Karmaisevan vaalitappion jälkeen puolueen johtaminen ei ole kivaa, eikä puheenjohtajaksi ollut tunkua. Homman sai sellainen, joka kertoo lehdille: "En tiedä, haluanko olla kovin pitkään politiikassa". Moinen epätietoisuus pistää epäilemään, ettei stressinsieto ole aivan ykkösluokkaa. Voi olla, että hän pistää pillit pussiin hyvinkin pian, mikäli vihreiden kannatus polkee paikallaan. Ja miksi se ei polkisi?
Sofia puhelee tällaisia, koska hän ennen pitkää
joutuu lähtemään ja hän myös tietää sen. Oikeusjutuista voi tulla kielteistä julkisuutta, mikä ei ainakaan puolueen kannatusta nosta. Sofia voi sitten selitellä, ettei hän kovin kauaa aikonutkaan olla puheenjohtajana. Ei tullut Sofiasta vihreiden pelastajaa, kun ei ole pystynyt oikein edes pelastamaan
itseään. Kaikenlaista yksityiselämän sotkua tuntuu riittävän.
Ja Sofian jälkeen saammekin sitten kenties nauttia Fatim Diarran puheenjohtajuudesta. Suvakeista on tietysti maailman siisteintä, kun suomalaisen puolueen johtoon saadaan ihka oikea neekeri, mutta Fatsu on niin harkitsematon ja rääväsuinen, että hän vielä kompastuu siihen.
Naurattaisi ihan pirusti, jos vihreät raahaisivat vielä kerran Haaviston talkoisiin puoluetta auttamaan