Demarikansanedustajat kampanjoivat pakkoruotsin puolesta yrittäen välttää pakkoruotsiin viittaamista.
Kaksikielisyys on osa pohjoismaista identiteettiä
SUOMEN perustuslain pykälä 17 määrää, että kansalliskielemme ovat suomi ja ruotsi. Tähän on historiallisia syitä, jotka eivät liity pelkästään menneisyyteen. Päinvastoin, kahdesta kansalliskielestä on tullut osa Suomen identiteettiä.
Siksi onkin valitettavaa, että perussuomalaiset haluavat keskittyä kieli- ja kulttuuriaiheisessa ohjelmassaan (HS 27.9.) luomaan kuiluja ihmisten välille tänä epävarmuuden aikana, jolloin Euroopassa soditaan. Suomalaisuusohjelma kääntää samalla selän Pohjoismaille. Samanaikaisesti olemme yhdessä Ruotsin kanssa liittymässä Natoon ja kehitämme kriisivalmiutta yhdessä Pohjoismaiden kanssa.
Kaksikielisyys on rikkaus, joka vahvistaa pohjoismaista identiteettiä ja yhteenkuuluvuutta. Suomessa ruotsin kielen taito ei ole tarpeellinen vain siksi, että suomenruotsalaiset saisivat perustuslain takaaman palvelun omalla äidinkielellään, vaan myös siksi, että suomenkieliselle väestölle avataan ovet pohjoismaiseen aitoon yhteistyöhön.
Heidi Viljanen
kansanedustaja (sd), Pohjoismaiden neuvoston jäsen
Helsingin Sanomat 6.10.2022
Höpinää kaksikielisyydestä, kansalliskielistä ja Natoon liittymisestä, mutta ei perusteluja pakkoruotsille.
Suomen virallisesta kaksikielisyydestä huolimatta vain vähemmistö suomalaisista osaa suomea ja ruotsia kaksikielisinä, eikä tällä osaamisella ole juurikaan tekemistä pakkoruotsin kanssa.
Pohjoismaisessa yhteistyössä käytetään nykyään etenkin nuorempien keskuudessa yhteisenä kielenä englantia, ei ruotsia. Esimerkiksi pääministeri Marin tunnetusti käyttää Ruotsin pääministerin ja Ahvenanmaan maaneuvoksen kanssa keskustellessaan englantia.
Toinen samanlainen:
Demokraatti: Perussuomalaisten ”suomalaisuusohjelma” on epäasiallinen, harhaanjohtava ja tuhoisa, kirjoittaa Johan Kvarnström 2.10.2022
Suomen perustuslain pykälä 17 määrää, että kansalliskielemme ovat suomi ja ruotsi. Tähän on historiallisia syitä, jotka eivät liity pelkästään menneisyyteen.
Päinvastoin maamme kahdesta kansalliskielestä on tullut osa Suomen identiteettiä ja kansakunnan ominaispiirre. Kansalliskielet ovat osa kaikkien suomalaisten kulttuuriperintöön kuuluvaa kielellistä kiinnostusta, josta voimme olla ylpeitä, lisäksi ne ovat sekä nykyajan että tulevaisuuden vahvuus.
Ruotsin kieli ei ole osa suomalaisten suomenkielisen enemmistön identiteettiä, ja ruotsin kielen kuuluminen suomalaiseen kulttuuriperintöön on heille lähinnä kuriositeetti.
Tämä pitäisi hyväksyä. Perussuomalaiset tekevät kuitenkin päinvastoin käpertyessään kuvitteelliseen poteroonsa ”suomalaisuusohjelmallaan”, joka on mielestäni epäasiallinen, harhaanjohtava ja tuhoisa.
Olipa tarkoitus aito tai pelkkää provosointia, ohjelman ehdotukset ovat vakavia ja haitallisia. Kun me muut pyrimme ratkaisemaan akuutteja ongelmia ja luomaan kestävää kasvua pitkäjänteisesti, perussuomalaiset haluavat heikentää perustuslaillisia oikeuksia ja herättää muukalaisvastaisuutta häpeällisillä aloitteillaan.
VAIKKA näkemyksiä onkin useita, elinkeinoelämän, kansainvälisten järjestöjen ja yhdistysten viesti on selvä: kaksi kansalliskieltä on Suomelle etu. Tämä etu ei kavennu aikana, jolloin portista Venäjälle on tullut muuri, ja jolloin myös Itä-Suomi katsoo yhä enemmän länteen. Kun Suomi ja Ruotsi kulkevat käsi kädessä Natoon. Kun teemme laajempaa yhteistyötä kriisivalmiustoimissa Ruotsin kanssa. Kun pohjoismaisella yhteistyöllä voi olla entistä tärkeämpi rooli.
Kun kansanedustaja Kvarnström ei pysty puolustamaan pakkoruotsia, hän ryhtyy hakkaamaan olkiukkona kahdesta kansalliskielestä luopumista, jollaista PS:n ohjelmassa ei vaadittu.
Kvarnströmin höpinät Natosta, kriisivalmiudesta ja pohjoismaisesta yhteistyöstä ovat kuin samasta sapluunasta kansanedustaja Viljasen kanssa. Ehkä demarikansanedustajille on tosiaan jaettu tällainen sapluuna PS-vastaista kampanjointia varten.
Ruotsin kieli ei kosketa vain sitä vähemmistöä, jonka äidinkieli Suomessa on ruotsi. Kielellä on myönteinen merkitys koko kansalle, se on rikastuttava elementti, jolla on itseisarvoa ja josta on hyötyä. Pitää katsoa pidemmälle.
Silloin huomaamme nopeasti, että ruotsin kieltä käytetään pitkälti yli 20 miljoonan pohjoismaalaisen asukkaan välisessä viestinnässä ja suomi on pienempi kieli, mutta silti myös kieli, jota puolustamme, kehitämme ja josta olemme ylpeitä. Koska rakastamme sitä. Kuten rakastamme ruotsin kieltäkin.
Suomenkielinen enemmistö, jonka enemmistö vastustaa pakkoruotsia, ei ole samaa mieltä ruotsin kielen itseisarvosta, hyödystä ja rakastamisesta. Miksi Kvarnström ei anna heidän päättää omista asioistaan ja mielipiteistään?
Se viestintäarvo, joka ruotsin kielellä on ollut vielä joskus viime vuosisadalla Pohjoismaissa, on lähes lakannut olemasta. Nykyinen yhteinen kieli on englanti.
Kyse on myös oikeuksien turvaamisesta. Perustuslaissa todetaan: ”jokaisen oikeus käyttää tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa asiassaan omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia, sekä saada toimituskirjansa tällä kielellä turvataan lailla”.
Perustuslain mukaan ”julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan”. Perussuomalaiset haluavat murskata nämä yhtäläiset perusteet. Me haluamme taata ne.
Perussuomalaisen ohjelmassa ei vaadita perustuslain muuttamista tai murskaamista. Kyse on vain pakkoruotsista, jolla ei ole mitään tekemistä palvelujen tuottamisen kanssa, koska ruotsinkieliset vaativat joka tapauksessa paljon parempaa osaamista kuin pakkoruotsilla tuotettu luokaton minimiosaaminen.
TÄLLÄ hallituskaudella kansalliskielet on otettu lainvalmistelussa ja lainsäädännössä paremmin huomioon kuin edellisessä porvarihallituksessa. Nyt myös kansalliskielistrategia on päivitetty.
Viimeisin merkittävä parannus on ruotsin kielen viikkotuntien lisääminen vuosiluokilla 6-9. Ruotsin kielen opetuksen alkamisen aikaistaminen muutama vuosi sitten oli perusteltua, mutta se merkitsi sitä, että oppituntien määrä oli liian pieni jaettavaksi neljälle vuodelle, kuten ruotsin kielen opettajat ovat todenneet. Sen sijaan kaikki hyötyvät toisen kotimaisen kielen yhtäjaksoisesta opetuksesta ilman pidempiä keskeytyksiä.
Pakkoruotsin aikaistamista alakouluun perusteltiin aikoinaan paremmilla oppimistuloksilla, kun alakouluikäiset lapset ovat mukamas vielä ennakkoluulottomia, eivätkä ole omaksuneet yläkoulusta pakkoruotsivastaisuutta. Kun tulokset päinvastoin huononivat, epäonnistunutta uudistusta ei peruttu, vaan yhä turhemmaksi muuttuvan pakkoruotsin tunteja lisättiin.
Kuten 2019 hallitusneuvotteluissa totesimme, haluamme sosialidemokraattien vahvistavan ruotsin kielen asemaa. Ero vuoden 2015 hallituksen muodostamiseen oli ilmeinen. Kysymys kuuluu, mikä on muiden suurten puolueiden kanta asiaan 2023?
Hyvä kysymys. Mitkä puolueet haluavat suomenkielisen enemmistön tahdon vastaisesti ylläpitää ja lisätä pakkoruotsia keväällä 2023?