Onhan se hämmentävä tunne huomata olevansa samalla puolella argumenttia ihmisten kanssa joiden kanssa on tottunut aina olemaan eri mieltä.
Siinä alkaa jotenkin epäilemään itseään.
Ihan turhaan.
Jos jokin ajatus on lähtöisin Hitlerin tai Stalin päästä, se ei tee ajatuksesta saastaista, vaikka sen synnyttäjä olisikin. Wikistä:
a)
Reductio ad Hitlerum voi olla argumentaatiovirhe, kun ajatus tuomitaan sen esittäjän perusteella.
b)
Syyllistäminen assosiaatiolla on argumentaatiovirhe, jolla yritetään osoittaa argumentti epätodeksi vetoamalla sen esittäjän habituksen asianhaaroihin. Tämä argumentaatiovirhe on sukua kaivon myrkyttämiselle sekä argumentum ad hitlerumille, mutta selkeän loukkaamisen sijaan pyritään mustamaalaamaan argumentti sen asianhaaroihin vedoten.
c) Vastaavasti
Argumentum ad auctoritatem eli auktoriteettiin vetoaminen voi olla argumentaatiovirhe, kun vedotaan auktoriteetin sanaan tai arvovaltaan.
Vaikka edelliset ovat loogisia argumentaatiovirheitä, maailma on täynnä niitä. Koska ajatusten ei anneta vaikuttaa niiden omilla meriiteillä ja painoillaan, vaan ne pitää kohdistaa, hyvässä ja pahassa, niiden esittäjään.
Esimerkki 1: vaikka ehdotus Suomen ja suomalaisten olosuhteiden parantamiseksi olisi miten hyvä tahansa, se ajatus on täysin perseestä, jos se tulee persuilta.
Esimerkki 2: vaikka ehdotus Suomen ja suomalaisten olosuhteiden heikentämiseksi olisi miten paska tahansa, se ajatus on hyvä, jos se kuullaan Sanna Marinin suusta.
Elämme argumentaatiovirheiden maailmassa. Se on se virhe, joka maailmassa on.
^^^
Tuossa siis pitkä selitys sille, miksi liketin jäsenen
@Tavan viestiä, vaikka olenkin hänen kanssaan eri mieltä monista asioita:
https://hommaforum.org/index.php/topic,133593.msg3414021.html#msg3414021