Tarjolla 800 euron croissanteja – HS selvitti, kuinka ay-liike ja työnantajat ajautuivat miljoonien kilpavarusteluun vaalirahoituksessa
https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000009314887.htmlEdellä esitetty verokysymys on tosielämän esimerkki siitä, miten vaalirahoitusta jaetaan. Se on yksi kuudesta kysymyksestä, joita elinkeinoelämän ja suuryritysten vaalirahoitusyhdistys Pro Markkinatalous esittää rahaa hakeville eduskuntavaaliehdokkaille.
Vastausten ja ehdokkaan taustan perusteella Pro Markkinatalous on joulukuusta 2022 lähtien jakanut vaalitukea.
Eikä se pientä summaa jaakaan: yhdistyksen budjetti on hieman yli 1,5 miljoonaa euroa.
Se on Suomen mittakaavassa historiallisen suuri potti.
Vertailun vuoksi sopii muistuttaa, että esimerkiksi vuoden 2007 suuren vaalirahasotkun pääpukari Kehittyvien Maakuntien Suomi (KMS) jakoi rahaa ehdokkaille reilut 400 000 euroa.
Elinkeinoelämän järjestöjen perustama ja rahoittama Pro Markkinatalous julkisti joulukuussa 139 ehdokasta, joille se jakoi yhteensä 528 000 euroa. Yksittäisen ehdokkaan vaalituki vaihteli 1 500-6 000 euron välillä, keskimääräinen summa oli liki 3 800 euroa.
...
Pro Markkinatalouden hallituksen puheenjohtajan Tuomo Raasion mukaan yhdistys jakaa helmikuun alussa vielä noin 300 000 euroa lisärahaa, ehkä noin 50–60 ehdokkaalle, joiden nimet julkistetaan myöhemmin.
...
Moni on jo ehtinyt päivitellä, että suurteollisuuden satraapit ovat ostamassa maahan kokoomusvetoisen oikeistohallituksen.
Päivittelyn taustalla ovat yhdistyksen esittämät kysymykset – kuten se yritysverokysymys. Vaalitukea tulee varmemmin, jos ehdokas kannattaa elinkeinoelämälle mieluista veropolitiikkaa tai ymmärtää yksityisten palveluntuottajien roolin julkisten palveluiden järjestäjänä. Sitäkin kysymyspatteristossa tiedustellaan.
...
Kilpavarustelu. Se on termi, joka osuvimmin kuvaa tämän kevään eduskuntavaalien vaalirahoituskuvioita. Työnantaja- ja työntekijäleirit nokittavat toisiaan yhä massiivisemmilla tukiapparaateilla.
Kierre alkoi neljä vuotta sitten.
...
Vapaiden valtakunta oli vuoden 2019 vaaleissa SAK:n ja sen keskeisten liittojen massiivinen vaalirahoituskampanja, joka teki töitä etenkin Sdp:n ja vasemmistoliiton ehdokkaiden eteen.
Kampanjan budjetti oli liki 1,5 miljoonaa, josta noin 1,3 miljoonaa lopulta käytettiin.
Vapaiden valtakunta onnistui tavoitteessaan. Kampanjan tavoitteet allekirjoitti 420 ehdokasta, joita äänesti yhteensä 680 000 suomalaista. Kampanjan ehdokkaista peräti 49 pääsi eduskuntaan.
...
Eteläranta 10:ssä tultiin vuonna 2020 siihen tulokseen, että suuryritysten vaalirahaa täytyy jakaa jatkossakin, mutta sen kanavointiin tarvitaan samantapainen vaalirahayhdistys kuin palkansaajillakin.
“Se oli vastaveto Vapaiden valtakunnalle, haluttiin tasata puntit”, mediakonserni Keskisuomalaisen konsernijohtaja Vesa-Pekka Kangaskorpi myöntää.
...
Konola kertoo, että tuet eivät näkyneet demariehdokkaiden vaalirahailmoituksissa, koska yhdistys ei jakanut suoraa tukea ehdokkaille. Vapaiden valtakunta oli Konolan mukaan kansanliike, joka järjesti erilaisia tapahtumia sekä laajan mainoskampanjan eri kanavissa äänestysaktiivisuuden nostamiseksi.
...
Ei ole ennenkuulumatonta, että vaalirahoittajat haluavat etukäteen kuulla, mitä mieltä ehdokkaat ovat rahoittajille keskeisistä teemoista. Kovin tavallisia vaalirahoituskyselyt eivät ole silti tähän asti olleet.
Poliittisia lupauksia on jo aiemmin tiedustellut esimerkiksi Stiftelsen för det tvåspråkiga Finland -säätiö, joka on tuhdin suomenruotsalaisen vaalirahan suurin jakaja. Vuoden 2019 vaaleissa se jakoi 460 000 euroa, josta 75 prosenttia meni Rkp:n ehdokkaille.
Asiamies Ted Urho kertoo, että näissä vaaleissa säätiö jakaa noin 450 000 euroa.
Tämä rahan kytkeytyminen yhä suuremmassa määrin vaaleihin ja vaaleissa menestymiseen on monellakin tapaa demokratian kannalta ongelmallista, kuten Hesarin jutussa todetaan. Perussuomalaiset vaikuttaa vaaleissa pärjäävän tai joutuvan pärjäämään huomattavasti vähimmillä summilla ja etenkin kokoomus ja RKP (henkeä kohden) taas joutuvat käyttämään runsaasti rahaa kannatuksensa eteen.
Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa valituksi tulleet kansanedustajat käyttivät keskimäärin 37 000 euroa kampanjoihinsa. Ylivoimaisesti kalleimmat kampanjat oli kokoomuksen kansanedustajilla, keskimäärin noin 58 100 euroa. Yli sadantuhannen euron suurkampanjan teki seitsemän ehdokasta: Elina Valtonen, Heikki Vestman, Antti Häkkänen, Kauko Turunen, Ruut Sjöblom, Milla Bruneau ja Arto Satonen.
...
Myös keskustan kansanedustajien vaalibudjetit ylittivät keskimäärin 50 000 euroa. Pienimmät kampanjat taas oli perussuomalaisten kansanedustajilla – niiden keskimääräinen budjetti oli 19 600 euroa.
Perussuomalaiset siis pääsivät eduskuntaan keskimäärin kolmasosalla siitä rahasta, jonka kokoomuslaiset käyttivät.
Kampanjointi on kallista, ja harvalla ehdokkaalla on varaa maksaa sitä omasta pussistaan. Keskimäärin kansanedustajien oman rahan osuus kampanjakuluista oli viime vaaleissa noin 35 prosenttia.
Eduskuntavaaleissa 2019 valittujen ja varasijalle päässeiden keskimääräinen vaalituki rkp:ssä oli 38129, kokoomuksessa 37033, keskustassa 31548, sdp:ssä 22378, liike nytissä 21798, vasemmistoliitossa 15442, kristillisdemokraateissa 14896, vihreissä 10441 ja perussuomalaisilla 5964 euroa. Kokonaissummat eduskuntavaaleissa 2019 valituksi tulleilla tai varasijalle päässeillä puolestaan olivat kokoomukselle 1,85 miljoonaa, keskustalle 1,32, sdp:lle 1,16, rkp:lle 0,50, vasemmistoliitolle 0,40, vihreille 0,30, perussuomalaisille 0,30, kristillisdemokraateille 0,16 ja liike nytille 0,04 miljoonaa euroa.
Sinänsä puolueiden tuen pilkkominen tähän tapaan on laillista – onhan kukin piirijärjestö itsenäinen oikeushenkilö. Porsaanreikä oli tiedossa jo silloin, kun nykyistä vaalirahalakia valmisteltiin. Puoluesihteerit sopivat silloin, että tuen jakamista piirijärjestöjen kautta ei haluta estää.
Koskaan aiemmin tätä ei kuitenkaan ole hyödynnetty näin laajassa mittakaavassa.
HS:n tietojen mukana Pro Markkinatalous -yhdistyksen Tuomo Raasio lähetti alkusyksystä 2022 eri puolueiden puoluetoimistoille kutsun tulla keskustelemaan vaalituesta puolueille ja ehdokkaille.
Kokoomuksen osalta tapaamiseen osallistui hallintopäällikkö Timo Elo – ja tukisummien koosta päätellen keskustelu oli onnistunut.
Perussuomalaisten puoluesihteeri Arto Luukkanen sen sijaan sanoi Raasiolle ”kiitos ei”. Varmuuden vakuudeksi hän lähettää nähtäväksi tekstiviestit, joissa hän kieltäytyi Pro Markkinatalouden vaalituesta sekä puolueelle että perussuomalaisten yksittäisille ehdokkaille.
“Meidän rahat tulevat puoluetuesta ja jäsenmaksuista. Muuta rahaa ei ole. Ei ole ruplaa, ei ole dollaria, ei ole ulkopuolista rahoittajaa”, Luukkanen julistaa.
Hän innostuu ja alkaa vyöryttää tunteikkaita iskulauseita siitä, miten suuri raha on ostanut kaikki muut suuret puolueet – paitsi perussuomalaiset.
“Kun otat vuorineuvoksilta tai EK:lta rahaa, niin sieltä voidaan sanoa, että ota Artsi asento ja käy keittämässä kahvia. Se ajatus on vastenmielinen ja kansanvallan vastainen”, Luukkanen sanoo.
Hänen mukaansa vaaliraha syö kansanvallan uskottavuutta kuin ”rotta syö juustoa”.
Luukkanen kertoo, että työntekijäpuolen SAK ei ole tarjonnut perussuomalaisille tukea. Ja jos se tarjoaisi, sitäkään ei otettaisi vastaan.
“Laulatko sen lauluja, jonka kaukalossa syöt? Se ei mene meidän puolueeseen millään se ajatus. Olen kertonut meidän kansanedustajillemme, ettei tämä ole meidän linja.”
Jos ihan totta puhutaan, Luukkasen uholle ei löydy vahvistusta todellisuudesta. Yksittäiset perussuomalaiset ehdokkaat kelpuuttavat sekä ay-liikkeen rahaa että yrittäjien vaalirahaa siinä missä muutkin.
Maakunnista kerrotaan, että tänä keväänä yrittäjien rahaa kanavoidaan erityisesti kokoomuslaisille ja perussuomalaisille ehdokkaille ja puuhataan oikeistohallitusta.
Luukkanen ei ole moksiskaan, vaan alkaa puolustaa vaalirahaa.
“Jos siellä on yrityksiä, jotka haluavat tukea, niin emme me siihen puutu. Mutta ehdokkaan täytyy tehdä nämä vaalirahailmoitukset. Silloin se on laillista”, hän sanoo.
Oletteko siis vaalirahoitusta vastaan vai ette?
“No en mä sitä rahaa vastaan.”
Eli perussuomalaisten ehdokkaat ottavat täsmälleen samalla tavalla sitä vaalirahaa vastaan?
“Kyllä, mutta tässä on se hienous, että kaikesta rahasta jonka he ottavat vastaan, heidän täytyy tehdä Suomen lainsäätäjän määräämät ilmoitukset.”
Täytyyhän kaikkien muidenkin ehdokkaiden tehdä.
“Juuri näin!" Luukkanen sanoo.
Hän päätyy lopulta siihen, että perussuomalaisten vaalirahoituksen erottaa muiden ehdokkaiden vaalirahoituksesta se, etteivät perussuomalaiset järjestä maksullisia seminaareja.
Vaikka Luukkanen kieltäytyi Pro Markkinatalouden rahasta koko puolueen nimissä, perussuomalaisten kansanedustaja Ari Koponen kapinoi, haki ja sai yhdistykseltä tukea. Luukkanen kuulostaa siitä harmistuneelta, mutta hän ei halua lähteä tuomitsemaan Koposta ainakaan julkisesti.
“Koponen sitten itse rekneeraa sen itsensä kanssa.”
HS pyysi kansanedustaja Koposelta haastattelua siitä, miksi hän haki Pro Markkinataloudelta tukea vastoin puoluesihteerin ohjeita. Koponen ei suostunut puhelinhaastatteluun vaan vaati kysymykset kirjallisina.
HS päätti olla ryhtymättä kirjeenvaihtoon.
Vaikka vaalirahoituksen avoimuus on lakimuutosten myötä lisääntynyt, edelleen iso osa rahasta jää julkisuudesta pimentoon.
...
On myös kampanjatukea, joka ei muodollisesti liity eduskuntavaaleihin, mutta on tosiasiallisesti juuri sitä.
Sote-uudistuksen myötä hyvinvointialueet aloittivat toimintansa vuoden 2023 alussa. Aluevaltuustoissa edustetut puolueet saavat niin sanottua ryhmärahaa sen mukaan, kuinka paljon niillä on valtuutettuja.
Ryhmärahan suuruus vaihtelee alueittain, mutta koko maassa kokonaisuudessaan kyse on noin 6–8 miljoonasta eurosta.
Tämä valtion raha on tarkoitettu aluevaltuustoryhmien toimintaan, tiedottamiseen ja vuoropuheluun – juhlavasti ilmaistuna siis demokratian edistämiseen.
Näin vaalien alla demokratiassa riittää edistämistä. Siksi ryhmärahaa menee käytännössä myös eduskuntavaalikampanjointiin. Onhan iso osa aluevaltuutetuista ehdolla eduskuntaan.
Esimerkiksi keskustan Etelä-Pohjanmaan aluevaltuustoryhmä järjesti viime viikon lauantaina kiertueen, jossa se tapasi äänestäjiä muun muassa Kurikan Road Housessa, Kauhajoen Ojalan Pakarissa ja Lapualla S-marketin edustalla. Tapahtumia mainostettiin näyttävästi Ilkka-Pohjalaisessa koko sivun ilmoituksilla. Ilmoituksessa oli 23 keskustalaisvaltuutetun valokuva ja teksti Onnellista uutta vuotta 2023.
Ilmoitusta ei erottanut normaalista puolueen vaalimainoksesta juuri mikään.
Nyt oltiin jo aidosti harmaalla alueella, sillä laki vaalirahoituksesta toteaa aivan yksiselitteisesti, ettei ehdokas tai tukiryhmä saa vastaanottaa vaalitukea esimerkiksi valtiolta tai hyvinvointialueelta.
Vaalirahailmoitukset eivät myöskään kerro tuesta, jota ei anneta rahasuorituksena.
Kyse voi olla esimerkiksi alennuksista. Jos jonkun yrittäjän yrityksellä on esimerkiksi pitkäkestoinen mainossopimus paikallisen lehden kanssa, yrittäjä voi antaa ehdokkaan hyödyntää yrityksensä alennuksia vaalimainoksissaan.
Näkymättömässä vaalituessa katseet kääntyvät etenkin ay-liikkeeseen.
Ay-liikkeen vaalirahoituksen kohdistumista on ulkopuolisen ylipäätään vaikea seurata, sillä ammattiliitot ohjaavat tukea liittojen puolueryhmille, jotka puolestaan jakavat sitä eteenpäin.
Ay-liikkeen ehdokkaille tarjoamalla talkootyöllä, soppatykeillä ja muilla henkilöresursseilla on arvo, joka ei näy vaalirahailmoituksissa, vaikka ne ovat loppupeleissä mitä keskeisintä vaalitukea.
...
Vaalirahoituksen ja kampanjabudjettien pullistuminen tekevät läpimenosta yhä vaikeampaa uusille ja nuorille ehdokkaille. Suurimmat vaalituet kun tuppaavat menemään kokeneemmille ja nimekkäämmille ehdokkaille, joilla on myös parhaimmat verkostot järjestää rahakkaita aamiaisseminaareja.
...
Puolueillekin vaalirahoitusta jaetaan hyvin epätasaisesti. Suurimmat potit saavat kaikissa vaaleissa kokoomus, keskusta ja Sdp. Puolueen kokoon nähden erityisen tuhdilla budjetilla voivat kerta toisensa jälkeen kampanjoida Rkp:n ehdokkaat, joita tuetaan suomenruotsalaisella säätiörahalla.
Puolueet ja yksittäiset ehdokkaat eivät lähde siis vaaleihin tasaveroisesta tilanteesta. Toisille suodaan viiden metrin etumatka jo sadan metrin finaalin lähtöviivalla.