Jotkut vaan eivät voi erottaa ihonväriä ja kulttuuria toisistaan.
Jos pirttiini tulisi joka aamu ihminen, joka toisi kahvipullaa mukanaan, juttelisi mukavia, mutta vaikka soittaisi äänekästä musiikkia kännykästään ja/tai pyytäisi laittamaan aina koirat ulos säästä riippumatta.
Jos sitten kyllästyisin meteliin ja sanoisin, että laita soitin pois ja koiria ei laiteta pakkaseen, niin kohtelisinko silloin vierasta kaltoin. Toihan hän pullaa?
Entä jos vieras ei tottelisi ja sanoisin, että hän ei ole enää tervetullut pirttiini, niin kohtelisinko silloin häntä väärin?
Vaikuttaisiko vieraan ihonväri tähän a) minun mielestäni, b) vieraan mielestä, c) hesarin toimittajan mielestä d) vihreiden ja vasemmistolaisten mielestä?
Olisiko minulla oikeus sanoa nuo asiat samalla tavalla kantasuomalaiselle tai maahanmuuttajalle? Vaikuttaisiko siihen onko tämä Ukrainasta vai Afrikasta?
Joku jolla on agenda löytäisi tuostakin käytöksestä rasismia. Mutta vain, jos kohdeltava on erinäköinen. Hän ei näkisi pääni sisälle, ja ymmärtäisi, että kohtelisin töykeää vierasta samalla tavalla ihonväristä riippumatta.
Tämä rasismiulina on tehnyt ihmisistä sensitiivisiä, ja meille opetetaan, että erinäköisiltä pitää koko ajan sietää enemmän kuin samannäköisiltä. Koska heihin on liimattu jotain ominaisuuksia, ihonvärin lisäksi, joista he eivät voi päästä eroon, eikä sellaista tule heiltä vaatia. Sen sijaan valkoihoinen on rajatta koulutettavissa ja ruoskittavissa.
Kirjoitin juuri rajuja yleistyksiä, mutta jotenkin tuolla tavalla minä sen näen.
-i-
