Vihreä siirtymä on aatesuuntaus, jossa ns. "hiilineutraalius" on tavoitteena (
https://fi.wikipedia.org/wiki/Vihre%C3%A4_siirtym%C3%A4 ). Käytännön tasolla kyse on pääasiassa politiikasta, jossa pyritään ajaa alas hiili, kaasu ja öljy, sekä riippuen keneltä kysytään, myös ydinvoima, energialähteinä erinäisten uusiutuvien lähteiden hyväksi.
Vihreän siirtymän retoriikassa luvataan kymmenen hyvää ja yksitoista kaunista. Suurin lupaus on tietenkin pelastaa planeetta hiilidioksidituholta.
Hiilidioksidia on tällä hetkellä noin 0,04% ilmakehän kaasusta. Karkeasti 70% tästä on luonnon tuottamaa, joten ihmisestä on peräisin noin 0,012 %. Suomen osuus ihmisten päästöistä on 0,13%, joten hiilidioksidipäästöistä Suomen kontolla on 0,000015 %. Tämä 0,000015 % pidetään Suomen hallituksessa ja muissa valistuneissa piireissä täysin ratkaisevana maapallon tulevaisuudelle, uskoo ken haluaa.
Muita vihreän siirtymän lupauksia ovat työpaikkoja, uutta teknologiaa, ekologisuutta ja upea sähköistetty tulevaisuus ilman pöriseviä ja haisevia autoja.
Vihreä siirtymä ollaan myös kaupattu pitkälti täysin ongelmattomana poliittisena projektina, jossa sen keskeiset toimijat lupaavat olla kaikin tavoin "vastuullisia" ja "kestäviä".
Ajattelin avaa keskustelun koskien Vihreää siirtymä ja hyvin ongelmallisesta todellisuudesta sen ympärillä. Sain inspiraation tähän Joe Roganin viimeaikaisesta haastattelusta (
https://www.youtube.com/watch?v=CIWvk3gJ_7E ).
Jutussa lapsityövoimaa tutkinut Siddharth Kara (
https://carrcenter.hks.harvard.edu/people/siddharth-kara ) keskustelee kokemuksistaan Kongon Demokraattisen Tasavallan (jatkossa KDT) kobolttikaivoksilla.
Kobolttia käytetään kaikissa litiumakuissa hidastamassa akkujen rappeutumisen (
https://lithium-news.com/how-cobalt-is-used-in-lithium-ion-batteries/ ). 72% koboltista tulee KDT:sta, loput muutamasta muusta maasta. Kaivostoiminta KDT:ssä pitäisi vihreiden toimijoiden lupausten mukaan olla koneellista kuten lännessäkin, mutta käytännössä niissä työskentelee tuhansia de facto orjia, myös lapsityöntekijöitä, jotka louhivat mineraalia käsin mitättömällä dollarin päiväpalkalla (videon kuvat Shabaran kaivoksesta).
Vihreän siirtymän kauppaamat sähköautot ovat akkumateriaalin suurkuluttajia ja Karan mukaan yhteen autoakkuun menee noin 10 kg kobolttia. Kymmenien miljoonien bensa-autojen korvaaminen pelkästään Euroopassa, takaa sen, että koboltin kysyntä ei ihan heti ole loppumassa. Riittääkö Afrikassa orja- ja lapsityövoimaa vastaamaan kysyntään?
YLE Teemalla oli eilen "Vihreitä hampurilaisia"-dokumentti (
https://areena.yle.fi/1-61843827 ) miten vihreän siirtymän puitteissa ollaan luotu anekauppaa, jossa erinäiset välikädet varastavat rahat, jolla väitetään edistävän ilmastotoimia.
Dokumentissa Hesburger on maksanut ns. hiilikrediittejä satojen tuhansien eurojen edestä mm. Impact Carbon nimiselle yritykselle (
https://impactcarbon.org/ ). Kompensaatiorahojen piti päätyä ugandalaiseen projektiin, jossa tuettaisiin energiatehokkaimpia puu- / hiilihelloja valmistavia ja myyviä yrittäjiä. Rahat päätyivät kuitenkin pääasiassa erinäisten läntisten ekojärjestöjen ja sertifikaattikuppaajien taskuun.
Jo ensimmäisessä vaiheessa 50% kompensaatiorahoista menivät välikäsille, Impact Carbonille ja Gold Standard nimiselle sertifikaattijärjestölle (
https://www.goldstandard.org/ ). Lopuista rahoista suurin osa meni markkinointiin ja vain pieni osa hellojen valmistajille / myyjille.
Dokkarissa eräs hellakauppias kertoo, miten hän otti lainaa hellabisnekseensä sillä olettamuksella, että Impact Carbon tukisi häntä luvatun mukaisesti. Kauppias alensi hinnat tukeen perustuen, mutta ei koskaan saanut rahojaan. Hintoja ei enää voinut nostaa kun tuki jäi uupumaan ja liiketoiminta muuttui kannattamattomaksi.
Hesburger on vain yksi esimerkki yrityksistä, jotka ostavat itselleen puhtaan omatunnon vihreän siirtymän anekaupalla, joko naiiviuttaan tai painostettuna olla "kestävä".
Vaikutukset ympäristöön ovat kuitenkin mitättömät tai jopa negatiiviset riippuen siitä mihin rahat lopulta päätyvät. Länsimaalaiset kuluttajat maksavat anekaupan kustannukset korkeimmissa tuotteiden hinnoissa ehkä kuvitellen olleensa ekologisia.
Todellisuudessa rahat lapioidaan erinäisten ekojärjestöjen ja -yritysten taskuihin, jotka samalla lobbaavat hallituksia kiristämään ilmastolainsäädäntöä ja demonisoivat somessa aktivistiensa kautta "vastuuttomia" yrityksiä, jotka eivät maksele ilmastoaneita.
Vihreän siirtymä on tekopyhä ja moraaliton poliittinen hanke, jolla länsimaissa ostetaan hyvä omatunto samalla kun suljetaan silmät sille massiiviselle korruptiolle ja epäeettiselle toiminnalle, jota sen nimissä tehdään.
Ilmastohysteriassaan vihreät puolueet, ekoaktivistit ja media vaikenee kaikista niistä ongelmista, jota heidän ajamansa politiikka aiheuttaa. Mielikuvaan vihreän siirtymän utopiasta kun ei saa tulla säröjä mistään hinnasta, kysehän on "tieteestä" ja tiedettä pitää kuunnella.
Aihe: Vihreä siirtymä - vuosisadan puhallus, ekologinen ja eettinen katastrofi (Luettu 119111 kertaa)