1. Se, että äänestäjät joutuvat tarkkailemaan valittujen poliitikkojen tekemisiä, tarkoittaa näiden poliitikkojen olevan epärehellisiä.
Kyllä, kuten on havaittu. Tosiasioiden tunnustaminen on hyvä alku. Tavallisten kansalaisten tulisi myöntää ja uskoa todeksi että valitettavan monet poliitikot ovat epärehellisiä, opportunisteja, alttiita korruptiolle, narsisteja, jne. ja että myös jotkut niistä poliitikoista joihin itse on joskus luottanut, ovat osoittautuneet epäluotettaviksi. Että siis on itse joskus tullut vähän hölmöiltyä vaaliuurnilla. Sen tunnustaminen itselleen saattaa olla vaikeaa. Sitten kun tämä henkisesti vaikea ensimmäinen askel on otettu, seuraavat ovat helpompia.
Juuri siksihän heitä valitaan, että tavalliset ihmiset voisivat keskittyä oman arkensa pyörittämiseen.
Niinpä, ja käytännöllistä vaihtoehtoa tälle järjestelylle ei ole,
joskin sitä voitaisiin parannella monin tavoin. Mutta sekin, että joku on valittu johonkin hommaan neljäksi vuodeksi, ei tarkoita että myös seuraavat neljä vuotta pitäisi saada edellisten jatkoksi. Tässä se äänestäjän vaiva ja vastuullinen tehtävä on: Jos joku edustaja osoittautuu huonoksi, ei äänestetä häntä uudestaan. Kerran neljässä vuodessa käydään tipauttamassa lappu uurnaan. Vaalien välisenä aikana pitäisi vähän seurailla mitä ne edustajat siellä eduskunnassa tekevät. Jos kansalaiset eivät seuraa mitä edustajat tekevät, se on työnantajan laiskuutta, ja siitä tulee seurauksia.
2. Jos poliitikko tekee äänestäjiensä toiveiden mukaisia päätöksiä, voi ajatella vastuun olevan äänestäjillä, mutta nykyisin poliitikot tekevätkin hyvin usein päätöksiä aivan muulta pohjalta, ei äänestäjien toiveita kuunnellen. Sooloilussa vastuu yksin poliitikon.
Eivät ne poliitikot koskaan pysty kantamaan niitä vastuita. Jos kuprut ovat miljardiluokkaa, todelliset vastuunkantajat ovat joka tapauksessa tavallisia veronmaksajia, siis tavallisia kansalaisia ja äänestäjiä. Hei Tytti, teit juuri muutaman miljardin loven maan budjettiin. Hyvitä se. Eihän se ole mahdollista mitenkään. Eivät myöskään hallituksen kaikki kansanedustajat yhdessä kykene niitä vastuita kantamaan. Edustajan vastuu päättyy siihen kun häntä ei enää valita jatkokaudelle, ja tähän juuri tarvitaan tavallisilta kansalaisilta sitä työnantajan silmää.
3. Politiikka on äärimmäisen monimutkainen himmeli. Aika pieni prosentti ihmisistä omaa oikeasti kapasiteettia poliitikon hommiin, joten on kohtuutonta ajatella poliittisen maailman syvempää tuntemusta jonain perus kansalaistaitona. Edustuksellisen demokratian toimimattomuudesta kertoo tuppuraiset ja marinaadit.
Tuossa on sellaista voimattomuuden ja vastuun välttelyn makua. Ei vaan voi, ei kykene, ei millään pysty. Ei ole mahdollisuutta niin ei ole vastuutakaan. Pitääkö olla täydellinen ja syvällinen ymmärrys kaikesta politiikasta voidakseen tehdä viisaita valintoja esimerkiksi eduskuntavaaleissa? Haastan tuon näkemyksen. Väitän että äänestäjä pääsee paljon vähemmällä ja suoriutuu aivan hyvin, jos vain ihan pikkuisen viitsii vaivautua.
Aika paljon päätelmiä voisivat kansalaiset tehdä yksinkertaisten indikaattoreiden avulla.
Tarkoitan indikaattoreita, jotka paljastavat missä ajattelun mädännäisyys on saanut sijaa. Sellaisia indikaattoreita, jotka karsivat mahdollisia ehdokkaita suurissa määrissä. Esimerkiksi suhtautuminen pakkoruotsiin on minulle yksi sellainen indikaattori. Joku "Oma kansa ensin -ajattelu on vahingollista" tai muu vastaava sammakko on myös hyvä indikaattori. Tällaisilla raskauttavilla indikaattoreilla voi hylätä ehdokkaita ja kokonaisia puolueita niin että lopulta jää aika vähän valinnanvaraa. Siispä, kansalaisen ei tarvitse tutkia jokaisen poliittisen päätöksen nyansseja, kun selkeiden indikaattoreiden huomioiminen yleensä riittää.
