Maahanmuutto Kaukoidästä

[MaSazz]

On. Mihin sitä maahanmuuttoa tarvitaan? Antakaa tämän katajaisen kansan elellä rauhassa keskenään. Maailman suurin ongelma on liikakansoitus, miksi me rauhaa rakastavat haluaisimme täyttää elintilamme muukalaisilla? Nytkin on jo turhan ahdasta, minä tykkään asustella rauhassa, ilman että naapureita näkyisi pilaamassa maisemaa.

[Juoni]

Onko pelkkä ulkonäkö ("rotu") syy vastustaa maahanmuuttoa joka on vaaratonta.

Ei tietenkään, vaan luonteenlaatu joka sen mukana tulee. Itäaasialaiset ovat erittäin kollektivistisia ja japanilaiset poisluettuna täysin empatiakyvyttömiä eläimiä kohtaan, joten omalta osaltani en halua sellaisia ihmisiä tänne.

Olisikohan tuossa taas pientä yleistystä.

Totta helvetissä siinä on yleistystä. Yhteiskunnat pyörivät keskiarvojen, eivät poikkeustapausten voimin.

Löytyyhän suomalaisistakin eläinrääkkääjiä, ja mistä on peräisin väite että kaikki (kuinkas monta miljardia niitä onkaan) itäaasialaiset ovat empatiakyvyttömiä.

Heidän omasta käytöksestään tietysti.

[Radio]

Itäisiltä mailta tavalla tai toisella tänne Pohjan perukoille tunkeutuvat vieraat ovat suomalaiselle kallis ja monin tavoin tuhoisa kansainvaellus. Tanskassa puhutaan yhteiskunnan koheesiosta ja toteutetaankin siirtolaisuuden estäviä toimia. Heillä ja muilla mailla taitavat olla voimassa aivan muut kansainväliset sopimukset kuin Suomen sosiaalidemokratiassa.
Itsenäisen Suomen itselleen taistellut kansamme oli vielä lapsuudessani 50-luvulla kova sana. Kekkonen luovi kylmän sodan läpi ja oli harvinainen valistunut itsevaltias. Sitten tulivat demarit ja ryssivät maamme ulkopolitiikan, koululaitoksen, yliopistot jne. Tarpeettoman maahanmuuton aloitti Koivisto inkeriläisineen ja sama matukiima jatkuu.
Suomeen tulleet maahanmuuttajat eivät ole osoittautuneet kultamuniksi, mätämunia riittää.
http://www.tapioarjo.com/tiedostot/Kultamuna%20esite.pdf

[VesaH]

Mutta maahanmuuton myötä rikollisuus Suomessa vähenee ja elintasomme nousee. Kunhan maahantulijat on oikein valikoitu.

[Hae-won]

Nytkin on jo turhan ahdasta, minä tykkään asustella rauhassa, ilman että naapureita näkyisi pilaamassa maisemaa.

Muuta asumattomaan korpeen. Suomesta sitä kyllä löytyy. On älytöntä asua kaupungissa jos haluaa asua erossa muista. Pitänet kantasuomalaisten alhaista hedelmällisyyslukua hyvänä asiana?

Itäisiltä mailta tavalla tai toisella tänne Pohjan perukoille tunkeutuvat vieraat ovat suomalaiselle kallis ja monin tavoin tuhoisa kansainvaellus. Tanskassa puhutaan yhteiskunnan koheesiosta ja toteutetaankin siirtolaisuuden estäviä toimia.

Tanskassa pyritään rajoittamaan humanitaarista maahanmuuttoa. Kaikki maahanmuutto ei ole humanitaarista. Kerro lisää kuinka nämä mamut ovat kallis ja tuhoisa kansainvaellus.

[Kallan]

Jos tänne jotain tarvitaan niin vaikka saksalaisia; heitäkään tosin ei paljoa kun maamme työllisyystilanne on mitä on. Mutta muutoin en ymmärrä tätä hinkua haalia tänne porukkaa toiselta puolen maapalloa; kyseessä lienee jokin itsetuntovajeen paikkailu.

Parempi muuten olisi jos näitä hupimuuttamisia alettaisiin karsia minimiin ja sekin määräaikaisin luvin.

Itselläni kokemus aasialaisista että eivät nuo älyllään kyllä kovin vakuuttavia ole.

[Outo olio]

^Sakuissa on se ongelma että heidät on jo useamman sukupolven ajan aivopesty häpeämään Natsi-Saksaa, ikään kuin nykyihmisillä olisi mitään tekemistä sen kanssa. Tämän aivopesun seurauksena he panikoivat aina kun kukaan sanoo tai tekee mitään minkä voisi jollain oudolla logiikalla tulkita viittaavan valtiolliseen rasismiin tai yhtään mihinkään. Jos heidän osuutensa Suomessa nousisi liian suureksi niin sillä olisi vaikutusta yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Oletettavasti heillä olisi määräänsä suurempi kiinnostus osallistua kaikenlaiseen "antirasistiseen" toimintaan tjsp. osoittaakseen olevansa hyviä ihmisiä. Kaikki tämä tulee vaikuttamaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Harhaisia natsiulisijoita täällä on jo.

[Hae-won]

Itselläni kokemus aasialaisista että eivät nuo älyllään kyllä kovin vakuuttavia ole.

Itä-Aasian kansoilla on maailmain korkeimmat keskimääräiset älykkyysosamäärät.

https://www.worlddata.info/iq-by-country.php

[Kim Evil-666]

Itä-Aasian kansoilla on maailmain korkeimmat keskimääräiset älykkyysosamäärät.

Toivottavasti älyävät olla pesiytymättä Hölmölään.

Noin muuten ajateltuna- kaikkinainen laajempi maahanmuutto on haitallista, tapahtuu se mistä suunnasta tahansa. Talous edellä ajattelu suhteessa maahanmuuttoon- on kerrassaan ummehtunutta ajattelua kansallismielisestä vinkkelistä katsottuna. Vain suomalainen voi ymmärtää syvemmin suomalaista. Suomalaiseksi synnytään suomalaisten juurien kautta. En vaihtaisi suomalaisuutta kuuna päivänä Itä-Aasialaiseen älykkyyteen.

Maailmassa on ainoastaan yksi Hölmölä. Näin tulee ollakin- sillä se erityispiirteineen peittoaa kaikki muut hourulat hölmöläisen silmin katsottuna.

[sutki]

Hae-Wonin linkittämät tiedot lienevät vuodelta 2010, jolloin E-Korea IQ näytti olevan 106.
2019 mukaan IQ olisi enää 102 eli liekö E-Koreaan tullut tyhmempiä mamuja esim. Suomesta?

Entä Saksan IQ tilastot? Paljonko on keskimäärin kantasaksalaisen IQ, jos se saksalaisilla on 102 ja maan 83 milj.asukkaasta 16 miljoonaa asukasta eivät ole syntyperäisiä saksalaisia?


 

[Tuomas3]

Suuria väestönsiirtoja ei tule tehdä mistään, että suomalainen kulttuuri on jatkossakin ylivoimainen enemmistö. Pragmaattinen työperäinen maahanmuutto Aasian sivistysmaista on järkevää, kun vastaavasti se lakkautetaan muslimimaista; tilastot paranisivat kummasti.

Avioliittoperäinen muutto on tietty ok, mutta pitäisi edellyttää, että perheenyhdistäjällä on varaa elättää puolisonsa ja lapset tai yhdistettävä on riittävän varakas tai korkeasti koulutettu. Suomesta ei löydy millään riittävästi kauniita&älykkäitä nuoria naisia (etenkään konservatiivisia), niin on luonnollista, että pariudutaan ulkomaalaisten naisten kanssa. Naisten ja ei-toivottujen tulijoiden perheenyhdistämisiä karsisi taloudelliset vaatimukset; osa tuo tänne kehitysmaalaisen suoraan Kelan tuille; ja sitten seuraavan, kun vanha on saanut pysyvän oleskeluluvan ja häipännyt kauniimman naisen matkaan.

[Hae-won]

Suomesta ei löydy millään riittävästi kauniita&älykkäitä nuoria naisia (etenkään konservatiivisia), niin on luonnollista, että pariudutaan ulkomaalaisten naisten kanssa.

Muistaakseni Suomessa sukupuolijakauma on melko tasapainoinen, joten periaatteessa Suomessa pitäisi riittää naisia tarpeeksi suomalaisille miehille. Konservatiivisten naisten määrästä en tosin tiedä. Voi olla, ettei heitä riitä konservatiivisen kumppanin haluaville miehille.

Toivottavasti älyävät olla pesiytymättä Hölmölään.

Suomi ei ole erityisen suosittu kohde itä-aasialaisten maahanmuuttajien keskuudessa.

Talous edellä ajattelu suhteessa maahanmuuttoon- on kerrassaan ummehtunutta ajattelua kansallismielisestä vinkkelistä katsottuna.

Kansallismielisestä vinkkelistä katsottuna epäilemättä asia on näin.

Hae-Wonin linkittämät tiedot lienevät vuodelta 2010, jolloin E-Korea IQ näytti olevan 106.
2019 mukaan IQ olisi enää 102 eli liekö E-Koreaan tullut tyhmempiä mamuja esim. Suomesta?

Korealaisten sarjojen, elokuvien ja musiikin suosion myötä kiinnostus Koreaa kohtaan on lisääntynyt. On varmaan mahdollista, että tämän myötä Koreaan on muuttanut väkeä, jotka laskevat keskimääräistä älykkyysosamäärää. Toisaalta on joitain huomioita, että älykkyysosamäärä on viime vuosina laskenut muistakin syistä johtuen. En ole tarkemmin perehtynyt näihin älykkyysasioihin. 

[Tuomas3]

Muistaakseni Suomessa sukupuolijakauma on melko tasapainoinen, joten periaatteessa Suomessa pitäisi riittää naisia tarpeeksi suomalaisille miehille. Konservatiivisten naisten määrästä en tosin tiedä. Voi olla, ettei heitä riitä konservatiivisen kumppanin haluaville miehille.

Tasapaino löytyy lähinnä yliopistokaupungeista, joissa taas on sen verran kaikenmaailman unelmahöttöilijöitä, feministiä ja muuta pitkälti naimakelvotonta, joiden kanssa ei yleensä kannata siirtyä irtosuhteita pidemmälle. Moni on myös elintavoillaan saanut itsensä sen näköiseksi, ettei naimakauppa ole esteettisessä mielessä kannattava. Myönnettävä kuitenkin, että usein lisääntymisen jälkeinen arki pragmatisoi naista irti hulluimmista ideologioista. Sukupuolijakaumaa pitää lisäksi katsoa biologisessa mielessä (lisääntymisikä); miehiä on enemmän.

Aasiasta löytyy paljon vapaina olevia viehättäviä nuoria konservatiivisia naisia, joiden kanssa perheen perustaminen on mahdollista, kunhan miehellä on "työ, tupa ja takka" ja mies osaa edes auttavasti pitää itsensä kunnossa.

[Hae-won]

Muistaakseni Suomessa sukupuolijakauma on melko tasapainoinen, joten periaatteessa Suomessa pitäisi riittää naisia tarpeeksi suomalaisille miehille. Konservatiivisten naisten määrästä en tosin tiedä. Voi olla, ettei heitä riitä konservatiivisen kumppanin haluaville miehille.

Tasapaino löytyy lähinnä yliopistokaupungeista, joissa taas on sen verran kaikenmaailman unelmahöttöilijöitä, feministiä ja muuta pitkälti naimakelvotonta, joiden kanssa ei yleensä kannata siirtyä irtosuhteita pidemmälle. Moni on myös elintavoillaan saanut itsensä sen näköiseksi, ettei naimakauppa ole esteettisessä mielessä kannattava. Myönnettävä kuitenkin, että usein lisääntymisen jälkeinen arki pragmatisoi naista irti hulluimmista ideologioista. Sukupuolijakaumaa pitää lisäksi katsoa biologisessa mielessä (lisääntymisikä); miehiä on enemmän.

Aasiasta löytyy paljon vapaina olevia viehättäviä nuoria konservatiivisia naisia, joiden kanssa perheen perustaminen on mahdollista, kunhan miehellä on "työ, tupa ja takka" ja mies osaa edes auttavasti pitää itsensä kunnossa.

Jos haluaa puolisokseen aasialaisen tai muun ei-valkoisen henkilön, niin yksi harkitsemisen arvoinen vaihtoehto ovat länsimaissa syntyneet toisen polven maahanmuuttajat. Suomessa ja muissa länsimaissa on kasvava joukko aasialaisia ja muita ei-valkoisia ihmisiä, jotka ovat syntymästään lähtien asuneet länsimaissa. He ovat ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajia länsimaalaisempia niin hyvässä kuin pahassa.* Toisaalta ensimmäisen polven maahanmuuttajat ovat enemmän kotimaiden väestönsä kaltaisia (duh), missä siinäkin on plussat ja miinuksensa. Viime kädessä kyse on kuitenkin yksilöistä.

Suomalaisten olisi hyvä päätyä suhteisiin mahdollisimman hyvin pärjäävien ihmisten kanssa, mutta nämä pariutumisasiat eivät ole käytännön politiikan kannalta erityisen relevantteja. En kannata ihmisten pariutumista rajoittavaa politiikkaa (pl. lapsiavioliittojen kiellot yms. itsestään selvyydet) enkä myöskään pidä ajatusta sellaisesta järkevänä tai realistisena. Antaa ihmisten pariutua kenen kanssa haluavat. Aihe voi toki olla muuten mielenkiintoinen, mutta en pidä sitä politiikan kannalta kovin relevanttina.

*Naisilla yksi näkyvä esimerkki on tatuoinnit. Länsimaissa syntyneillä ja kasvaneilla aasialaisilla naisilla tatuoinnit ovat ensimmäisen polven mamuja ja Aasiassa asuvia yleisempiä. Ei tatskat heillä kyllä silti välttämättä hirvittävän yleisiä ole, mutta yleisempiä.

[Hae-won]

Ylempään viestiin täytyy lisätä, että jos haluaa hakea maailmalta aasialaisen naisen, yksi hyvä vaihtoehto on Amerikan Yhdysvallat. Jenkkilässä aasialaisten osuus väestöstä on huomattavasti Suomea korkeampi. Siinä oppisi tälläinen juro suomalaismieskin sosiaalisuutta aina niin puheliaiden amerikkalaisten kanssa aikaa viettäessä. Kielitaitokaan ei ole ongelma, sillä Yhdysvalloissa syntyneet aasialaistaustaiset puhuvat englantia siinä missä muutkin amerikkalaiset.

Asiasta toiseen.

Täältä löytyy vuodelta 2013 rikoskertoimet eri maahanmuuttajaryhmille. Rikoskerroin kuvaa ryhmän rikollisuutta väkilukuun suhteutettuna suhteessa suomalaisiin. Ykköstä pienempi rikoskerroin kertoo ryhmän syyllistyneen rikoksiin vähemmän kuin kantaväestö. Ykköstä suurempi luku kuvaa ryhmän syyllistyneen väkilukuunsa nähden enemmän rikoksiin kuin kantasuomalaiset.

Singapore: 2,66
Vietnam: 1,51
Thaimaa: 0,8
Filippiinit: 0,44
Kiina: 0,27
Korea: 0,20
Japani: 0,11

Singaporen osalta otanta on erittäin pieni: Suomessa asui tuolloin vain 114 singaporelaista ja he tekivät alle 4 rikosta, joten singaporelaisten korkea rikoskerroin ei ole kovin kuvaava luku. Singapore on yksi maailman turvallisimmista maista ja muutenkin erinomainen maa.

Vietnamilaisten osalta olisi mielenkiintoista tietää kuinka rikoskerroin eroaa tuloluokittain. Suomessa asuu vietnamilaisia opiskelijoita että koulutettuja asiantuntijoita kuin myös pienituloisissa hanttihommissa työskenteleviä. Tulojen ja rikollisuuden välillä on käänteinen yhteys: mitä korkeammat tulot, sitä vähemmän rikollisuutta. En lainkaan epäile, etteikö korkeasti koulutetut vietnamilaiset tekisi vähemmän rikoksia kuin vähemmän koulutetut.

Mutta ehkä tässä on syytä kysyä, miksi me suomalaiset emme kykene elämään yhtä lainkuuliaisesti kuin itäaasialaiset maahanmuuttajat? Siinä on hyvä kysymys kallonmittaajille.

https://docplayer.fi/7857358-Ulkomaalaistaustaisten-rikollisuus-lukuina-lassi-kotiniemi.html

[Nikolas]

Mutta ehkä tässä on syytä kysyä, miksi me suomalaiset emme kykene elämään yhtä lainkuuliaisesti kuin itäaasialaiset maahanmuuttajat? Siinä on hyvä kysymys kallonmittaajille.

Palastellaan suomalaiset pienempiin ryhmiin. Keitä me suomalaiset olemme?

[sutki]

Kiva taulukko Hae-Wonilta, nimestä päätellen MV-lehden sivuilta napattu, mutta ei siinä mitään.
Rikoksia on monenlaisia ja mm. autolla, moottoripyörällä ja veneellä saattaa päätyä ko. rikostilastoihin.

[Hae-won]

Kiva taulukko Hae-Wonilta, nimestä päätellen MV-lehden sivuilta napattu, mutta ei siinä mitään.
Rikoksia on monenlaisia ja mm. autolla, moottoripyörällä ja veneellä saattaa päätyä ko. rikostilastoihin.

Kyseessä on poliisiammattikorkeakoulun päättötyö vuodelta 2015, joka on upattu MV-sivulle. Sama päättötyö löytyy muualtakin internetistä - vaihdoin linkin.

Rikoksia on monelaisia, mutta mitäpä sitten? Lait on tehty noudatettavaksi.

Mutta löytyy tilastoja myös muun muassa väkivaltarikokista. Voin niitä linkittää joskus toiste, mutta tulokset eivät muutu - itäaasialaiset syyllistyvät vähemmän väkivaltarikoksiin kuin suomalaiset. Ja miksipä muuttuisikaan, suomalaisten miesten taipumus tarttua puukkoon kännissä ei ole mikään tuulesta temmattu juttu. Suomi on melko väkivaltainen maa verrattuna Itä-Aasian maihin.

[Faidros.]

Suomi on melko väkivaltainen maa verrattuna Itä-Aasian maihin.

Täytyy kuitenkin muistaa, ettei tuolla listalla ole läheskään kaikki itä-aasian maat!
Sieltä löytyy myös erittäin väkivaltaisia maita, esimerkiksi Burma, tai nykyisin kai Myanmar?
Miten käsittet @Hae-won esimerkiksi itä-aasiassa rehoittavaa prostituutiota ja ihmiskauppaa, joka ei todellakaan näy suomalaisessa väkivaltatilastoissa?

[Hae-won]

^Täytyy kuitenkin muistaa, ettei tuolla listalla ole läheskään kaikki itä-aasian maat!
Sieltä löytyy myös erittäin väkivaltaisia maita, esimerkiksi Burma, tai nykyisin kai Myanmar?

Myanmar on Kaakkois-Aasiaa (Southeast Asia). Myanmar on täysi shithole-maa, joskin kaunista luontoa siellä taitaa olla.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaakkois-Aasia

https://fi.wikipedia.org/wiki/It%C3%A4-Aasia

[Faidros.]

Sorry @Hae-won . Lisäsin kysymykseeni lisää tekstiä, ennen kuin jo ehdit vastata.

[sutki]

Minulla on vahva epäily että monen Kaukoidästä Suomeen tulleen bisneksi kaivelemalls ko. henkilöillä olisi hyvinkin potentiaalia päästä osaksi rikostilastoa.
Ravintola-, puutarha- ja hieronta-ala noin ensimmäisenä tulee mieleen.

[Hae-won]

Miten käsittet @Hae-won esimerkiksi itä-aasiassa rehoittavaa prostituutiota ja ihmiskauppaa, joka ei todellakaan näy suomalaisessa väkivaltatilastoissa?

Vähän erikoinen kysymys, sillä prostituutio ei ole aihe, johon minulla olisi suurempaa mielenkiintoa. Tietääkseni prostituutio on Suomessa laillista. Suomessa osa suomalaisista naisista hankkii prostituutiolla lisätuloja tai elättävät itseään. Onhan noita suomalaisia prostituoituja mediassakin esiintynyt vähän väliä. Jos kyseessä on vapaaehtoisesti toimivat aikuiset, niin ihan vapaasti. Kaipa niille palveluille on kysyntää.

Aasiassa toimii myös eurooppalaisia prostituoituja. Etelä-Koreassa työskentelee venäläisiä prostituoituja, sillä venäläisten naisten hinnat ovat paikallisten naisten hintoja kilpailukykyisempiä. Itse törmäsin kerran tinderissä eurooppalaisessa suurkaupungissa stripparina työskentelevään nuoreen suomalaisnaiseen, joka vieraili Singaporessa. Enpä lainkaan yllättyisi, jos hän harjoitti prostituutiota Singaporessa.

Etelä-Koreassa on itse asiassa melko paljon valkoihoisia naisia, mutta kaikki heistä eivät ole prostituoituja. Viime vuosina erityisesti korealaisten miesten haluttavuus partnereina on kasvanut. Tämä on korealaisten elokuvien, tv-sarjojen ja musiikin ansiota. Korealainen viihde on lyönyt itsensä läpi länsimaisten nuorten keskuudessa. Media vaikuttaa mielikuviin. Kun nuori nainen katsoo leffoja ja sarjoja, joissa esiintyy kiinnostavia korealaisia miehiä, se voi vaikuttaa hänen seksuaalisuuteensa. Nykyään Helsingissäkin näkee jonkin verran AMWF-pareja.

Minulla on vahva epäily että monen Kaukoidästä Suomeen tulleen bisneksi kaivelemalls ko. henkilöillä olisi hyvinkin potentiaalia päästä osaksi rikostilastoa.
Ravintola-, puutarha- ja hieronta-ala noin ensimmäisenä tulee mieleen.

Niinhän he pääsevätkin jos heidät tuomitaan rikoksista - aivan kuten suomalaiset pääsevät rikostilastoihin jos heidät tuomitaan rikoksista. Jos sinulla on epäilyjä, niin kerro niistä viranomaisille. Ehkä he sitten ryhtyvät tutkimaan asiaa. Tosin siinä pitää olla epäilyn taustalla konkretiaa eikä impivaaralaisesta alemmuudentunnosta kumpuava pelko.

Itselleni ei ole mikään ongelma myöntää suomalaisten sikailevan. Miksipä sitä tarvitsisi itselleen valehdella? Osa suomalaisista tekee rikoksia. Suomi ei ole maailman turvallisin maa. Jotkut maahanmuuttajaryhmät tekevät vähemmän rikoksia kuin kantasuomalaiset. Meidän kantasuomalaisten pitäisi skarpata ja käyttäytyä paremmin. Tämän myöntäminen ei ole minulle ongelma.

Tässä onkin syy, miksi me tolkun ihmiset emme vastusta kaikkea maahanmuuttoa. Vaikea löytää perusteltua syytä, miksi pitäisi vastustaa lainkuuliaisten ihmisten, jotka tekevät vähemmän rikoksia kuin kantaväestö, maahanmuuttoa. Todella vaikea nähdä, että kansan syvät rivit alkaisivat vastustamaan esimerkiksi japanilaisten maahanmuuttoa.

Sinänsä tämä kaukoidästä juuret omaavien lainkuuliaisuus ei ole mikään suomalainen erikoispiirre. Liitteenä kuva, jossa näkyy vankilaan päätyneiden määrä 100 000 ihmistä kohti USA:ssa. Jenkkilässäkään valkoihoiset eivät kykene elämään yhtä lainkuuliaisesti kuin aasialaiset. Onko kyseessä geeneistä johtuva asia vai mistä asia johtuu olisi hyvä tietää. 

[Hae-won]

Tuoretta tietoa tarjolla!

Viime vuonna maahanmuutto Aasiasta Suomeen kasvoi runsaasti. Filippiiniläisiä muutti Suomeen viime vuonna viisinkertaisesti toissa vuoteen verrattuna! Filippiiniläisiä työskentelee Suomessa hoitajina, siivoojina ja muissa matalammin palkatuissa töissä. Tärkeitä töitä.

Myös intialaisten, bangladeshiläisten, sri lankalaisten ym. muuttajien määrässä oli huomattavaa kasvua viime vonna. Itä-Aasiasta eli Kiinasta, Japanista ym. muuttavien määrässä ei ollut suurta muutosta.

Sitten pari muuta juttua, jotka kiinnostavat maahanmuutosta kiinnostuneita hommalaisia.

Helsingin yliopistossa on tutkittu vuonna 2007 suhtautumista eri maahanmuuttajien maahanmuuttoon. Enemmistö suomalaisista suhtautui myönteisesti kiinalaisten maahanmuuttoon. Venäläisten ja somalien maahanmuuttoon enemmistö suhtautui kielteisesti. Näitä tuloksia ei voi pitää yllättävinä.

https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/09_02_19_tutkimus_jaakkola.pdf

HS oli muutama vuosi sitten kirjoittanut Suomessa asuvista kiinalaisista maahanmuuttajista. He ovat maahanmuuttajien mallijoukko, joka opiskelee, työllistyy ja perustaa yrityksiä. Lainaan osan jutusta.

https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000005982800.html

”Suomessa minulla oli ensi kertaa elämässäni hauskaa” – Kiinalaiset ovat maahanmuuttajien mallijoukko, joka opiskelee, työllistyy ja perustaa yrityksiä
Suomessa on nopeasti kasvava ulkomaalaisryhmä, joka opiskelee, perustaa yrityksiä ja tekee ahkerasti työtä, eli elää niin kuin kunnon suomalaisten kuuluukin.

KUN Juni Yao kävi lukiota Kiinassa, hänellä oli unelma: saisipa joskus nukkua pitkään.

Yao nukkui vain neljä tuntia yössä. Kaiken muun ajan hän opiskeli.

Yao asui viiden miljoonan asukkaan Changzhoun kaupungissa. Lukiossa oli 3000 oppilasta, jotka kävivät armotonta kisaa siitä, kuka pääsisi yliopistoon. Opettajat käyttivät motivointikeinona julkista häpäisemistä. Opiskelijoiden arvosanat nostettiin seinälle kaikkien arvosteltaviksi. Huonojen oppilaiden vanhemmat kutsuttiin koululle puhutteluun. Miksi tyttärenne on niin tyhmä?

Yao pärjäsi ja selvisi. Hän muutti pääkaupunki Pekingiin, yli 20 miljoonan asukkaan metropoliin, ja alkoi opiskella yhdessä kaupungin kymmenistä korkeakouluista.

Sitten hän lähti vaihto-oppilaaksi Ylivieskaan.

Pohjanmaalainen pikkukaupunki oli aluksi pettymys. Elämänmeno ei ollutkaan yhtä veikeää kuin siinä matkailuohjelmassa, jonka Yao oli nähnyt kiinalaisella televisiokanavalla. Ohjelmassa suomalaiset juhlivat vappua.

Yao kuitenkin jatkoi opiskelua Suomessa, ensin ammattikorkeakoulussa Valkeakoskella ja sitten yliopistossa Jyväskylässä, sillä suomalainen opiskelijaelämä viehätti häntä. Elämä ei enää ollutkaan pelkkää pänttäämistä. Opiskelijat pitivät bileitä! He harrastivat! Nukkuakin saattoi vaikka kuinka pitkään, eikä kukaan paheksunut.

”Kun opiskelin Suomessa, minulla oli ensi kertaa elämässäni hauskaa”, Yao sanoo.

Hän halusi elää kuin suomalainen.

Kun sääntely höltyi, alkoi valtava muuttoliike. Noin 40 viime vuoden aikana yli 600 miljoonaa kiinalaista on muuttanut maalta kaupunkeihin.

Nyt Kiinalla on ensimmäinen globaali sukupolvi. Kolmekymppiset ovat kasvaneet Kiinassa, joka on vaurastunut, kansainvälistynyt ja noussut taas maailmanmahdiksi. Nyt Kiina ei kysele, mitä maailma voisi antaa, vaan mitä Kiina voisi ottaa.

Uuden sukupolven nuoret eivät enää mene sinne, minne työyksikkö määrää, vaan minne he itse haluavat. Moni haluaa ulkomaille. Kielitaitoiset ja avarakatseiset lähtevät etsimään mahdollisuuksia maailmalta, jopa sen pohjoisista ääristä.

KUN Juni Yao oli opiskellut Suomessa kolme vuotta, hän oli 23-vuotias. Maahanmuuttajan mahdollisuudet työuraan Suomessa näyttivät huonoilta.

”Mutta päätin, että haluan ja pystyn rakentamaan elämäni tänne”, Yao sanoo.

Yao muutti Helsinkiin ja perusti yrityksen, joka tarjosi Kiina-konsultointia. Sitten hän perusti yhtiökumppanin kanssa hostellin reppumatkailijoille. Cheapsleep toimii yhä Vallilassa.

Kolmisen vuotta sitten Yao huomasi, että vaikka hän pyöritti hostellia ja nukkui runsaasti, aikaa jäi yli. Niinpä hän perusti uuden yrityksen. Se tarjosi kirjanpitoa Suomessa toimiville ulkomaisten yrittäjien firmoille.

Sarjayrittäjän uran ohessa Yao on opiskellut puhumaan suomea sujuvasti ja suorittanut taidekursseja. Suomalaisen miehensä kanssa hän on juuri ostanut asunnon Itä-Helsingistä. Hän harkitsee uusien firmojen perustamista.

LIINA on taiteltu huolellisesti puvuntakin taskuun. Asu on tyylikäs ja asiallinen, kuten kansainvälisellä liikemiehellä kuuluukin. Miehen nimi on Xin Wang.

Kiinassa nimi kuuluisi tietenkin kirjoittaa toisin päin, sukunimi ensin. Suomeen asettuneet kiinalaiset kääntävät yleensä nimet täkäläiseen järjestykseen, joten tehdään tässä kirjoituksessa niin.

Wang on kyllä helppo muistaa. Nimi tarkoittaa kuningasta. Se on Kiinan yleisin sukunimi. Wangeja on maailmassa lähes 100 miljoonaa. Jos he perustaisivat oman valtion, siinä olisi enemmän asukkaita kuin yhdessäkään Euroopan maassa.

35-vuotiaan Xin Wangin titteli on Senior Business Advisor. Hän työskentelee Helsinki Business Hubissa ja luo kaupungin yhteyksiä kiinalaiseen liike-elämään.

Wangilla on paljon kiinalaisia tuttuja pääkaupunkiseudun suomalaisissa organisaatioissa. Heitä on töissä lakifirmoissa, pankeissa, Helsingin verotoimistossa, työministeriössä, suuressa puhelinyhtiössä, Espoon kaupungilla, kansainvälisessä paperiyhtiössä.

”Kiinalaiset ovat kyllä sopeutuneet hyvin yhteiskuntaan”, Wang sanoo.

Suomessa asuvista työikäisistä kiinalaisista 47 prosenttia on töissä. Se on hyvä aste, varsinkin kun kiinalaisista niin monet ovat opiskelijoita. Somalialaistaustaisten työllisyysaste on 27.

Samaan aikaan kun asenteet maahanmuuttajia kohtaan ovat kärjistyneet, kiinalaiset ovat onnistuneet pitämään hyvän maineen. He antavat panoksensa yhteiskunnalle eivätkä aiheuta ongelmia. Juuri sitä tulijoilta toivotaan.

Kiinalaisilla taitaa olla parempi imago kuin itse Kiinalla. Ihmiset tunnetaan ahkeruudesta, mutta valtio vapauksien rajoituksista ja saasteista.

Xin Wang on asunut Suomessa viisi vuotta. Alkuun oli totuttelua siihen, että suomalaiset todella lopettavat työnteon työajan päättyessä. Wang sanoo kuitenkin viihtyvänsä. Töiden ohella hän opiskelee tohtorintutkintoa Hankenilla. Väitöskirjan aiheena on yrittäjyys.

Suurin osa Suomen kouluttamista ulkomaisista huippuosaajista päätyy töihin muihin maihin.

”Kiinalaiset keksivät paperin. Mutta maailman paras paperiteollisuus on Suomessa.”

Vuonna 2013 Dou aloitti maisteriopinnot Espoossa Aalto-yliopistossa. Viime joulukuussa hänestä tuli jo tekniikan tohtori.

”Haluaisin jäädä. Olen saanut Suomelta niin paljon. Haluaisin antaa takaisin”, Dou sanoo.

KUN kiinalainen taiteilija Jianfeng Pan vuonna 2015 elämässään ensi kertaa tuli Porvooseen, hän osti sieltä talon.

Vaaleanruskea puutalo Porvoon vanhassakaupungissa on onnekas. Se säilyi Porvoon suurpalosta vuonna 1760. Pan ihastui talon tunnelmaan, isoihin ikkunoihin ja pihapiiriin. Ostopäätös syntyi vartissa.

”Kiinassa elämä on liian kiireistä. Taiteilijana tarvitsee tilaa kohdata itsensä ja muodostaa näkemyksensä elämästä.”

Elämää Suomessa Pan kuvailee ”intellektuelliksi”. On rauhaa ja tasapainoa.

”Materiaalista täyttymystä etsivät ihmiset saattavat pitää Suomea tylsänä. Mutta ne, jotka etsivät sisäistä henkisyyttä, pitävät Suomesta.”

KIINA näkyy myös pienissä asioissa. Suomen Verohallinnolla on nykyisin kiinankieliset sivut. Kiinalainen ajokortti hyväksytään nyt Suomessa, joten turisteja näkee auton ratissa. Jotkut heistä ajavat mökille Saimaalle.

SUOMI voi hyötyä kiinalaisistaan, kovastikin. Meillä on nyt tuhansia ihmisiä, jotka ovat maailman uuden supervallan asiantuntijoita. Heillä on on kielitaitoa, ymmärrystä ja yhteyksiä Kiinaan.

Tämä kaikki on vasta alkua.

HS kirjoitti toissa vuonna neljästä Suomen jättäneestä taiwanilaisesta. Kaksi palasi Taiwaniin, yksi muutti Kiinaan ja yksi muutti Tanskaan.  Lainaan osan jutusta.

”Palkka ei ole kovin kilpailu­kykyinen” – Suomi koulutti neljä ulko­maalaista huippu­osaajaa, sitten he kaikki lähtivät
Suomi on pyrkinyt houkuttelemaan ulkomaisia korkeakouluopiskelijoita pysymään maassa. Silti suuri osa lähtee jo pian valmistumisensa jälkeen.

SUOMI on pitkään kärsinyt osaajapulasta. Valtio ja yritykset yrittävät houkutella korkeakoulutettuja osaajia maahan, mutta toisaalta suuri osa korkeakoulututkinnon suorittaneista kansainvälisistä opiskelijoista päättää lähteä Suomesta.

HS haastatteli puhelimitse neljää taiwanilaista, jotka muuttivat tutkinnon jälkeen pois Suomesta. He lupasivat katsoa taaksepäin ja kertoa, muuttaisivatko he mieltään, jos asiat voisi tehdä nyt toisin.

Yi-Ta Hsieh kertoo muuttaneensa Suomesta puolisonsa vuoksi. Jos pariskunta olisi jäänyt maahan, Hsiehin korkeakoulutettu vaimo olisi joutunut luopumaan jo rakentamastaan urasta ja suorittamaan uudelleen vuosien opinnot. Opintoihin olisi kuulunut myös pitkät ja vaikeat suomen kielen opinnot.

Taustalla vaikuttivat myös taloudelliset syyt. Vaimon opiskellessa Suomessa perhe olisi joutunut elämään Hsiehin palkalla.

Lopulta Hsieh perheineen päätyi palaamaan Taiwaniin. Hsieh opiskeli Suomessa ensin maisteriksi Helsingin yliopistossa ja sen jälkeen tohtoriksi Aalto-yliopistossa. Hän on tekoälyn huippuosaaja.

TOINEN Suomesta viime vuosina pois muuttanut korkeakoulutettu taiwanilainen on Li-Tang Tsai.

Tsai hakeutui Suomeen opiskelemaan Jyväskylän yliopiston gerontologian maisteriohjelmaan kolmen kuukauden vaihto-opiskelun jälkeen. Suomessa hän viihtyi hyvin, löysi aviomiehen ja läpäisi suomen kielen yleisen kielitutkinnon.

Lopulta kieli osoittautui silti ongelmaksi.

”Maisteritutkinnon jälkeen suurin osa suomalaisista koulukavereistani meni julkiselle sektorille töihin. Suomen kielen taitoni ei ollut riittävä työmarkkinoille. Lisäksi olin kiinnostunut tutkimustyöstä. Päätin jatkaa tutkijan uraani.”

Vuonna 2016 Tsai valmistui tohtoriksi Jyväskylästä ja perusti perheen. Hän myös sai Suomen kansalaisuuden. Se helpotti käytännön tasolla monien asioiden käsittelyä.

Koska Suomessa työnäkymät olivat sumuiset, pariskunta pakkasi laukkunsa.

Tsain puoliso on kotoisin Kiinasta. Puoliso on Jyväskylän yliopistosta valmistunut kemian tohtori ja muutti Tsain mukana Tanskaan, jossa mentoriohjelma auttoi puolisoa pääsemään töihin vuoden sisällä.

TAIWANILAINEN Chia-Hao Yu on mobiilikommunikaatiojärjestelmien suunnittelun huippuosaaja.

Hän saapui aikanaan Suomeen suomalaisen koulutusjärjestelmän hyvän maineen vuoksi. Yu suoritti Aalto-yliopistossa tohtoritutkinnon, ja hänen toiveissaan oli alunperin jäädä Suomeen töihin myös valmistumisen jälkeen.

Seitsemän opiskeluvuoden aikana mieli kuitenkin muuttui. Yun musiikinopettajataustaisella puolisolla oli vaikeuksia löytää Suomesta töitä, ja lopulta lähtöpäätös alkoi kypsyä.

Suomalainen palkkataso taas olisi vaikeuttanut entisestään yhden tulonhankkijan tulojen varassa elämistä.

“Länsi-Eurooppaan ja Taiwaniin verrattuna suomalainen palkka ei ole kovin kilpailukykyinen”, Yu sanoo.

“Ensimmäisen ja toisen vuoden palkka on suunnilleen sama Taiwanissa ja Suomessa. Mutta kolmentena vuonna Taiwanin palkkataso on jo korkeampi kuin Suomessa.”

SITTEN on vielä yksi tekijä. Siitä kertoo taiwanilainen Pei Chen.

Chen tuli Suomeen vuonna 2007 opiskelemaan Aalto-yliopistoon. Maisterin tutkinnon suorittamisen jälkeen hän jatkoi tutkimushankkeessa ja toimi tutkimusassistenttina yliopistossa.

Chen piti Suomessa luonnosta ja elämäntavasta, mutta kun Kiinasta tarjottiin käyttäjäkokemussuunnittelun ammattilaiselle töitä, Chen päätti tarttua tarjoukseen.

Syynä ei tällä kertaa ollut kieli vaan kulttuuri.

“On vaikea luoda suhteita ja olla vuorovaikutuksessa suomalaisten kanssa”, Chen sanoo nyt.

Chenin mukaan Kiinassa sosiaalisia aktiviteetteja oli lähes joka viikonloppu. Hän kokee, että ihmisiin kontaktin saaminen oli helppoa.

Vuorovaikutus liittyy myös uranäkymiin, kiinnittymiseen alan muihin osaajiin sekä verkostojen laajentamiseen ja ylläpitämiseen. Suomessakin on mentorointiohjelmia kansainvälisille opiskelijoille ja yritystä auttaa opiskelijoita ymmärtämään työmarkkinoita. Osassa ohjelmista otetaan opiskelijan puolisokin huomioon. Chenin kokemus on silti, että opiskelijat jätettiin kovin irrallisiksi yhteiskunnasta.

Shangaissa asia on hänen mielestään toisin.

”On helppoa saadaan ihmisiin kontakteja, työmahdollisuuksia tai uusia tietoja.”

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000008201658.html

[Hae-won]

Hesari on kirjoittanut Hongkongin kotiapulaisista. Hongkongissa työskentelee indonesialaisia ja filippiiniläisiä kotiapulaisia huomattavan paljon. Ei olekaan yllättävää että filippiiniläiset ja indonesialaiset ovat kiinalaisten jälkeen Hongkongin suurimmat etniset ryhmät.

Miten tämä liittyy tähän aiheeseen? Siten, että Hongkongista tulee paljon hakemuksia hoitoalalle Suomeen. Moni Hongkongissa työskentelevä haluaa muuttaa Suomeen. Jossain mainittiin jopa tuhat hakemusta kuukaudessa. Indonesialaisia ei asu Suomessa paljoa, mutta filippiiniläisiä asuu, sillä heitä työskentelee muun muassa hoitoalalla. Juttu avaa syitä miksi Hongkongissa työskentelevä kotiapulainen saattaa haluta muuttaa Suomeen.

Lainaan osan jutusta.

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009407011.html

Hongkongin työvoimasta 10 prosenttia on ulkomailta tulleita kotiapulaisia. He hoitavat lapset ja vanhukset.

Tämä on, valitettavasti, aika tavallinen kotiapulaisen tarina Hongkongissa.

”En päässyt koskaan ulos. En saanut vapaapäiviä. Enkä saanut koko palkkaani.”

Kun Jepi tuli Indonesiasta töihin Hongkongiin 13 vuotta sitten, mikään työn­välitystoimiston lupauksista ei näyttänyt toteutuvan. Ja näin häntä kohdeltiin:

”Perheen rouva huusi minulle, että huora ja sika ja kaikkea sellaista. Kerran hän hakkasi minua mopilla. Pakenin vessaan.”
Kesti aikansa ennen kuin Jepi sai pyristeltyä irti tästä ensimmäisestä työnantajastaan. Hän kun oli sitoutunut maksamaan kuukausien ajan suurimman osan pienestä palkastaan välitystoimistolle. Kotiapulaiset palkataan pitkälti niiden kautta.

Jepi joutui toiseen perheeseen. Siellä hän hoiti lasta, isoisää, isoäitiä ja koiraa. Isoisästä tuli ongelma.

”Kun muita ei ollut kotona, hän yritti pakottaa minua katsomaan pornofilmejä kanssaan. En suostunut”, Jepi kertoo.

Hän vältteli isoisää, mutta helppoa se ei ollut, sillä lain mukaan ulkomaisten kotiapulaisten on asuttava työnantajan kotona. Jepillä oli sentään oma huone.

Ulkomaalaisten kotiapulaisten asiat koskettavat laajaa joukkoa, sillä heitä on kaupungissa valtavasti, yli 350 000. Se on väestöstä viisi prosenttia ja työvoimasta peräti kymmenen prosenttia.

Kotiapulaisten asema on työmarkkinoilla niin alisteinen, että harva uskaltaa kertoa julkisuudessa avoimesti kokemuksistaan. Jepi on rohkaistunut kuvattavaksikin, mutta oikean nimen julkista leviämistä hän pitää riskinä. Jutussa käytetään hänen lempinimeään.

Toisesta työperheestään Jepi irtisanoutui, kun isoisä ylitti viimeisen rajan.

Monet kotiapulaiset haluavat viettää vapaapäivänsä teltassa. Heillä ei ole omaa kotia, vaan he asuvat työnantajan nurkissa.

Sitten Jepi sai kuin lottovoiton. Hän pääsi töihin ulkomailta muuttaneen tutkijanaisen kotiin. Työ on leppoisaa kodinhoitoa ja koirien ulkoilutusta. Enää hänen ei tarvitse raataa järjettömiä tuntimääriä.

Työvuodet ovat viisastuttaneet Jepiä. Nyt hän tietää lain takaavan hänelle vapaapäivän joka viikko ja 560 euron palkan kuussa.

Se on muiden alojen minimipalkkaa pienempi, ja sillä rahalla kotiapulaiset tekevät usein 12–16-tuntista päivää.

Hongkongin kotiapulaisia koskeva säännöstö perustuu ajatukseen, että siirtotyöläiset ovat vain pari vuotta Hongkongissa, ikään kuin työnantajaperheen kotona piipahtamassa.

Todellisuudessa iso osa asuu Hongkongissa pitkään, yli viisi tai kymmenen tai kaksikymmentä vuotta. Silti heitä kohdellaan vierailevina muukalaisina.

Näin sunnuntaisin Hongkong ikään kuin paljastaa, minkä varassa kaupunki oikeasti elää.

Silloin indonesialaiset ja filippiiniläiset kotiapulaiset jättävät patansa ja imurinsa ja valtaavat keskustan puistot ja kadunvarret viettääkseen ainutta vapaapäiväänsä. Kotiapulaiset hoitavat työperheidensä lapset ja vanhukset. He siivoavat ja laittavat ruokaa, ja heidän ansiostaan paikalliset naiset pääsevät pois kotoaan, luomaan omaa uraansa.

Kotiapulaiset ovat Hongkongin päivähoito ja vanhustenhoito. Jos he katoaisivat, saattaisi olla, että Hongkong pysähtyisi hyväksi toviksi.

Tunnin jälkeen Hermosilla on hikinen ja kihertävän hymyilevä.

Hänen mielipiteensä Hongkongista on selvä: ”Hongkong on paras paikka olla töissä.”

Monissa muissa aasialaisnaisten työkohteissa riskit kaltoin kohteluun ovat vielä suuremmat.

Hermosillalla on siitä kokemusta. Hän – kuten moni muukin täällä – on jo tehnyt hyvän tovin kansainvälistä kotiapulaisen urakiertoa ennen Hongkongiin tuloa.

Hän on työskennellyt aiemmin Libanonissa, Bahrainissa ja Qatarissa. Myös esimerkiksi Saudi-Arabia, Singapore ja Taiwan työllistävät paljon aasialaisia kotiapulaisia.

Aasialaisia kotiapulaisia on tälläkin haavaa maailmalla luultavasti miljoonia.

Vaikka Hongkongissa työpäivät ovat pitkiä, on sentään yksi pakollinen vapaapäivä viikossa, vuosittainen loma, kotimatkakorvaus ja jonkinlainen minimipalkka. Apulaiselle on myös tarjottava ruokaa tai ruokakorvaus.

Hymyilevä Hermosilla alkaa varoittamatta itkeä. Vaikka hän on ehkä uransa huipulla Hongkongissa, tilanne on edelleen hankala.

”Palkkani ei riitä millään kaikkeen. Pitää maksaa lasten koulumaksut Filippiineillä, heidän ruokansa ja antaa rahaa sukulaisille.”

Hän on neljä vuotta rakennuttanut kotikyläänsä taloa. Oma talo tuntuu olevan jokaisen apulaisen haave. Kännykän ruudun kuvassa on keskeneräinen kuuden huoneen betonitalo.

Hermosilla laskee, että tällä ansaintatahdilla vie vielä viisi vuotta ennen kuin se on valmis.

Mutta talo on kuin onkin rakenteilla. Jos Hermosilla olisi jäänyt kotimaahan, hän ansaitsisi vielä vähemmän. Jepikin turhautui Indonesiassa palkkoihinsa supermarketissa ja tupakkapakkaamossa.

Siirtolaisnaiset ovat ulkomailla siis hyvästä syystä.

Mutta sitten toisaalta on Florencen tapaus:

Punapipoisen Florencen rintasyöpää on hoidettu vajaa vuosi. Hänet on leikattu, ja hän on saanut sädehoitoa.

Työnantaja ei lopettanut sairastuneen Florencen työsuhdetta, joten hän sai jäädä Hongkongiin. Se pelasti hänen elämänsä, sillä Hongkongissa hän saa maksuttoman sairaanhoidon. Filippiineillä hän olisi luultavasti kuollut.

Florence sanoo, että Suomessa varmastikin kohdellaan siirtotyöläisiä hyvin. Ehkä se on enemmänkin kysymys. Uteliaat katseet kääntyvät minuun.

Kerron, ettei aina kohdella.

Kerron, kuinka thaimaalaiset marjanpoimijat syyttävät suomalaisyrityksiä isoista välityskorvauksista, olemattomista ansioista, kurjasta ruuasta ja majoituksesta ja hirvittävän pitkistä työpäivistä.

Naiset nyökkäilevät myötätuntoisesti.

Tämä kaikki kuulostaa heistä kovin tutulta.

[Hae-won]

Hesarissa juttu toisen polven japanilaisesta maahanmuuttajasta, Kaori Uehigashista. Hän on Suomen BCG:n toimitusjohtaja. Ahkeruus on palkittu rahallisesti. HS:n verokoneen mukaan viime vuonna Uehigashin tulot olivat 1,22 miljoona euroa.

Ahkeria ihmisiä Suomi kaipaa.

Lainaan osan jutusta.

https://www.hs.fi/visio/art-2000009423401.html

Kahden maan kasvatti
Kaori Uehigashi on yksi harvoista naisista, jotka ovat kivunneet konsulttialan johtotehtäviin. Monikulttuurinen tausta on auttanut uralla eteenpäin, hän uskoo.

KAORI UEHIGASHI on tottunut siihen, että tuntemattomat ihmiset alkavat usein puhua hänelle Suomessa englantia. Niin käy, vaikka hän olisi suomalaisten ystäviensä seurassa.

Häntä luullaan ulkomaalaiseksi koko ajan, koska hän näyttää japanilaiselta.

Uehigashi ei siitä hämmenny eikä pahastu, vaan vastaa kohteliaasti ymmärtävänsä myös suomea. Englannin puhuminen on hänestä pelkästään positiivinen merkki Suomen kansainvälistymisestä.

Uehigashi on syntynyt japanilaisten vanhempien tyttäreksi Suomeen, kasvanut Paimiossa, ja suomi on hänen äidinkielensä. Japanin kielen hän on oppinut vasta teini-iässä.

Hämmennystä Uehigashi on herättänyt myös Japanissa, kun japanilaisen ulkokuoren sisältä on paljastunut suomalainen nainen, joka ei solahda oletettuun muottiin.

Hän uskoo, että työelämässä kahden kulttuurin välillä kasvamisesta on ollut hyötyä.

”Ilman sitä kokemusta olisi ollut selvästi haastavampaa”, Uehigashi sanoo.

Uehigashi johtaa konsulttitalo Boston Consulting Groupin Suomen-toimintoja. Yhtiö on yksi maailman suurimmista liikkeenjohdon konsultointia tekevistä yrityksistä.

Urallaan Uehigashi on edennyt nopeasti. Nyt 43-vuotiaana hän on kolmatta vuotta toimitusjohtajana, yhtiön osakas hänestä tuli kuusi vuotta sitten.

Uehigashi kuuluu Suomen kovapalkkaisimpien naisten joukkoon.

Naisia ei näillä paikoilla ole Suomessa juurikaan ennen nähty. Omalla työpaikallaankin hän on edelleen johtoryhmässä ainoa nainen.

Julkisuudessakaan Uehigashi ei ole Suomessa näkynyt. Julkisuuden suhteen hän on pitänyt matalaa profiilia, kuten liikkeenjohdon konsultit ylipäätään. Se on työtä, jota tehdään hiljaa kulisseissa. Asiakkaiden nimiä ei paljasteta.

Tämä perjantai on Uehigashille erityinen, sillä se on ”tyttöjen päivä”. Kyseessä on hinamatsuri-niminen vanha japanilainen juhlapäivä, jota juhlitaan aina kolmas maaliskuuta, Uehigashi selittää ja kaivaa puhelimestaan esiin juhlapäivään kuuluvan nukkeasetelman keisareineen.

Sellaisen hänkin on pystyttänyt kotiin japanilaisen miehensä ja kolmen lapsensa kanssa. Juhlapäivään kuuluvat myös tyttärille puettavat kimonot.

Japanilaisten perinteiden vaaliminen kuuluu Uehigashin elämään. Ne ovat perintöä Uehigashin vanhemmilta, jotka muuttivat Suomeen 1970-luvulla.

Vanhemmat tulivat Suomeen tekemään työtä untuvikkojen erottelijoina. Untuvikkojen erottelussa on kyse kananpoikien erottelusta sukupuolen mukaan. Suomessa ei sellaista osaamista silloin vielä ollut. Vielä nykyäänkin taitavimmat erottelijat tulevat Suomeen Aasiasta.

Paimioon asettunut perhe oli Uehigashin lapsuudessa 1980-luvulla yksi harvoja seudun ulkomaalaisista. Uehigashi sanoo olleensa onnekas, sillä hän ei muista joutuneensa silmätikuksi tai kiusatuksi. Nyt hän sanoo miettivänsä omien lasten tilannetta, vaikka toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin.

”Olen saanut kasvatuksen, että pitää olla rohkeasti oma itsensä, ja sitä olen omille lapsilleni siirtänyt eteenpäin”, hän sanoo.

TYÖELÄMÄSSÄ Uehigashi on sukkuloinut Suomen ja Japanin välillä ja nähnyt molempien kulttuurien hyvät ja huonot puolet.

Hän kertoo olleensa aina kiinnostunut juuristaan ja vanhempiensa kotimaasta. Japanissa hän myös aloitti työuransa.

Opiskellessaan tuotantotalouden diplomi-insinööriksi hän lähti kesäharjoittelijaksi hissiyhtiö Koneelle Japaniin. Sinne hän päätyi myös valmistuttuaan ja tehtyään Koneelle diplomityönsä.

Työskentely suomalaisessa yhtiössä oli helppo tapa tutustua japanilaiseen yritysmaailmaan. Pahimman kulttuurišokkinsa Uehigashi oli nimittäin saanut jo ollessaan lukiossa vaihto-oppilaana Japanissa. Kollektiivinen kulttuuri, joka ei jättänyt tilaa individualismille, oli järkytys Uehigashille.

”Minun oli vaikea sopeutua olemaan osa sitä tyttöjoukkoa, jossa kaikki pukeutuivat, puhuivat ja tekivät kaiken samoin. Tajusin, että vaikka näytän samalta kuin muut, en ajattele samalla tavalla. Huomasin kasvaneeni täysin suomalaiseksi”, Uehigashi sanoo.

Suomalainen yrityskulttuuri toi kuitenkin turvaa, ja siinä osaaminen on tärkeämpää kuin asema tai ikä.

Kovin erilainen kokemus hänellä oli myöhemmin, kun hän työskenteli Boston Consultingin konsulttina Japanissa muutamien Suomen-vuosien jälkeen.

”Koska näytin japanilaiselta ja puhuin japania, minun odotettiin olevan täysin japanilainen, vaikka oikeasti olin täysin suomalainen suomalaisine tapoineni toimia. Se oli raskasta, koska en voinut olla oma itseni”, Uehigashi muistelee.

Hän mukaansa naisena Japanissa olisi ollut ylipäätään vaikeampaa tehdä uraa. Kulttuuri on hierarkkinen, eikä päiväkoteja ja muita turvaverkkoja ole samalla tavalla tarjolla.

Mutta on myös asioita, joista Japanista voitaisiin Uehigashin mielestä ottaa oppia. Sellaisia ovat esimerkiksi laatuajattelu ja asiakaslähtöisyys.

Japanissa laatuun todella keskitytään, ja pienilläkin asioilla on silloin merkitystä, Uehigashi arvioi.

Asiakkaan toiveet ja tarpeet ovat kaiken toiminnan lähtökohta. Kaikki mietitään aina asiakkaiden kautta, kun taas Suomessa ajattelutapa on hänen mukaansa insinöörilähtöisempi.

Tavallisessa elämässä nämä näkyvät esimerkiksi ruoan asettelussa ja asiakkaan palveluna kaupassa.

MUTTA ei Suomessakaan kaikki ole ihan kunnossa. Siitä Uehigashi kirjoitti viime keväänä kollegoidensa kanssa raportin Time to run, Finland. Nimi viittaa siihen, että Suomi on jäänyt jälkeen muista monimuotoisuuden lisäämisessä.

Naisten osalta tilanne on heikentynyt, kun muut ovat porskuttaneet ohi. Ongelma koskee ennen kaikkea naisten etenemistä yritysten ylimmissä johtotehtävissä. Tällä mittarilla Suomi on pudonnut sijalle 52 World Economic Forumin selvityksessä. Pudotusta alaspäin on tullut kuusi sijaa siitä lähtien, kun selvitystä toistakymmentä vuotta alettiin tehdä.

Entä olisiko kiintiöistä apu? Yritysten hallituksiin ne tulevat kolmen vuoden päästä EU-direktiivin seurauksena.

Uehigashin mielestä kiintiöt eivät ole oikea ratkaisu. Ne leimaavat valitut ihmisiksi, joita ei ole valittu osaamisensa perusteella.

Tärkeämpää olisi hänen mielestään miettiä uusiksi, mistä lahjakkuuksia rekrytoidaan.

KONSULTTIBISNES tunnetaan kovana alana, jossa tehdään pitkää päivää ja jonne tullaan vastavalmistuneena ottamaan vauhtia uralle.

Uehigashi uskoo, että ala vetää puoleensa kunnianhimoisia ihmisiä, jotka tekisivät pitkää päivää missä tahansa. Omien työpäiviensä pituutta hän ei pysy arvioimaan, koska on vaikea laskea, mikä kaikki on ylipäätään työtä. Totta kuitenkin on se, että tekemisen tahti on usein nopeampi kuin muualla.

[Dangr]

Saattaa Koreasta tulla pian muuttoaalto eurooppaan. Matkustaminen heillä on helppoa, passi on maailman toiseksi vahvin.

"The South Korean government has unveiled a plan to make working hours more flexible by raising the cap from the current level of 52 hours a week to a maximum of 80.5 hours a week.
That’s part of a plan to update regulations on working hours that was approved by the heads of the Ministry of Employment and Labor and other related ministries in an emergency meeting in Seoul on Monday.

“These reforms are aimed at guaranteeing the right to choice, the right to health and the right to rest. We intend to break with an outdated framework that is now 70 years old and establish a new paradigm for working hours,” Labor Minister Lee Jung-sik said while explaining the proposed update.

The reforms announced by the government would increase the maximum number of hours allowed per week from the current level of 52 (a 40-hour standard workweek plus 12 hours of weekly overtime) to 80.5 hours, assuming a seven-day workweek. (There would be a maximum of 69 hours in a six-day workweek.)"

https://english.hani.co.kr/arti/english_edition/e_national/1082563.html


"Ykkössijalla on Japani, jonka passilla pääsee matkustamaan 193 maahan. Toisen sijan jakavat Singapore ja Etelä-Korea 192 maalla. Kolmansina ovat Saksa ja Espanja. Suomi jakaa neljännen sijan Italian ja Luxemburgin kanssa."

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009322345.html

[Hae-won]

Uehigashi ei muuten ole ainoa aasialainen, joka työskentelee Suomessa kyseisellä alalla, eikä hän edes ole ainoa aasialainen joka työskentelee Suomessa kyseisessä firmassa. Ainakin kiinalaisia ja vietnamilaisia työskentelee Suomessa samalla alalla. Tulipahan mieleen mainita, kun jotkut kämyt luulevat kaikkien mamujen tekevän huonosti palkattuja hanttihommia.

Saattaa Koreasta tulla pian muuttoaalto eurooppaan. Matkustaminen heillä on helppoa, passi on maailman toiseksi vahvin.

Enpä usko että tulee mitään suurempaa muuttoaaltoa Koreasta. Tuossa on kyse mahdollisista maksimitunneista. Se ei velvoita työnantajia vaatimaan työntekijöiltä noin pitkiä työpäiviä. Suomessa korealaiset ovat aika pieni maahanmuuttajaryhmä eikä heillä ole suurta syytä muuttaa Suomeen.


Pari juttua.

Ensimmäisessä HS kertoo filippiiniläisistä hoitajista Suomessa.

Toisessa HS kertoo filippiiniläisistä siivoojista Suomessa. Tämä kahden yhtiön malli herättää epäilyksiä. Juttu on erittäin pitkä, mutta lainaan vain olennaisimmat osat.

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000009414888.html

Tropiikista Vantaalle
Sairaanhoitaja Hazel Manlangit muutti joulukuussa Filippiineiltä Suomeen Vantaalle. Ovatko hänen kaltaisensa kansainväliset osaajat ratkaisu Suomen hoivakriisiin?

Manlangit asuu kahden makuuhuoneen asunnossa vantaalaisessa kerrostalossa yhdessä toisen Filippiineiltä saapuneen sairaanhoitajan kanssa. Hän on ollut Suomessa joulukuun alusta saakka. Tänne hän haluaisi myös jäädä.

Oman asunnon lisäksi Manlangit haaveilee siitä, että saisi toimia Suomessakin sairaanhoitajana. Manlangit on yksi 23:sta filippiiniläisestä sairaanhoitajasta, jotka saapuivat loppuvuodesta Vantaalle helpottamaan hoitajapulaa.

Nyt hän työskentelee hoiva-avustajana, ja edessä on pitkä ja monimutkainen prosessi ennen kuin hän voi palata sairaanhoitajan tehtäviin.

MANLANGIT kertoo heränneensä jo viideltä ehtiäkseen treenata ennen aamuseitsemältä alkavaa työvuoroa. Liikunta on Manlangitille tärkeää. Aamulla hän hyppi narua ja pyöritti hulavannetta huoneessaan.

Hän käy säännöllisesti salilla ja joskus töiden jälkeen piipahtaa uimahallissa. Saunaa Manlangit rakastaa.

MANLANGIT on osa Vantaan ”pilottikokeilua”, jossa koko maata vaivaavaa hoitajapulaa pyritään ratkomaan tuomalla koulutettua työvoimaa ulkomailta.

Viime viikolla Helsingin Sanomat kertoi, että Uudeltamaalta puuttuu noin 6 000 sairaanhoitajaa.

SILKKITIE on tuonut hoitajia maailmalta, etenkin Filippiineiltä, kymmenen vuoden ajan.

Viime vuonna filippiiniläisiä sairaanhoitajia tuli Suomeen tuhat. Määrän arvioidaan tänä vuonna olevan kaksinkertainen. Aiemmin asiakkaat, eli sairaanhoitajien työnantajat, olivat pääosin yksityiseltä sektorilta.

Okkeri muistuttaa, että sairaanhoitajan koulutus maksaa. Filippiineillä se hänen mukaansa kustantaa lähes parikymmentä tuhatta euroa, ja koulutus rahoitetaan usein lainalla tai perheen tuella.

”Filippiinit on pitkälti kehittyvä maa, jolle sairaanhoitajat ovat vientituote. Siellä on kova paine lähteä maailmalle ja lähettää rahaa kotiin.”

Yli kaksi miljoonaa filippiiniläistä työskentelee ulkomailla. He työskentelevät palvelualoilla, merenkulussa ja teollisuudessa – ja tietenkin terveydenhoidossa.

Maailmanpankin mukaan ulkomailla työskentelevät filippiiniläiset lähettävät vuosittain kotimaahansa noin 35 miljardia dollaria. Se on liki 10 prosenttia maan bruttokansantuotteesta.

Myös Manlangit lähettää rahaa kotimaahansa.

Kaikki Suomeen rekrytoitavat filippiiniläiset hoitajat eivät tule suoraan Filippiineiltä. Osa on jo töissä ulkomailla, usein Saudi-Arabiassa tai Qatarissa.

Millä Suomi sitten kilpailee muiden hoitajapulasta kärsivien maiden kanssa? Ei ainakaan helpolla kielellä tai palkkatasolla, kertoo Silkkitien myyntijohtaja Harri Haimakainen.

”Suomessa on helpompi perustaa perhe ja saada kansalaisuus”, Haimakainen kertoo. Hän uskoo, että yhteiskunnan tasa-arvoisuuskin lisää vetovoimaa.

Haimakaisen mukaan 95 prosenttia Silkkitien Suomeen tuomista sairaanhoitajista on jäänyt tänne. Kun on jaksanut opetella kielen ja asettunut suomalaiseen elämänmenoon, täällä viihdytään.

Miksi Manlangit lopulta valitsi Suomen?

”Katsoin Googlesta, että Suomi on maailman onnellisin maa. Halusin tulla selvittämään, mikä sen salaisuus on”, Manlangit sanoo ja hymyilee.

Eikä Manlangit ole pettynyt. Hän pitää Suomen turvallisuudesta ja raikkaasta ilmasta.

”Tuntuu siltä, että kuulun tänne.”

https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000009276719.html

Kahden yhtiön väkeä
Filippiiniläiset siivoojat tekevät pitkää päivää samojen suomalaisyrittäjien kahdessa yhtiössä. Ylityökorvauksia ei makseta. Onko tämä laillista?

KOLME kohdetta per päivä. Ruokakauppa, toimisto, hoivakoti. Lattioiden pesu koneella, pintojen pyyhintä, vessojen siivous. Työvuorojen välissä pitää yrittää nukkua, sillä yö jää työn vuoksi lyhyeksi.

Onnenpotku on päästä siivoamaan Prismaa, sillä se tarjoaa 6–8 tunnin yhtäjaksoisen työpäivän.

Tällaista on monen filippiiniläisen siivoojan arki pääkaupunkiseudulla.

Filippiiniläisillä on maine ahkerina työntekijöinä, joita on rekrytoitu muun muassa hoitoalalle.

Vuonna 2022 ennätykselliset 2 440 filippiiniläistä haki ensimmäistä työlupaansa Suomesta. Lähes kaikki saavat sen.

Filippiiniläisiä työskentelee myös siivousalalla, joka on työperäisen maahanmuuton sisäänheittopaikka.

Suurimpiin kaupunkeihin siivoojia voi rekrytoida ulkomailta ilman saatavuusharkintaa, eli työnantajan ei tarvitse selvittää, olisiko tehtävään löydettävissä suomalainen työntekijä.

Kutsuessaan ulkomaisen työntekijän Suomeen työantaja kuitenkin sitoutuu noudattamaa työlainsäädäntöä ja yleissitovaa työehtosopimusta.

Toteutuuko tämä käytännössä? HS selvitti filippiiniläisten siivoojien oloja kahdessa yhtiössä. Yrityksillä on samat omistajat ja pitkälti myös työntekijät. Kahden yhtiön malli mahdollistaa poikkeuksellisen pitkät työajat ilman ylityökorvauksia.

Pääkaupunkiseudulla HOK-Elannon marketteja ja ravintoloita siivoavat muun muassa filippiiniläiset, jotka työskentelevät HOK-Elannon pitkäaikaisen sopimuskumppanin Keradur Services Oy:n lukuun.

Keradur on Mikko Kumpulaisen ja Jussi Rautavirran 15 vuotta sitten perustama siivousyhtiö, jonka toimintamalli perustuu siivoojien rekrytointiin suoraan Filippiineiltä.

Liikeidea lähti Kumpulaisen perheen yhteyksistä Filippiineille.

Kumpulainen on paitsi siivousyrittäjä, myös teollisuusperheen vesa ja aloitteleva perussuomalaisten poliitikko, joka oli viime keväänä ehdolla Espoon kaupunginvaltuustoon ja sai 256 ääntä.

Noin 250 henkeä työllistävä yritys on perustajiensa mukaan tuonut vuosittain noin 30 työntekijää Filippiineiltä. Yritys hakee työntekijöille oleskeluluvat, jotka myönnetään aluksi vuoden määräajaksi.

Siivoojia rekrytoivat suoraan Filippiineiltä myös ainakin Ametro ja L&T.

Tyytyväisyys työnantajaan vaikutti todelliselta, kun HS haastatteli yhtiön työntekijöitä.

”Yhtiö on auttanut minua ja perhettäni, mistä olen sille kiitollinen”, sanoi yksi filippiiniläinen siivooja.

Tosin toisen työntekijän mukaan yhtiön johto oli ohjeistanut siivoojia, kuinka toimittajan kysymyksiin tulee vastata.

Rautavirta ja Kumpulainen vahvistavat olevansa molempien yhtiöiden pääomistajia. Rautavirta on Keradurin hallituksen puheenjohtaja ja Kumpulainen sen toimitusjohtaja. Keramoressa roolitus menee toisin päin.

Heidän mukaansa kyse on erilaisista yhtiöistä: Keradur tekee säännöllistä sopimussiivousta, kuten S-Marketien puhtaanapitoa. Keramore taas hoitaa urakkasiivouksia ja vuokraa työvoimaa toisille siivousliikkeille. Se myös siivoaa hotelleja, kokous- ja liikuntakeskuksia. Helsingin kaupungin päiväkoteja siivotaan, kun näiden vakituiset siivoojat ovat sairaina.

Helsingin Sanomat on kuitenkin saanut viitteitä siitä, että kahden yhtiön mallia käytettäisiin myös siivoojien ylitöistä koituvien kustannusten välttämiseen.

Neljä työntekijää kertoo HS:lle, että Keradurin siivoojat tekevät kaikki normaalin viikkotyön ylittävät tunnit Keramorelle.

Näiden kertomusten perusteella siivooja saattaa esimerkiksi tehdä Keradurin palveluksessa työpäivän Prismassa, jonka jälkeen hän siirtyy tekemään lisätunteja vaikkapa kuntosalille Keramoren lukuun.

HS ei kerro siivoojien nimiä. He pelkäävät julkisuuden aiheuttavan ongelmia heidän työlleen ja oleskelulleen Suomessa.

Yhtiöt kertovat maksavansa siivoustyöstä työehtosopimuksen mukaista palkkaa eli 11,24 euroa tunnilta. Ylityöstä niiden pitäisi kuitenkin maksaa 50 prosenttia enemmän.

Jos Keramorelle tehty työ tulkittaisiin ylityöksi, tällä siivoojalla olisi yhtiöltä tuhansien eurojen palkkasaatavat pelkästään yhdeltä vuodelta.

Keramore on perustettu vuonna 2015 eli viisi vuotta Keraduria myöhemmin. Englannin kielen sana more tarkoittaa lisää.

Noudatetaanko yhtiöissä työehtoja niin kuin ne ovat Maahanmuuttovirastolle oleskelulupia hakiessaan luvanneet? Vai kierretäänkö kahden yhtiön järjestelyllä ylitöitä ja saadaan siten perusteetonta kilpailuetua?

Keramoren hallituksen puheenjohtajan ja Keradurin toimitusjohtajan Mikko Kumpulaisen vastaus on yksinkertainen.

”Osa ihmisistä tekee töitä molempiin yhtiöihin, koska emme ole halunneet rajoittaa, mihin he tekevät töitä. Ne ovat kaksi ihan eri yhtiötä. Kun siivooja on tehnyt Keradurin puolella työt, ei voida vaikuttaa, mitä työntekijä mahdollisesti tekee toisen yhtiön palveluksessa.”

Työoikeuden emeritusprofessori Seppo Koskinen on asiasta eri mieltä.

”Työoikeudellisesti ei ole merkitystä, että toiminta on jaettu saman omistajan kahteen yritykseen. Saman omistajan määräysvallassa olevat yritykset eivät voi toimia noin.”

Koskisen mukaan oikeuskäytännössä on hyväksytty kahden yrityksen samastaminen ylityösaatavaa koskevassa tilanteessa. Samastaminen on mahdollista myös, kun arvioidaan työaikakirjanpidon ja enimmäistyöajan rikkomuksia työaikalain mukaan tai kokonaisrasitusta työturvallisuuslain mukaan.

”Myös rikosoikeudessa samastaminen on tietyin edellytyksin mahdollista.”

JOTKUT Keradurin ja Keramoren työntekijät kertovat muistakin ongelmista.

Yksi on siivousalalle tyypillinen: työtä ei ehdi tehdä säädetyssä ajassa.

”Kohteeni on iso, eivätkä annetut tunnit riitä sen siivoamiseen. Toisinaan on tehtävä enemmän. Lisätunnista ei makseta, mutta teen sen ilmaiseksi, jottei asiakas valita. Jos jättää tekemättä, voi menettää asiakkaan”, yksi HS:n haastattelemista siivoojista sanoo.

Lain mukaan työvuorojen välissä on vuorokaudessa oltava yhtäjaksoista lepoaikaa vähintään 9–11 tuntia. Lepo ei toteudu, jos työvuoroja on eri paikoissa myöhään illalla ja aikaisin aamulla.

”Mulla ei ole varaa lepoaikaan. Jos ei ole työtä, ei ole palkkaa. On otettava kaikki työvuorot mitä saa”, sanoo yksi työntekijä.

FILIPPIINEILLÄ kolmesataa euroa kuukaudessa on tavanomainen palkka.

Suomessa siivoamalla voi ansaita kymmenen kertaa enemmän – kun paiskii kahta työtä. Silti yksi työntekijä kertoo, ettei hänellä jää säästöjä, koska osa lähetetään perheelle Filippiineille.

Hän haluaa puhua epäkohdista, mutta on samalla huolissaan, kuinka Kera-alkuisille firmoille käy.

”Voiko yhtiö mennä nurin? Mitä sitten tapahtuu minulle?”