Se EK:n surkuhupaisa "Suomeen pohdittujen ilmastoinvestointien pitkä lista" ei ole missään vaiheessa lyhentynyt korkojen noustessa vaan jatkanut hurjaa kasvuaan. Eikä Hesarikaan ole kyseenalaistanut listan hankkeiden nollakorkoihin ja muihin epärealistisiin oletuksiin perustuvia kannattavuuslaskelmia vaan hehkuttaa niitä pääkirjoituksissa asti täytenä totena, tällä hetkellä muka noin 260 miljardin euron tulevina investointeina, jotka hallituksen pitäisi lakimuutoksin, yritystuin ja ilmastotoimin kammeta liikkeelle.
Helsingin Sanomat: Pääkirjoitus: Suomen matka vihreään tulevaisuuteen hidastuu 4.9.2024
Suomen vihertyminen ei edisty toivotulla tavalla.
Elinkeinoelämän keskusliitto EK on seurannut, kuinka paljon Suomeen on luvassa vihreitä investointeja. Niistä on povattu suuria.
Kun maailman teollisuus hylkää fossiiliajan, se tarvitsee uudenlaisia ilmastoa säästäviä tuotantotapoja ja päästötöntä energiantuotantoa. Futuristisimmissa visioissa tämä murros jakaa teollisuuden kortit uusiksi: fossiilisella energialla valtansa saavuttaneet vanhat teollisuusmaat ovat kankeita ja joutuvat perääntymään. Modernimpaan tuotantoon kykenevät seudut valtaavat asemia.
Suomella on ollut visioinnissa hyvä asema. Pohjoisessa on raaka-aineita, puhdasta energiaa, hyvä sähkönsiirtoverkko ja vakaa poliittinen ympäristö.
Sanonko, mihin voitte työntää visionne? Yhä uudestaan, kaikista asioista, joissa maksajaksi visioidaan suomalainen veronmaksaja.
Vain vuosi sitten EK:n laskelmissa näkyikin huimia lukemia. Suomeen oli tulossa yli 200 miljardin euron arvosta vihreitä investointeja, ja potti kasvoi hyvää kyytiä. Nyt ei enää näytä näin hyvältä. Uusimmassakin EK:n kartoituksessa investointeja on tiedossa, mutta summan kasvu hidastuu. Vielä vuosi sitten vuoden alkupuoliskolla haaviin kertyi 55 miljardin euron arvosta uusia investointisuunnitelmia, nyt enää kuuden miljardin verran. Projektien kokokin pienentyy.
Piti tarkastaa tuo oudolta kuulostanut väite, että EK:n huuhaalista olisi ylittänyt jo vuosi sitten 200 miljardin euron rajan. Eikä ollutkaan, vaan se tapahtui vasta
lokakuussa. "Potti kasvoi hyvää kyytiä" kertaheitolla noin 40 miljardilla eurolla hieman yli 200 miljardin euron, koska EK muutti silloin sopivasti laskentaperiaatteitaan heivaamalla investointeihin aiemmin liitetyt toteutumisen todennäköisyyskertoimet. Mitäpä me sellaisilla, kun kaikki varhaisen vaiheen investointiaikeet voi olettaa varmasti toteutuviksi.
EK:n kartoituksen ongelma on, että siihen kertyneiden investointiaikeiden toteutumisesta ei ole varmuutta. Osa kokonaisarvoltaan 270 miljardin salkusta voi olla ohutta yläpilveä. Kartoituksen projekteista suuri osa muuttuu tehtaiksi, tuulivoimaloiksi ja koneiksi parhaimmillaankin vasta vuosien päästä. Nyt on vaikea arvioida, käykö oikeasti näin. ”Investointitaseen arvoa” ei voi alaskirjata ennen kuin yritykset luopuvat hankkeistaan avoimesti.
"Osa"?
"Voi olla"? On täysin selvää, että ylivoimaisesti suurin osa EK:n listan naminamihankkeista ei pärjää reaalitodellisuudessa ainakaan toivotussa laajuudessa. Olisi hullua olettaa mitään muuta.
Tai sanotaan näin, että ollaanko siellä Hesarin toimituksessa halukkaita vedonlyöntiin vähän suuremmasta summasta?
Monet investointihahmotelmista oli tehty nollakorkomaailmassa. Se vaikutti suoraan siihen, kuinka kannattavalta hanke vaikutti. Markkinakorot ovat nousseet sen jälkeen, kun idea syntyi.
Silti vain harva hanke on vedetty pois listalta mistään syystä.
Toiveet Suomen ja Ruotsin Suomea hyödyttävistä synergiaeduista näyttävät pettävän. Ajatus oli, että molemmat maat saavat vihreydestä irti enemmän, kun pinnistetään yhdessä. Ruotsi – varsinkin Pohjois-Ruotsi – elää jo investointibuumissa, josta ei oikein riitä itänaapurille muuta kuin työpaikkoja lännessä.
Tämäkin taisi olla lähinnä Suomen puolen toiveajattelua, jolla myytiin vihreän siirtymän ajatusta suomalaisille. Ei tullut takkia, ei housuja, ei liivejä. Saa nähdä sen kukkaron ja etumaksunkin kanssa.
Mutta jos Ruotsi on ollut etukenoinen, niin Suomen asennetta kuvaa se, että hallituksessa yksi puolue pitää vihreyttä kirosanana, nimittelee ilmastoinvestointeja viherhumpaksi ja haluaa kansalle halpaa bensiiniä.
"Vihreys" on ollut kiertoilmaisu sille, että haetaan maksumiestä viherhumpalle ja oikeutusta ihmisten pakottamiselle. "Ilmastoinvestoinnit" tarkoittavat sellaisen keinotekoisen asetelman luomista, että ilmastonmuutoksen varjolla pakotetaan ihmiset maksamaan enemmän siitä tai vähemmästä, minkä saisi halvemmalla toisenlaisella politiikalla. "Halpaa bensiiniä" ei ole kukaan luvannut, mutta ei sen ole pakko olla myöskään mahdollisimman kallista, kuten jotkut "vihreät" puolueet vaativat.
Aihe: Vihreä siirtymä - vuosisadan puhallus, ekologinen ja eettinen katastrofi (Luettu 119114 kertaa)