miksi valtavirtaoikeisto ja valtavirtakonservatiivit hylkäsivät julkishallinnon, akateemiset instituutiot sekä kulttuurin. Miksi se luovutti nuo vasemmiston leikkikentäksi?
Vastaan omalta osaltani tähän.
Akatemia ja kulttuuri (tässä yhteydessä taide, teatteri jne.) ovat lähtökohtaisesti pidetty meritokraattisina järjestelminä. Akatemia etenkin oli tarkoitus pohjautua tieteelliseen metodiikkaan mutta myös kulttuuri on pitkälti ymmärretty olevan meritokraattinen sikäli, että sen pitäisi tuottaa jotain sellaista, josta ihmiset pitävät, siis laadukasta ja miellyttävää kulttuuria.
Meritokratia on tyypillisesti oikeistolainen aatepiirre, jonka puitteissa ajatellaan, että kaikille annetaan mahdollisuus, mutta parhaimpien sallitaan myös pärjää paremmin.
Vasemmisto on juuri tämän "pitkän marssin instituutioiden läpi" (virastojen ja toimielinten infiltroiminen) myötä poistanut meritokraattiset vaatimukset ja muuttanut sekä akatemian että kulttuurin yhä enemmän demeritokraattiseksi, missä sen koommin tieteellä kun laadullakaan ei enää ole mitään sijaa. Ollaan jopa jo menty siihen, että heikoimmat ja huonoimmat nostetaan ylös tärkeimpiin tehtäviin ja pseudotiede ja törkytaide nostetaan jalustalle.
Tämä näkyy esim. siinä, että yliopistoissa höttöaineista kuten genuspedagogiikasta ja naistutkimuksesta on tullut "tiedettä", kokeissa ja todistuksista pyritään koko ajan vähentämään oppilaiden vertaaminen poistamalla tai hämärtämällä arvosanoja ja taiteessa kaiken maailman sikailu ja sotku pidetään taiteellisina saavutuksina. Myös arkkitehtuurin voisi eräänä kulttuurisena manifestaationa liittää vasemmiston demeritokratisointipyrkimyksiin. Onhan nykyään brutalismi ja rumat betoniklöntit (Liljevachsin museon laajennus Tukholmassa:
https://www.arkitekturupproret.se/wp-content/uploads/2021/01/liljew.jpg ) mitä hienoimpina luomuksia.
Oikeisto on ilmeisesti luottanut liikaa siihen, että meritokraattinen lähestymistapa on itsestään selvä eikä sitä tarvitse sen koommin puolustaa. Onhan tasavertaisiin mahdollisuuksiin perustuva meritokratia ainoa tapa rakentaa toimiva ja menestyvä yhteiskunta.
Oikeisto on myös individualistisempi ja vasemmisto kollektivistisempi. Tästä seuraa automaattisesti, että vasemmistolla on enemmän taipumusta joukkoistettuun aktivismiin, jonka puitteissa on mahdollista edistää aatetta massaan tukeutuen. Marssi instituutioiden läpi onkin mahdollinen vain kollektiiviin tukeutuen koska individualisteja on vaikea valjastaa jonkun aatteen taakse uhraamaan uransa jonkun yliopiston tuhoamiseen woketuksella ja feminismillä.
Minulla on kuitenkin sellainen mielikuva, että vasemmiston yhä hullummaksi muuttunut diskurssi on saavuttamassa jonkinlaisen lakipisteen ja länsimaiden kansalaiset ovat kohta kääntymässä konservatiivisempaan suuntaan. Vasemmisto näyttäisi siis jälleen törmäävän siihen vääjäämättömään tosiasiaan, että heidän puheet ja todellisuus ovat niin kaukana toisistaan että vasemmiston todellisuuskuvaus on jo muuttumassa täysin absurdiksi ja epäuskottavaksi.
Välttämättä tämä heilurin kääntyminen ei näy vielä julkisessa keskustelussa koska vasemmisto on edelleen hyvin äänekäs ja kontrolloi mediaa. Vasemmiston hulluudet saavat tämän myötä suuremman roolin julkisessa diskurssissa kun mitä sillä tosiasiassa on. Kansan syvät rivit tuskin ostavat väitteet kymmenistä sukupuolista, transseksualismista eikä välttämättä edes enää monikulttuurisesta utopiasta.
Ongelma on, että poliittisesti vasemmiston diskurssi on vielä pitkään vallassa. Vaikka kansa olisi eri mieltä ei juurikaan ole olemassa puolueita, jotka kuuntelisi sitä. Politiikka voi siis hyvin pitkäänkin vielä mennä kohti vasemmiston päämääriä ennen kun se muuttaa suuntaa. Näin on ainakin käynyt Ruotsissa, jossa kansalaiset ovat jo kyllästyneet esim. monikultturismiin, mutta poliitikot jatkavat samalla linjalla.
