Suomi liittyi Euroopan unioniin 1.1.1995, otti euron käyttöön valuuttana 1.1.1999 ja liittyi ns. Schengenin vapaan liikkuvuuden alueeseen 25.3.2001. Suomen EU-jäsenyydestä on siten 27 vuotta ja on aika katsoa mikä EU:n todellinen saldo Suomelle on:
- EU kaupattiin suomalaisille äänestäjille rauhan projektina, jonka pääasiallinen tarkoitus oli vapaakaupan avulla luoda rauhaa Eurooppaan. Logiikka oli, että kansainvälinen kauppa loisi sidoksia, joka estäisi sodan syttymisen.
Vuoden 2014 Krimin valtauksen, tai viimeistään 2022 Ukrainan valtauksen yhteydessä, voidaan kuitenkin todeta, että EU on aiheuttanut sodan Euroopassa. Epäsuorasti siten, että Ukraina ollaan haalittu EU:n jäseneksi, joka ei ole sopinut Venäjälle ja suoraan siten, että EU tehtiin riippuvaiseksi Venäjän energiasta, jonka seurauksena Suur-Venäjä hanke voitiin edistää. Rauhanprojekti on siis johtanut sotaan. Suomen kannalta EU:n politiikka on luonut täysin uuden sotilaallisen uhan, jonka seurauksena meidän on liityttävä Natoon.
- EU on käytännössä lakkauttanut Suomen itsemääräämisoikeuden kokonaan. EU säätää vuosittain reilusti yli tuhat erinäistä lakia ja säädöstä (
https://eur-lex.europa.eu/statistics/2021/legislative-acts-statistics.html ), joista suurin osa ovat Suomea sitovia. Vuonna 2015 EU:n lainsäädäntö kattoi (
http://en.euabc.com/word/2152 ) yli 40 00 lakia, 62 000 direktiiviä ja 15 000 juridista ennakkotapausta ja määrä on vain noussut siitä lähtien. EU:n juridiikka on niin massiivinen ettei kukaan edes tiedä mitä kaikkea se käsittää.
- EU:n jäsenvaltioilla, etenkin pienillä, ei ole käytännössä mitään sananvaltaa tähän lainsäädäntöön. EU:n ainoa kansojen valitsema elin on parlamentti, jossa Suomella on 13 paikka 751 paikasta eli 1,7% äänistä. Äänet on ajettu 11 puolueen välillä, jotka usein äänestävät toisiaan vastaan hajottaen suomalaisen rintaman EU:ssa. Käytännössä EUta johtaa kolme suurta maata Saksa, Ranska ja Italia, joilla on 32% äänistä. Parlamentilla ei edes ole (muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta) oikeutta tehdä lakiehdotuksia vaan se voi pelkästään äänestää komission ehdotusten puolesta.
- Kaikki muut elimet kun parlamentti on nimetty erinäisten hyväveliverkostojen puitteissa, joka käytännössä tarkoittaa virkoja ostetaan kansallisella politiikalla. Eli kansallisella tasolla tehdään Brysselin agendaa suosivia päätöksiä siinä toivossa, että ne palkitaan lukratiivisella eläkeviralla EU:ssa. EU on tämän myötä muuttunut poliittiseksi oligopoliksi, jossa poliittinen ystäväkerho vaikuttaa ei vain EU:n tasolla vaan myös suoraan myös kansalliseen politiikkaan ohittaen kansanvallan myös kansallisella tasolla. EU nakertaa siis myös Suomen sisäisiä vaaleja mitätöiden kansan tahdon monella rintamalla. Suomenkin poliitikkoja on ostettu tällä tavoin: Jyrki Katainen, Jutta Urpilainen ja Sanna Marin ja moni muu.
- Euro on johtanut trendimäiseen velkaantumiseen. Euro perusteltiin sillä, että estettäisiin markan devalvointia, joilla perinteisesti oli pönkitetty vientisektoria. Tilalle tarjottiin ns. sisäinen devalvointi eli palkkojen alentamista, joka käytännössä on poliittisesti mahdoton hanke. Lopputulos on kroonisesti alijäämäinen valtionbudjetti ja jatkuva velkaantuminen. Vuodesta 1999-2022 Suomen nominaalinen valtiovelka on kasvanut 68 miljardista eurosta 124 miljardiin euroon eli noin kaksinkertaistunut. Kuntien velka on noussut samassa suhteessa ja myös yksityisten talouksien velka on kasvanut hallitsemattomaksi euron myötä.
Mikään ei viittaa siihen, että velkaantuminen, julkinen tai yksityinen, olisi pysähtymässä. Päin vastoin. Kaikki viittaa siihen, että euron puitteissa on mahdoton saada julkinen talous kuriin kun alhaisiin korkoihin vedoten otetaan vain lisää syömävelkaa ja EU asettaa lisää rasitteita Suomelle. Lisäksi erinäiset EU:n junailemat miljardeja maksavat elvytyspaketit ovat tulleet jäädäkseen kasvattaen velkaantumista yhä lisää.
- Suomi maksaa EU-jäsenmaksuja 2,4 miljardia vuodessa, josta 1558 miljardia palautetaan erinäisin korvamerkityin tuin. Nettomaksu oli siten 781 miljardia 2020. Vajaa miljardi hukataan EU:n byrokratiaan, jota vastaan emme varsinaisesti saa mitään muuta kun paikan "päättävissä pöydissä". EU:n palauttama noin 1,5 miljardia ei myöskään ole vapaasti käytettävissä vaan tulee tuhlaa erinäisiin EU:n päättämiin hankkeisiin kuten maataloustukiin ja ilmastohömppään.
- EU:n myötä olemme saaneet niskoillemme lukuisia erinomaisen kalliita ja haitallisia ongelmia kuten massamahanmuutto Lähi-idästä ja Afrikasta, ilmastopolitiikka joka suoraan nostaa energian hintaa ja heikentää huoltovarmuutta, "vapaa liikkuvuus" josta seuraa halpatyövoiman tuontia ja suomalaisen tuotannon ulosliputusta jne. jne.
Paljon muitakin ongelmia voisi luetella, mutta jääköön toistaiseksi tähän.
Oma kantani on, että EU on kokonaisuudessaan massiivinen miinusmerkki Suomelle. Kaikki sen perustelut ovat jo lakanneet olemasta ja EU tuo lähinnä vain lisää haittoja ja rasitteita joka vuosi. Poliittinen eliittimme toki laulaa kilpaa EU:n ylistyslauluja, onhan heidän ura riippuvainen EU-jäsenyydestä ja sen tarjoamista eläkeviroista, mutta kansantaloudellisesti EU:sta on tullut yhä raskaampi myllynkivi kansalaisten kaulassa.
Tämän aloituksen idea olisi keskustella Fixitistä eli Suomen eroamisesta eurosta ja EU:sta. Haitat / hyödyt, puolesta / vastaan. Entä pitäisikö persujen ryhdistäytyä EU-kritiikissään vai tarvitaanko oma Fixit-puolue? Suurin osa hommalaisista lienevät EU-kriittisiä, mutta peräänkuuluttaisin myös puoltavia kannanottoja keskustelun värittämiseksi.