenkin jotakin muuta kuin pelkkää Excel-evankeliointia tarvittavista ihmismääristä. Jotta suomalaiset lähtevät projektiin mukaan, maahanmuuton edistäjien on vastattava kaikkein vaikeimpiinkin kysymyksiin.
No, ei. Suomalaiset nujerretaan hiljaisiksi toimittajankin kyseenalaistamatta käyttämällä "tarvitsemme valtavasti työperäistä maahanmuuttoa"-hokemisella, eikä keneltäkään maahanmuuton edistäjältä vaadita valtamediassa vastauksia helpoimpiinkaan kysymyksiin, koska he altistuisivat kriitikille ja jäisivät kiinni valheistaan.
Suomalaiset eivät lähde mukaan "projektiin", mutta propagandavyörytyksen seurauksena vastaavat kiltisti mielipidekyselyissä, että Suomi tarvitsee lisää maahanmuuttoa.
