Maahanmuuttokriitikoilla tarkoitan tässä yhteydessä pragmaattisia maahanmuuttokriitikoita, jotka kritisoivat maahanmuuttoa joka aiheuttaa ongelmia turvallisuudelle tai taloudelle. Tälläisiä ihmisiä löytyy ainakin persujen, kokoomuksen, keskustan ja kristillisdemokraattien kannattajista, vähäisemmissä määrin muidenkin puolueiden kannattajista. En tarkoita kaikkea maahanmuuttoa vastustavia etnonationaliseja.
Suomessa on vuosi vuodelta kasvava määrä heikosti kotoutuvia maahanmuuttajia. Ongelmat ovat vakavia: tiettyjä ryhmiä vaivaa huono työllistyminen, yliedustus rikoksissa ja heikot oppimistulokset. Ongelmat periytyvät kotoutumisongelmista kärsivien maahanmuuttajien lapsille, joten tulevaisuus ei näytä valoisalta. Parinkymmenen vuoden päästä ongelmat voivat olla niin suuria, ettei niitä moni osaa tänään edes kuvitella - aivan kuten Ruotsissa on käynyt.
Luulisi, että tälläisessä tilanteessa maahanmuuttokriittisyys olisi valtavirtaisempaa. Ja totta onkin, että hyvin moni suomalainen, kenties enemmistö, pitää tiettyjen maahanmuuttajaryhmien kotoutumisongelmia merkittävänä ongelmana. Maahanmuuttokriittisyys on kuitenkin asia, josta moni vaikenee vaikka jakaisikin kriittisen ajatusmaailman.
Yksi syy on maahanmuuttokriitikoiden huono käytös.
Asiattomalla kielenkäytöllä ei saada hyvää aikaiseksi. Esimerkiksi tummaihoisia halventavan N-sanan käyttö on turhaa. Se ei mitenkään tee viestistä uskottavampaa. Sillä osoittaa vain käytöstapojensa puutteen.
Lähtökohtaisesti suomalaiset eivät ole erilaisia ihmisiä pelkääviä rasisteja. Eivät suomalaiset pelkää Suomessa asuvaa amerikkalaista väitöskirjatutkijaa, iranilaista insinööriä taikka japanilaista journalistia. Monelle suomalaiselle erilaisuus ei ole mikään ongelma tai pelättävä asia. Päinvastoin: erilaisuudesta voidaan nauttia, olipa se sitten amerikkalaisten iloisesta sosiaalisuudesta tai herkullisesta japanilaisesta ruuasta nauttimista. Erilaisuuden hyväksyminen ja siitä nauttiminen ei ole ristiriidassa tiukemman humanitaarisen maahanmuuttopolitiikan kanssa. Tämä on asia, jota kaikki maahanmuuttokriitikot eivät ole täysin sisäistäneet. Ksenofobisella öyhötyksellä kuitenkin antaa itsestään kuvan ihmisenä, joka pelkää erilaisuutta. Se ei tee maineelle hyvää - ja politiikassa maineella on väliä. Maahanmuuttokriitikoiden leimaaminen on asia, johon osa ihmisistä pyrkii - ja huonolla käytöksellä annetaan aseita heille.
Ymmärrän, että ihmisillä on erilaisia elämäntilaneita. Joku voi olla kokenut vääryyttä; ehkä hän tai tuttavansa on joutunut maahanmuuttajien häiriökäytöksen uhriksi. Ymmärrettävästi sellainen kiukuttaa. Ehkä hänellä on omia ongelmia elämässä, joita hän purkaa muihin. Ehkä menestyvät maahanmuuttajat aiheuttavat kateutta ja vastakkaisen sukupuolen edustajan ollessa kyseessä mustasukkaisuutta. Ymmärrän myös, ettei ikävän sanan sanominen ole suurin rikos. Eihän tässä puhuta väkivalta- tai seksuaalirikoskista. Öyhötys ei kuitenkaan auta tai poista hänen ongelmiaan. Esimerkki tuttavapiiristäni: eräs maahanmuuttaja kertoi kokeneensa Suomessa rasismia lähinnä päihdeongelmaisten taholta. Rasistinen käytös ei kuitenkaan poista näiden ihmisten alkoholi- tai huumeongelmia.
Öyhötyksellä vieraannuttaa tolkullisia ihmisiä, jotka kuitenkin saattavat pohjimmiltaan ajatella saman suuntaisesti maahanmuuttokriittisyydestä. Eivät ihmiset halua assosioitua käytöstapoja omaamattomiin ihmisiin. Maahanmuuttokriitikoiden maine vähentää ihmisten halua assosioitua heihin - vaikka ajattelisivatkin samoin kuin maahanmuuttokriitikoiksi julkisesti tunnustautuvat. Tämä on poliittisesti todella haitallista.
Asiaton kielenkäyttöä myös voi antaa väärän kuvan maahanmuuttokriitikon poliittisista tavotteista. Ihminen voi ajatella vaikka näin:
olen samaa mieltä, että rikollisia ja työttömiä emme tänne kaipaa lisää. Mutta tuollainen öyhötys saa minut pohtimaan haluaako hän sulkea rajat kaikilta maahanmuuttajilta? Sitä en kannata. Vihaako hän erilaisia ihmisiä? Maahanmuuttokriitikoiden tulisi pyrkiä elämään esimerkillisesti. Asiaton käytös ei edistä järkevämmän maahanmuuttopolitiikan saavuttamista. Myös osan persuista kannattaisi miettiä käytöstä uudelleen - varsinkin kunnallistasolla puolueesta tuntuu löytyvän ihmisiä, joiden kannattaisi skarpata käytöksen suhteen.
On toki selvää, että asiatonta käytöstä esiintyy kaikissa poliittisissa suuntauksissa. Se ei kuitenkaan tee siitä sen hyödyllisempää. On myös selvää, että osa suvaitsevaisuuttaan korostavista ihmisistä ei pohjimmiltaan ole suvaitsevaisia - tästä löytyy lukuisia esimerkkejä Suomesta (ilmiö lienee sama kuin feministipiireissä hengailevat seksuaaliset ahdistelijat). Tämäkään ei tee maahanmuuttokriitikoiden huonosta käytöksestä sen parempaa.
Omalta osaltani voin sanoa, että olen hyvin tietoinen
eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan ongelmista. Olen takuulla perehtynyt aiheeseen paremmin kuin moni muu. Tästä huolimatta minun on välillä vaikea assosioitua maahanmuuttokriittisyyteen, sillä maahanmuuttokriitikoista minulla usein tulee mieleen erilaisuutta pelkäävät öyhöttäjät.