^Samaa mieltä.
Onko PS:lla mahdollisuuksia nostaa framille energiaosaajia jotka etukäteen ruotisivat näitä erilaisia skenaarioita ja varsinkin hallituksen tähänastisten toimien kautta ?
Eli miksi ollaan tässä tilanteessa, vaikka energian tuotanto riittää kotimaan tarpeisiin jos niin olisi haluttu. Ei niin, että jälkikäteen valitetaan, että jotain olisi pitänyt tehdä.
Lulu Ranne ainakin on puhunut energiaan liittyviä juttuja. Voi olla joku muukin mutta muita en ole huomannut.
Ollaan menossa kohti erittäin haastavia aikoja, niin taloudellisesti kuin sotilaallisestikin. Juuri nyt Suomi tarvitsee puoluetta ja poliittisia toimijoita jotka yhdistävät enemmän kuin jakavat. Näistä kriiseistä ei selvitä jos täällä aletaan tapella keskenään eikä tässä tilanteessa ole varaa jenkkiläisiin jakolinjoihin.
Siksi toivonkin, että PS ottaa nyt pehmeämpää linjaa ja pyrkii kaikin keinoin hallitukseen yhdessä kokoomuksen, krisujen ja kepun kanssa. Oikeistohallitus pystyyn mutta sellainen jonka liberaalit ja vihervasemmistokin pystyy jotenkin nielemään.
Siinä vaiheessa kun lähdetään marssimaan rynkky kädessä kohti itärajaa (ja siihen ei välttämättä mene pitkäänn) niin kyllä se vihervasemmistolainenkin aseveli kelpaa. Näin se meni 1939 ja näin se menee myös nyt.
Ei kannata sulkea ketään pois hallituskumppanina, kuten Sanna Marin sanoi ääliömäisesti. Saman teki Antti Rinne ennen viime vaaleja. Ei myöskään kannata etukäteen hirttäytyä johonkin tiettyyn hallituspohjaan. Käydään ne vaalit ensin ja katsotaan mitä vaalituloksen perusteella voidaan muodostaa.
Kompromissit ovat todellakin kauppatavaraa mutta oleellista on se mistä asioista kompromisseja voidaan olla valmiita tekemään ja missä kohtaa on syytä vetäytyä salin laidalle vittuilemaan.
Näin se on. Ei millään puolueella ole varaa täydelliseen kompromissittomuuteen. Tai mikäli puolue sille tielle lähtisi, sillä pitäisi olla ehdoton enemmistö eduskunnassa. Pienempi puolue ei voi ottaa sellaista linjaa ja toivoa saavansa muodostaa hallitusta. Puolueen tulee etukäteen valita, mitkä ovat niitä puolueen päätavoitteita ja periaatteita, joista ei koskaan tehdä kompromisseja. Niitä ei tarvitse olla monta. Pienilukuisten joustamattomien periaatteiden lisäksi tulee olla hieman suurempi joukko tavoitteita, joista voidaan käydä kauppaa. Suuri puolue voi pitää niissäkin puolensa paremmin kuin pikkupuolue.
Tavoitteet voisi jakaa vaikka kolmeen luokkaan:- Ehdottomat. Näistä ei koskaan eikä missään hallitusneuvottelussa tehdä kompromissia. Näillä ei käydä kauppaa.
- Tärkeät. Näistä pyritään pitämään kiinni mahdollisuuksien mukaan, ja pyritään saamaan läpi mahdollisimman monta hallitusneuvotteluissa, mutta kompromissit ovat mahdollisia.
- Vähemmän tärkeät. Näissä joustetaan ja näillä käydään kauppaa mieluummin kuin tärkeillä asioilla.
Usein sanotaan että vain hallituksessa voi vaikuttaa, mutta pitäisi ensin määritellä mitä tarkoittaa "vaikuttaa". Mitä tarkoittaa "vaikuttaa" ja "vaikuttaminen".
Sanotaan että pitää tehdä kompromisseja. Mikä on "kompromissi"? Kompromissi ei ole sitä että suostuu muiden vaatimuksiin, ilman että saa mitään siitä vastalahjaksi. Soinin aikainen persupuolue ei saanut kompromisseja vaan sortui siihen että suostui kaikkeen mitä Kepu ja Kokoomus halusi.
Onko myönnytys sama kuin kompromissi vai pelkkä myönnytys? Tarkoittaako myönnytys sitä että suostuu johonkin ilman että saa mitään vastalahjaksi? Jos näin on, Soini ei tehnyt kompromisseja vaan pelkkiä myönnytyksiä.
Kompromissi voi tarkoittaa kahta eri tilannetta.
1. Se on tilanne jossa osapuolet A ja B tinkivät vaatimuksistaan, kunnes ovat toisiaan puolivälissä.
2. Se on tilanne jossa osapuoli A saa läpi vaatimuksen X, sillä ehdolla että osapuoli B saa läpi vaatimuksen Y. Minä suostun siihen jos sinä suostut tähän.
Mitä suurempi puolue on, sen vähemmän sen tarvitsee tehdä kompromisseja, ja vielä vähemmän myönnytyksiä. Mitä pienempi puolue on, sen enemmän se joutuu tekemään kompromisseja ja myönnytyksiä.
Hallitukseen ei pidä mennä hinnalla millä hyvänsä eikä siellä pidä olla hinnalla millä hyvänsä. Hallitukseen ei pidä mennä pettämään lupauksia tai vaaliohjelman tavoitteita. Hallitukseen ei pidä mennä jos se tarkoittaa sitä että tehdään päinvastoin kuin vaaliohjelmassa sanotaan.
Hallituksessa ei olla olemisen ilosta eikä ministerinpalkan, ministerin luottokortin ja muiden etujen, virka-auton, takia. Hallituksesta pitää olla valmis lähtemään mikäli siellä ei pysty vaikuttamaan vaikka kuinka tosissaan yrittäisi. Hallituksessa ollaan vaikuttamassa asioihin ja ajamassa tavoitteita maaliin. Jos ei muu auta, hallituksesta pitää lähteä, kaataa hallitus, ja sen jälkeen kokeilla saadaanko tilalle parempi hallitus.
Hallitukseen kannattaa mennä silloin kun hallitusohjelma vastaa tarpeeksi paljon vaaliohjelmaa. Vähimmäisvaatimus on että kohta 1. täyttyy. Ehdottomista tavoitteista ei tehdä kompromisseja eikä niistä jousteta yhtään eikä tingitä yhtään. Tämä edellyttää myös sitä että saadaan ne ministerinsalkut mitkä ovat ehdottomien tavoitteiden toteuttamisessa keskeisiä. Mielestäni sisäministeri, oikeusministeri ja opetusministeri ovat tällaiset salkut.
Kun kohta 1 täyttyy, sitten voi neuvotella kohdan 2 tärkeistä tavoitteista ja maksimoida niistä mieleinen tulos. Kohdan 3 vähemmän tärkeät ovat niitä joista voi tehdä kompromisseja, joustaa, tinkiä, tulla vastaan, tai tehdä myönnytys eli antaa periksi.
Jos persut on hallituksessa, se edellyttää sitä että jokaisella persuministerillä on niskalenkki ja selkävoitto ministeriönsä virkamiehistä. Se tarkoittaa sitä virkamiehet pysyvät ruodussa, eivät ala sooloilemaan, eivätkä jarruttamaan ministerin tekemiä päätöksiä ja niiden toimeenpanoa. Suvakkivirkamies voi mm. vuotaa tietoja suvakkipoliitikoille ja suvakkitoimittajille. Pitäisikö perustaa uusi ketju sille miten persuministerin pitää toimia omassa ministeriössän kun siellä on armeijan verran virkamiehiä? Miten varmistetaan se ettei virkamieskunta aloita neliraajajarrutusta?