Yksi erikoinen seikka Suomen oikeuskäytännöissä on se, että miten tarkkaan syytetyn, mutta myös uhrien henkilöllisyyttä suojellaan. Vaikka tapaus olisi ilmiselvä "auki-kiinni-tuomio"-juttu, kuten tämä, niin ei, epäillyn nimeä ja naamaa ei julkaista, eikä myöskään uhrin.
Suomen äänioikeutettu kansa, jonka pitäisi tehdä päätöksiä siitä, että halutaanko tätä lisää vai ei, ei pysty luomaan muistijälkiä siitä, että
"Niin joo, jos tuomme tuon näköistä ja uskoista porukkaa lisää, niin on hyvin hyvin todennäköistä, että näemme samaa käyttäytymistä lisää". Ymmärrän kyllä, että syyttömiä on syytä varjella ja uhreja pitää suojella.
Tässä Suomen oikeusmetodissa käy vaan nyt niin, että tämä
hyper-anonymisaatio johtaa täydelliseen välinpitämättömyyteen.
Jopa suvakitkin voivat vain kohauttaa olkiaan ja todeta, että
"Joku tappoi jonkun jossakin, miten se liittyy mihinkään? Ei kiinnosta." Eli elämä, joka on kaikkein korkeatasoisin suojeluobjekti, muuttuu Suomen oikeuslaitoksen käsissä merkityksettömäksi. Tekijöillä ei ole identiteettiä ja kasvoja, eikä liioin uhreilla. Kenenkään ei tarvitse tuntea mitään, ei negatiivisia eikä positiivisia tunteita. Meitä kansaa kohdellaan kuin lampaita.
"Ei teidän tarvitse ajatella ja reagoida näihin murhaamisjuttuihin ja murhaamis-kunniakulttuureihin mitenkään, kyllä virkamieseliitti tietää, että mikä on hyväksi teille ja mitä teidän ei kuulu ajatella."Tämä on kuolonspiraali demokraattiselle päätöksenteolle.
Meitä estetään tuntemasta vihaa tekijöitä ja tekijäkulttuuria kohtaan ja samalla estetään myötätunto uhreille. "
Joku kuoli vaan jossain murhan seurauksena, evvk, ei kuulu minulle!". Tätä ne %-jengitkin ja muu järjestäytynyt rikollisuus toivovat. Täysi anonymiteetti ja täysin desensitiivinen kansa, jota ei kiinnosta. Woopdidoo.
Aihe: 2023-04-24 Nainen ammuttu Pikku Huopalahdessa (Luettu 16504 kertaa)