Kirjoittaja Aihe: Ulkomaalaispolitiikka ennen vuotta 1990  (Luettu 1131 kertaa)

Pallopääkissa

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 1 192
  • Liked: 2405
  • Kansalliskonservatiivi ja arvokonservatiivi
Ulkomaalaispolitiikka ennen vuotta 1990
« : 03.12.2021, 13:21:20 »
Minulle on käynyt mielessä mitkä ovat ulkomaalaispolitiikan taustatekijät, ja miten ollaan päädytty nykyiseen ulkomaalaispolitiikkaan. Epäkelpoa ulkomaalaispolitiikkaa on harjoitettu ainakin vuodesta 1990 alkaen, jolloin ensimmäiset somalit päästettiin maahan. Tuosta voi päätellä että sitä ennen harjoitettu ulkomaalaispolitiikka oli parempaa, kun kerta silloinen tilanne oli parempi eikä silloin ollut ongelmia. @akez on ollut töissä ulkomaalaisasioiden kanssa joten hän varmasti osaa kommentoida tätä.

Mielessä on käynyt löytyisikö ulkomaalaisasioihin ratkaisumalli menneisyydestä. Minkälainen ulkomaalaispolitiikka oli 1970-80-luvuilla, tai aikasemmin kuten autonomian aikana 1809-1917, itsenäisyyden alkuaikana 1917-1945 tai sodanjälkeisenä aikana 1945-1970?

Puhetta pakolaisista ja ulkomaalaispolitiikan löysentämisestä oli 1980-luvun loppupuolella ennen kuin somalit päästettiin maahan. Sisäministeriön ulkomaalaistoimiston päällikkö Eila Kännö oli virassaan 1970-1984. Kännö jäi eläkkeelle 1984. Jotain tapahtui 1984 ja 1990 välisenä aikana. Työministeriön virkamies Risto Laakkonen ajoi härkäpäisesti Ruotsin-mallia Suomeen. Johtuiko se siitä että oli jossain vaiheessa töissä Suomen Tukholman-lähetystössä? Onko hän pääsyyllinen?

Suomen passi otettiin käyttöön 1862, joten jonkinlainen ulkomaalaispolitiikka oli silloin käytössä.
https://histdoc.net/historia/passi1862.html

Tsaarin aikana Suomessa oli käytännössä olematon julkisrahoitteinen sosiaaliturva suomalaisillekin joten ei sossun rahaa annettu ulkomaalaisillekaan.

Arvelen että Venäjän vallankumouksen 1917 jälkeen ja 1920-luvuilla Suomeen saapui joitakin valkoisia venäläisiä, tsaarin kannattajia ja muita sellaisia jotka eivät kannattaneet kommunistihallintoa. Sellainen henkilö saattoi tietyin edellytyksin saada luvan jäädä tänne. Suomalaiset eivät pokkuroineet heitä eivätkä he varmaan sitä vaatineet, kun ne eivät pitäneet itsestään mölyä. Vallankumouksen jälkeen Neuvosto-Venäjällä oli niljakas tapa etsiä ja vakoilla ulkomailla olevia valkoisia ja muita kommunistihallinnon vastustajia ja mahdollisuuksien mukaan likvidoida ne. Vaikka Suomeen jäänyt valkoinen venäläinen olisi tsaarin aikana ollut suomisyöjä, luulen että tuossa tilanteessa hän ei enää ollut, vaan oli aika nöyrää poikaa kun sai jäädä tänne.

Itsenäisyyden alkuvuosina Suomessa ei käytännössä ollut sosiaaliturvaa, tai se oli hyvin vaatimaton. Tällöin ulkomaalaisille ei maksettu sosiaalitukia, kun ei niitä kummoisesti maksettu suomalaisillekaan. Sosiaaliturvan väärinkäytöstä ei silloin tarvinnut keskustella. Jokainen koitti pärjätä omillaan joten maahanmuuttajat joutuivat työllistymään, jos halusivat jäädä tänne.

Olen kuullut että 1970-80-luvulla Suomi pystyi perustelemaan tiukan ulkomaalaispolitiikan erityssuhteellaan Neuvostoliittoon. Neuvostoliitosta paenneet loikkarit palautettiin takaisin tai loikkari pyrki Suomesta heti Ruotsiin tai muualle eikä jäänyt hakemaan turvapaikkaa Suomesta. Neuvostoliiton olemassaolosta ja YYA-ajasta oli se hyöty että se lykkäsi monikulttuurisuuskokeilun aloittamista Suomessa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että YYA-aika olisi muutoin ollut ihannoimisen arvoista. Valitettavasti Suomi ei ymmärtänyt tuona aikana havaita Länsi-Euroopan maiden tekemiä virheitä ja epäonnistumisia ulkomaalaispolitiikassa eikä osannut todeta että noin me emme ainakaan aio tehdä. Tuolloin olisi ollut hyvät mahdollisuudet oppia muiden virheitä ilman että tarvitsisi itse tehdä niitä. Jostain syystä haluttiin 1990-luvulta alkaen ottaa tuo "etumatka" kiinni vaikka väkisin.

Eila Kännöä pidetään tuolloisen tiukaksi väitetyn ulkomaalaispolitiikan henkilöitymänä. Toisaalta Kännö ei yksin päättänyt tai tehnyt kaikkea, vaan hänellä oli varmaan viime kädessä kulloisenkin hallituksen tuki takanaan.

Kännön aikana pystyi käymään Suomessa normaalilla tavalla eli passilla tai viisumilla. Rajavalvonta oli käytössä joten tarkastettiin passi tai viisumi. Turisti on tilapäisesti maassa ja vastaa itse kaikista kustannuksistaan. Turisti taisi saada olla maassa passin tai viisumin kanssa tietty määräaika ennen kuin tarvitsi oleskelulupaa hakea. Turisti ei yleensä ole maassa niin kauan että tarvitsee hakea oleskelulupaa.

Entä muut syyt saapua maahan? Selvitettiinkö miten tarkkaan jokaisen maahantulijan taustat ja motiivit saapua maahan? Saatiinko heistä tiedot vasta heidän saapuessaan Suomeen vai etukäteen ennen Suomeen saapumista?

Jos myönnettiin oleskelulupa, myönnettiinkö ne määräaikaisina vai toistaiseksi voimassa olevina? Myönnettiinkö työluvat määräaikaisina vai toistaiseksi voimassa olevina tai sidottuna työsuhteen kestoon? Saiko oleskeluluvan jos oli opiskelu, työ, avioliitto tai seurustelusuhde? Jos sai oleskeluluvan, saiko siinä samat julkiset palvelut ja tulonsiirrot kuin mitä kansalainen sai? Jos sai, oliko ehtoja julkisten palvelujen ja tulonsiirtojen saamiselle, esim. karenssi, työlupa ja voimassa oleva työsopimus tms.?

Entä kansalaisuus, miten tiukat ehdot sille oli? Montako kansalaisuutta myönnettiin vuositasolla 1970-1984? Tarkistettiinko sitä onko henkilöllä edellytyksiä eli kyky ja halu vastata itse omasta toimeentulostaan? Entäs edellytykset sopeutua yhteiskuntaan eli noudattaa maan lakeja ja tapoja? Jos sai oleskeluluvan, oliko mahdollista peruuttaa se? Oliko myönnettyä kansalaisuutta mahdollista peruuttaa?

Olen lukenut ja kuullut että tasavallan presidentti myönsi kansalaisuuden henkilökohtaisesti allekirjoitamallaan asiakirjalla. Semmoiset 70-luvulla Suomeen muuttaneet kuten Alain Chiaroni ja Ilmari Schepel sanoivat että he saivat Kekkosen allekirjoittaman paperin jolla saivat kansalaisuuden. Myös Ivan Puopolo sai Kekkosen myöntämän kansalaisuuden.

Miten oli käytäntö ulkomaalaisten tekemien rikosten osalta? Kun tuomittiin, valittiinko tuomio rangaistusasteikon maksimipäästä vai minimipäästä? Karkotettiinko rikokseen syyllistynyt ulkomaalainen, eli peruutettiinko oleskelulupa tai kansalaisuus? Suorittiko ulkomaalainen tuomion Suomessa ja sitten karkotettiin, vai siirrettiinkö hänet suorittamaan tuomio lähtömaahan, karkotettiinko saman tien ilman tuomiota ja välittämättä mitä tekee lähtömaassaan? Määrättiinkö karkotetulle henkilölle maahantulokielto?

Jos Suomi olisi tähän hetkeen asti jatkanut ja jatkaisi yhä 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa harjoittamaa ja Eila Kännön toteuttamaa ulkomaalaispolitiikkaa, oltaisiinko saatu pidettyä vieraskielisten eli ulkomaalaisten määrä tai promilleosuus sen ajan tasolla?
Kissafani

akez

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 10 772
  • Liked: 37530
Vs: Ulkomaalaispolitiikka ennen vuotta 1990
« Vastaus #1 : 03.12.2021, 15:53:51 »
Minulle on käynyt mielessä mitkä ovat ulkomaalaispolitiikan taustatekijät, ja miten ollaan päädytty nykyiseen ulkomaalaispolitiikkaan. Epäkelpoa ulkomaalaispolitiikkaa on harjoitettu ainakin vuodesta 1990 alkaen, jolloin ensimmäiset somalit päästettiin maahan. Tuosta voi päätellä että sitä ennen harjoitettu ulkomaalaispolitiikka oli parempaa, kun kerta silloinen tilanne oli parempi eikä silloin ollut ongelmia. @akez on ollut töissä ulkomaalaisasioiden kanssa joten hän varmasti osaa kommentoida tätä.

Mielessä on käynyt löytyisikö ulkomaalaisasioihin ratkaisumalli menneisyydestä. Minkälainen ulkomaalaispolitiikka oli 1970-80-luvuilla, tai aikasemmin kuten autonomian aikana 1809-1917, itsenäisyyden alkuaikana 1917-1945 tai sodanjälkeisenä aikana 1945-1970?

Paras vastaus noihin kysymyksiin löytyy Maahanmuuttoviraston tutkija Antero Leitzingerin kirjasta "Mansikkamaan vartijat - Muistelmia ulkomaalaishallinnosta eri vuosikymmeniltä" (painovuosi 2010). Se löytyy mm. tästä linkistä.

Toinen silmiin sattunut kirja edellistä linkkiä netistä hakiessa oli Siirtolaisinstituutin julkaisema "Turvapaikanhaku ja pakolaisuus Suomessa" (2016). En ole tähän opukseen tutustunut, mutta sisällysluettelon perusteella vaikutti, että sieltä saattaisi mahdollisesti löytyä asiaan liittyvää.

Ennen somaleiden tuloa täällä oli hiljaista. Ennen vuotta 1990 maahan tuli 1980-luvulla vuosittain vain muutama kymmentä asyylinhakijaa. Vuonna 1990 sitten repesi - kunnolla ja näemmä pysyvästi. Sen jälkeen asyylihuijaria alkoi virrata maahan sankoin joukoin suomalaisen valtaeliitin ja poliittisen johdon auliilla, ja välillä jopa innokkaalla suostumuksella.

Jokainen kansalainen saattoi kuitenkin jo vähäisilläkin älynlahjoilla ymmärtää, että kaikki nuo kaukomailta Afrikasta ja Aasiasta tänne tulvivat asyylinhakijat ovat feikkipakolaisia. Kari Suomalainen kuvasi tätä ilmiötä hyvin osuvasti pilapiirroksissaan - ja sai potkut. Samaa vaientamislinjaa on jatkettu suomalaisten valtarakentein taholta aina näihin päiviin asti. Kaikki tätä meille vahingollista huijausta ja humpuukia kritisoivat pyritään hiljentämään, jopa oikeuslaitoksen avulla. Silti kompastuvat aina samaan asiaan. Kusetus on aina kusetusta, eikä sitä voi millään muuksi kuorruttaa. Vaikka moni, etenkään virassa tai toimessa oleva, ei uskalla puhua tuosta ikävien seurauksien pelossa, niin silti tuon menon luonne ymmärretään laajalti. Ilman tuota ilmiötä Suomessa ei olisi Perussuomalaiset puoluetta nykymuodossa. Monin paikoin kytee myös jo pinnan alla, vaikka virallisesti joutuu olemaan edelleen hiljaa. Sama juttu siis kuin itänaapurissa ennen sitä lopullista romahdusta.

Somalien tulosta Suomeen kerrotaan Leitzingerin kirjassa seuraavasti.

Somalit tulivat Suomeen alunperin pakolaisina, joten ehkei niitä matkalaukkuja pitäisi heittää pois? Toki käytännössä tuo somalidiaspora on ihan elintasosiirtolaisuutta. Porukka tekee liikaa lapsia.

Nämä ensimmäiset somalipakolaiset olivat diktaattori Barren kannattajia, jotka opiskelivat sotatieteitä Neuvostoliitossa eivätkä voineet palata takaisin Somaliaan, koska Barre kukistui. Että sellaisia "pakolaisia"! Ammattisotilaita.

A. Leitzingerin kirjassa Mansikkamaan vartijat - Muistelmia ulkomaalaishallinnosta eri vuosikymmeniltä kerrotaan somalien maahantulosta seuraavasti.

Lainaus
Somalit

Monet somalit opiskelivat Moskovassa, mutta eivät viihtyneet siellä, vaan hakeutuivat länteen - joulukuussa 1971 Suomi joutui lennättämään kotimaahansa kaksi Ruotsista käännytettyä somalia, koska Suomi oli sallinut heidän kauttakulkunsa. Tämän jälkeen Ulkomaalaistoimisto ryhtyi hylkäämään aiempaa herkemmin Neuvostoliitossa opiskelevien ulkomaalaisten viisumihakemuksia.

Myös Suomen kehitysyhteistyöprojekteilla näyttäisi olevan yhteys myöhempään muuttoliikkeeseen. Ensimmäinen somalin vuoden 1987 lopulla jättämä turvapaikkahakemus hylättiin maaliskuussa 1988. Samoin kävi kesällä 1988 toiselle somalihakijalle. Eräs somaleista onnistui kuitenkin kolmannella Suomen-matkallaan syyskuussa 1989 jättäytymään maahan kuuden toverinsa kanssa, vaikka päätökset pysyivät yhä kielteisinä.
(...)

Joukkomuutto nostattaa paniikkia

Somalien joukkomuutto Suomeen junalla Moskovasta alkoi toukokuussa 1990 ja heinäkuussa rajan ylitti vilkkaimmillaan 50 somalia päivässä. Vuoden loppuun mennessä 1441 somalia oli hakenut Suomesta turvapaikkaa. Georg Ots -laiva toi helmikuun ensimmäisenä sunnuntaina 1991 kerralla 147 somalia ja ulkomaalaisvaltuutettu riensi satamaan estämään heidän käännytyksensä, mutta tämän jälkeen muutto Suomeen tyrehtyi ja somalit suunnistivat matkansa muihin Pohjoismaihin. Vaikka vuosien 1990-1991 somaleista vain 20 sai turvapaikan, kielteisiä päätöksiä ei voitu panna täytäntöön, joten kaikki saattoivat jäädä Suomeen.

Georg Otsin tapaus kuumensi viranomaisten tunteita

Hannu Siljamäki kertoo:
- Ulkomaalaisvaltuutetun toiminta oli tässä ja useammassa muussa yhteydessä hyvin härskiä. Mietimme jopa hänen saattamistaan virkavirheen perusteella syytteeseen ...
(...)

Somalien kuten muidenkin kaukaisemmista maista turvapaikkaa hakevien ihmisten paradoksi on, että jos he olisivat köyhempiä, heillä tuskin olisi paljon menetettävää vallanvaihdoksissa ja sisällissodissa, eikä heillä tosiaan riittäisi rahaa paeta Eurooppaan asti. ...

Somalien joukkomuutto tulistutti ylimmän valtiojohdon. Presidentti Koivisto kiinnitti huomiota 119 somalin tuloon junalla 26.11.1990 ja viranomaisten kyvyttömyyteen käännyttää heidät: "Huipputapaus oli se, kun suomalaisella bussilla tuli Leningradista somaleja ja rajalla vain todettiin, että jaaha, pakolaisia, selvä on, Lahteen menossa. Ei otettu edes nimiä ylös." Koivisto vaati 29.11.1990 hallitusta toteamaan Neuvostoliiton turvalliseksi maaksi somaleille ja sai ajatukselle sisäministerin tuen, mutta pääministeri Harri Holkeri vastusti ehdotusta. Sen sijaan ryhdyttiin kiireisesti uudistamaan ulkomaalaislakia. Koivisto kantoi huolta kantaväestön reaktioista: "Pelkäsin, että jyrkästi kasvanut pakolaisvirta aiheuttaisi nopeassa tahdissa muukalaisvihan."

Koivisto totesi 230 somalin tulleen junalla 30.12.1990. Hänen mielestään oli kestämätöntä, ettei viranomaisilla olisi keinoja puuttua hallitsemattomaan maahanmuuttoon. Koivisto ennusti, että "syntyy oma intressiryhmänsä niistä, jotka elävät pakolaisten siivellä." Seuraavana päivänä Ilta-Sanomien haastattelussa Koivisto moitti ylenmääräistä pakolaisystävällisyyttä: "Minua rasittaa, että on joku eliitti, joka kertoo mitä mieltä kansan pitäisi olla..., että pitäisi jotenkin madella muiden ihmisten edessä." Johtaja Heikki Taskinen:
- Neuvostoliiton aikaan rajavalvonta oli ollut äärimmäisen tiukkaa, mutta valtion hajotessa päästivät venäläiset rajavalvojat noin tuhat somalia rajan yli Suomeen. Tallinnasta somaleita tuli suuri määrä Suomeen Georg Ots -laivalla. Tällaisesta ei ollut kokemusta ennestään, joten hallitustasolla jouduttiin pähkäilemään oikeiden ratkaisujen perään. Päätös oli, että nämä somalit saivat jäädä Suomeen ja heille annettiin oleskeluluvat humanitaarisin perustein.
(...)

Somaleilla oli väärennetyt Soumi-nimisen maan "Muahantuloluvat", jotka ulkomaalaispoliisi nimesi "savolaisviisumeiksi". Somalien laittoman joukkomuuton järjestämistä on syytetty Venäjän järjestäytynyttä rikollisuutta ja siihen kytköksissä olleita viranomaisia ... Neuvostoviranomaiset sallivat somalien kauttakulun, vaikka tiesivätkin heidän suuntaavan Suomeen, mutta reitin käyttö tyrehtyi uudelleen tiukentuneisiin tarkastuksiin. ...

Lähde: Antero Leitzinger (toim.), Mansikkamaan vartijat - Muistelmia ulkomaalaishallinnosta eri vuosikymmeniltä, 2010.

... että sellaisia pakolaisia.

Somalien tulosta on myös täällä oma ketju: Historiaa - Somalien tulo Suomeen (yhdistetty)
Viimeinen sammuttakoon valot!

VesaH

  • Jäsen^^
  • **
  • Viestejä: 177
  • Liked: 192
Vs: Ulkomaalaispolitiikka ennen vuotta 1990
« Vastaus #2 : 10.12.2021, 09:59:30 »
Venäjältä tulleesta maahanmuutosta sen verran, että jo 1800-luvun puolivälissä Suomeen muutti tataareja Venäjältä. Se että heidän sopeutumisvaikeuksistaan ei ole puhuttu, ei tarkoita ettei niitä olisi voinut olla. Suomen tataareista ei ole kovin paljon julkisuudessa puhuttu. Muistan kyllä yhden lehtiartikkelin, jossa nuori tataarimies kertoi että suvun puolelta on kova painostus, että tyttöystävän ja tulevan aviopuolison tulee olla tataari.

Kuinka kova on painostus nuoria tataarinaisia kohtaan? Kunniamurhista ei ole kerrottu, mikä ei sataprosenttisesti takaa etteikö niitä olisi voinut tapahtua.

Etnonationalismi elää voimakkaana nimenomaan islaminuskoisista maissa tulleiden uusien maahanmuuttajien keskuudessa, miksei siis vanhempienkin.
Jospahan tulisi, jospahan tulisi toinen Kristus raikkaamaan maailmaa taas. Ja tällä kertaa se saisi olla nainen! (Minna Canth)

RP

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 17 435
  • Liked: 14279
Vs: Ulkomaalaispolitiikka ennen vuotta 1990
« Vastaus #3 : 10.12.2021, 10:33:57 »
Vuoden 1968 kansalaisuuslaki alkueräisessä muodossaan (huomattavan lyhyt muuten, tosin asioita oli ehkä suhteellisesti enemmän astuksissa):
https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1968/19680401
Toimeentuloedellytys oli pitkään tuon jälkeenkin. Kaksoiskansalaisuuksia ei suvaittu, mutta ei myönnettyä kansalaisuutta muusta syystä otettu pois.

En löydä suoraan vuoden 1983 ulkomaalaislain tekstiä, mutta täällä on linkattu sen pohjana ollut hallituksen esitys: https://www.edilex.fi/smur/19830400

Kumpaakin muutettiin monta kertaa ennen uuden lain kirjoittamista. Kansalaisuuslain korvasi uusi vuonna 2003 (nykyinen), Uusi ulkomaalaislaki säädettiin 1991 ja uudestaan 2004.

Presidentti ainakin muodollisesit hyväksyi uudet kansalaisuudet vuoteen 1998 asti.
"Iloitsen Turkin yrityksestä yhdistää modernisaatio ja islam."
http://www.ulkopolitiikka.fi/article/523/martin_scheinin_periaatteen_mies/

Pallopääkissa

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 1 192
  • Liked: 2405
  • Kansalliskonservatiivi ja arvokonservatiivi
Vs: Ulkomaalaispolitiikka ennen vuotta 1990
« Vastaus #4 : 11.12.2021, 00:12:52 »
Venäjältä tulleesta maahanmuutosta sen verran, että jo 1800-luvun puolivälissä Suomeen muutti tataareja Venäjältä. Se että heidän sopeutumisvaikeuksistaan ei ole puhuttu, ei tarkoita ettei niitä olisi voinut olla. Suomen tataareista ei ole kovin paljon julkisuudessa puhuttu. Muistan kyllä yhden lehtiartikkelin, jossa nuori tataarimies kertoi että suvun puolelta on kova painostus, että tyttöystävän ja tulevan aviopuolison tulee olla tataari.

Kuinka kova on painostus nuoria tataarinaisia kohtaan? Kunniamurhista ei ole kerrottu, mikä ei sataprosenttisesti takaa etteikö niitä olisi voinut tapahtua.

Etnonationalismi elää voimakkaana nimenomaan islaminuskoisista maissa tulleiden uusien maahanmuuttajien keskuudessa, miksei siis vanhempienkin.

Islaminuskoisilla etnisyyksillä on usein vahva heimo- ja klaani-identiteetti mikä on joissakin tapauksissa suurempi tunne kuin heidän etnonationalismi. He ovat etnosentrisiä, mutta vielä enemmän heimo- ja klaanikeskeisiä. Sellainen termi on kuin tribalismi.

Tataarit tulivat Suomeen aikana, jolloin liikkuminen oli hidasta, kun piti kulkea kävellen, hevosilla, laivoilla ja junilla. Siksi määrät eivät olleet kummoisia. Lisäksi tsaarin aikana piti vastata itse toimeentulosta koska ei ollut hyysäyskoneistoa. Tataarit ovat osaltaan siksi sopeutuneet hyvin koska heitä on kaikkiaan vähän, he tulivat pienissä erissä, ja heidän piti vastata elannostaan itse.
« Viimeksi muokattu: 11.12.2021, 00:24:09 kirjoittanut Pallopääkissa »
Kissafani

Pallopääkissa

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 1 192
  • Liked: 2405
  • Kansalliskonservatiivi ja arvokonservatiivi
Vs: Ulkomaalaispolitiikka ennen vuotta 1990
« Vastaus #5 : 11.12.2021, 00:14:44 »
Vuoden 1968 kansalaisuuslaki alkueräisessä muodossaan (huomattavan lyhyt muuten, tosin asioita oli ehkä suhteellisesti enemmän astuksissa):
https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1968/19680401
Toimeentuloedellytys oli pitkään tuon jälkeenkin. Kaksoiskansalaisuuksia ei suvaittu, mutta ei myönnettyä kansalaisuutta muusta syystä otettu pois.

En löydä suoraan vuoden 1983 ulkomaalaislain tekstiä, mutta täällä on linkattu sen pohjana ollut hallituksen esitys: https://www.edilex.fi/smur/19830400

Kumpaakin muutettiin monta kertaa ennen uuden lain kirjoittamista. Kansalaisuuslain korvasi uusi vuonna 2003 (nykyinen), Uusi ulkomaalaislaki säädettiin 1991 ja uudestaan 2004.

Presidentti ainakin muodollisesit hyväksyi uudet kansalaisuudet vuoteen 1998 asti.

Eikös lakitekstissä lukenut että ulkomaan kansalainen voidaan ottaa Suomen kansalaiseksi jos hänellä on suomalainen äiti tai voidaan osoittaa muulla tavoin suomalainen tausta?
Kissafani

DuPont

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 4 794
  • Liked: 5337
Vs: Ulkomaalaispolitiikka ennen vuotta 1990
« Vastaus #6 : 11.12.2021, 05:41:40 »
...Tataarit tulivat Suomeen aikana, jolloin liikkuminen oli hidasta, kun piti kulkea kävellen, hevosilla, laivoilla ja junilla. Siksi määrät eivät olleet kummoisia. Lisäksi tsaarin aikana piti vastata itse toimeentulosta koska ei ollut hyysäyskoneistoa. Tataarit ovat osaltaan siksi sopeutuneet hyvin koska heitä on kaikkiaan vähän, he tulivat pienissä erissä, ja heidän piti vastata elannostaan itse.
Eivät myöskään harjoita samoin tavoin klaanikulttuuria, kuten jotkut toiset ryhmät...

RP

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 17 435
  • Liked: 14279
Vs: Ulkomaalaispolitiikka ennen vuotta 1990
« Vastaus #7 : 11.12.2021, 07:45:09 »
Vuoden 1968 kansalaisuuslaki alkueräisessä muodossaan (huomattavan lyhyt muuten, tosin asioita oli ehkä suhteellisesti enemmän astuksissa):
https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1968/19680401
Toimeentuloedellytys oli pitkään tuon jälkeenkin. Kaksoiskansalaisuuksia ei suvaittu, mutta ei myönnettyä kansalaisuutta muusta syystä otettu pois.
(...)
Presidentti ainakin muodollisesit hyväksyi uudet kansalaisuudet vuoteen 1998 asti.

Eikös lakitekstissä lukenut että ulkomaan kansalainen voidaan ottaa Suomen kansalaiseksi jos hänellä on suomalainen äiti tai voidaan osoittaa muulla tavoin suomalainen tausta?
En oikeastaan ymmärrä, mhin viittaat. Teksti on linkin takana. Hakemuksesta tapahtuvien kansalistamisten keskeisimmät ehdot olivat:
Lainaus
Ulkomaalainen voidaan hakemuksesta ottaa Suomen kansalaiseksi, jos:

1) hän on täyttänyt kahdeksantoista vuotta;

2) hänen varsinainen asuntonsa ja kotinsa viimeksi kuluneet viisi vuotta on ollut ja edelleen on Suomessa;

3) hän on elänyt kunniallisesti; sekä

4) hänen ja hänen perheensä toimeentulo katsotaan turvatuksi.

Jos hakija on aikaisemmin ollut Suomen kansalainen tai on naimisissa Suomen kansalaisen kanssa taikka jos muutoin on olemassa erityisiä syitä voidaan hänet ottaa Suomen kansalaiseksi 1 momentin määräysten estämättä, kahdeksaatoista vuotta nuorempi kuitenkin vain holhoojansa hakemuksesta. Jos hakija on Islannin, Norjan, Ruotsin tai Tanskan kansalainen, voidaan silloinkin, kun tällaisia perusteita ei ole olemassa, poiketa mainitun momentin 2 kohdan määräyksestä.

Jollei hakija, jolla on vieraan valtion kansalaisuus, Suomen kansalaiseksi ottamisella siitä vapaudu, voidaan kansalaisuuden saamisen ehdoksi panna, että hän vapautuu vieraan valtion kansalaisuudesta päätöksessä määrätyn ajan kuluessa uhalla että päätös muuten raukeaa.

Luultavasti selvästi suurin käytännön ero oli lopulta siinä kuinka paljon helpompaa on nykyään päästä asumaan Suomeen ennen kansalaistamista. Toimeentuloedellytys tuossa toki on, ja ei ole vaikeaa uskoa, että tuo "kunniallisuuden" vaatimus oli tiukempi.  Aviopuolisot saatoivat saada kansalaisuden jopa nopeammin kuin nykyään, mutta se oli harkinnanvaraista. Kielitaitoedellytystä ei ollut, tosin eipä ollut pahemmin ongelmia pitkäaikaiskielitaidottomien elättien kanssa, joten sellainen olisi voinut tuntua turhalta. Kaksoiskansalaisuuksia ei hyväksytyy, jos se oli välttettävissä.
"Iloitsen Turkin yrityksestä yhdistää modernisaatio ja islam."
http://www.ulkopolitiikka.fi/article/523/martin_scheinin_periaatteen_mies/

Pallopääkissa

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 1 192
  • Liked: 2405
  • Kansalliskonservatiivi ja arvokonservatiivi
Vs: Ulkomaalaispolitiikka ennen vuotta 1990
« Vastaus #8 : 19.04.2022, 00:45:25 »
Kännön aikana kansalaisuuksia ei jaettu kuin karkkia. Kännö oli virassa 1970-1984. Suomen tilastollinen vuosikirjan 1985/86 sivulla 79 näkyy vuosien 1970-1984 aikana myönnetyt kansalaisuudet.
https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/90042/xyti_stv_1985-1986_1986_dig.pdf?sequence=1&isAllowed=y
1951-55.....1 218
1956-60.....2 710
1961-65.....1 420
1966-70.....1 775
1971-75.....1 513
1976-80.....2 310
1970.............336
1971.............326
1972.............316
1973.............367
1974.............281
1975.............223
1976.............332
1977.............352
1978.............466
1979.............527
1980.............633
1981.............799
1982..........1 037
1983.............884
1984.............776
Yritin tehdä taulukkoa, painoin tuosta lisää taulukko-napista. Pystyykö sillä saamaan excel-tyyppisen taulukon rivien ja sarakkeiden kanssa? Olisin laittanut alkuperäiset kansalaisuudet mainituista maista.
« Viimeksi muokattu: 19.04.2022, 00:57:33 kirjoittanut Pallopääkissa »
Kissafani

Tagit: