- -
Voisin tägäämällä koittaa kutsua @duc :in sanomaan tähän ketjuun jotain syväluotaavaa.
- -
Kiitos, ei mitään paineita. Mitäköhän syvällistä osaisin tieteestä ja uskonnosta tai tiedosta ja uskosta kirjoittaa?
En ole erikoistunut
tieteenfilosofiaan tai
uskonnonfilosofiaan, joissa tämänkaltaiset aiheet ovat oleellisia. Jokainen tieteentekijä kuitenkin joutuu pohtimaan kysymystä, mitä tiede on, vähintään oman alansa näkökulmasta, joten jonkinlainen käsitys myös minulla on.
Moni ei sen sijaan välttämättä pohdi, mitä uskonto on, ja näkökulma tuohon uskonnon ja tieteen suhteeseen ja erityisesti tieteisuskoon lienee
@ikuturson haaste minulle, vaikka en ole, kuten yllä totesin spesialisti noissa kysymyksissä.
Tiedeusko eli skientismi on tieteen termipankin
mukaan- - näkemys, jonka mukaan kaikkiin ongelmiin on löydettävissä (luonnon)tieteellinen vastaus ja joka korostaa tieteellisen maailmanjäsennyksen merkitystä.
- - Kannatusta skientismi eli tiedeusko on saanut positivismin piirissä. Kanta korostaa jyrkästi tieteellisen maailmanjäsennyksen merkitystä ihmiselle ja tieteen yhteiskunnallista ja kulttuurista arvoa.
Tätä voidaan tulkita, kuten aloituspuheenvuorossa todetaan, monien ilmastokokousta Glasgow'ssa selittäneiden henkilöiden edustavan, kun todetaan esim. että tiede on pettynyt kokouksen päätöksiin. Näin tiede on saanut henkilön mielessä uskonnon kaltaisen aseman eli täydellisen (=absoluuttisen) totuuden ilmoittajan, joka uskonnonfilosofisesti on eräs uskonnollisen, ei siis tieteellisen, auktoriteetin tunnusmerkeistä.
Tiede sitävastoin on määritelmällisesti vajavaista, koska ihmisten tieto on aina puutteellista. Tieteellinen tieto lisääntyy ja samalla tiede korjaan aiempaa virheellistä tietoa. Tiedon lisääntyminen ei tarkoita, että uusi tutkimus olisi automaattisesti uutta tietoa. Kuinka hyvin uusi tutkimus selviää tiedeyhteisön kritiikistä, vasta kertoo, onko uutta ja mahdollisesti vanhaa korjaavaa tietoa saatu.
Tämä itseään korjaava ominaisuus on tieteen eräs selkein uskonnosta erottava piirre. Uskonto on valmis kokonaisuus, kuten kristinuskon oppi on sellainen. Se ei muutu tutkimuksen kautta. Väärät tulkinnan saattavat korjaantua, mutta oppi itsessään on ollut alusta saakka valmis ja täydellinen, koska se on jo ilmoitettu pyhissä kirjoituksissa.
Sama on uskonnollisen lain kuten juutelaisten tooran ja muslimien sharian laita, koska laki, ja sen tulkinnan rajat, ovat jo ilmoitettu ja kirjoitettu pyhiin teksteihin eikä niitä muuteta, ei demokraattisesti tai muutenkaan. Toisin on maallisen lain suhteen. Juridiikka tutkii ja tulkitsee sitä ja kuuluu tieteen eli epätäydellisyyden piiriin. Suomen lakia voi muuttaa demokraattisen prosessin kautta. Sen tulkinnan rajoja eivät säätele pyhät tekstit vaan inhimillinen tiede.
Nämä ovat vain periaatteellisia pohdintoja uskonnon ja tieteen luonne-eroista. Uskon ja tieteen eroavuus avautunee helpommin, jos uskon sijaan puhutaan luottamuksesta. Toki ihminen luottaa tieteeseen ja tietoonsa, mutta niiden perusta on erilainen kuin uskoon pohjautuvan luottamuksen. Usko on kuin hyppy tuntemattomaan ilman benji-köysiä sidottuna jalkoihin. Tieto on sama hyppy köyden avulla.
Kuka voi todistaa, että Jeesuksen kuolema ristillä on tehnyt kristityistä kuolemattomia? Yhtä kaikki kristityt uskovat ylösnousemukseen kuoleman jälkeen. Tieteellistä todistusaineistoa tuosta ei ole ja lienee mahdotonta saada.
Tässä oli siis muutamia ajatuksia aiheesta, joka on noussut pohdinnan aiheeksi vasta länsimaisen tieteen kehityksen myötä, kun se haastoi uskonnollisen uskon ja erotti uskon tiedosta. Primitiivisten kansojen uskonnoille on luonteenomaista kykenemättömyys erottaa tietoa ja uskoa toisistaan. Meille sen pitäisi olla itsestään selvää, vaan ilmastouskonnon harjoittajien retoriikka heittää nyt epäilyksen varjon tuohon dikotomiaan.