Hommalogiikka menee siis tässä kohtaa näin: Näkkäläjärvi ei ole voinut muuttua kun vuonna 2006 tehdystä rikoksesta on kulunut jo 17 vuotta, mutta Purra on kuin uusi nainen 15 vuotta kirjoitetun uhkaavan ja laajasti rasististiseksi tulkitun "läpänheiton" jälkeen?
Rehellinen mielipiteeni on, että kumpikaan ei ole muuttunut.
Oman kokemukseni mukaan ihmiset eivät yleensä olennaisesti muutu varhaisteiniyden jälkeen vaan lapsuuden "pohjapersoonallisuus" pitkälti säilyy läpi koko elämän. Ihminen kyllä (yleensä) viisastuu ja oppii iän myötä, mutta se näkyy pikemmin käyttäytymisessä, paremmassa impulssikontrollissa ja sosiaalisissa taidoissa kun taustalla olevasta arvomaailmassa.
Arvomaailman suuret muutokset tulevat yleensä shokkien kautta kuten vaikka onnettomuus, joka saa ihmisen reflektoimaan elämänsä haurautta tai lottovoitto, joka tekee monet ylimielisiksi kerskailijoiksi.
Purran rikkeet olivat luonteeltaan "mielipiderikoksia", jonka puitteissa hän ilmaisi turhautumisensa maahanmuuttoon kärkevällä somekielellä huonojen kokemusten perusteella. Ne olivat siis käytännössä sitä, mitä suurin osa suomalaisista kokee kun he törmäävät negatiivisiin mamukokemuksiin eikä mitenkään poikkeuksellisia. Uskon, että Purra on pitkälti edelleen samaa mieltä maahanmuutosta, mutta viisastuneena moderoi ulosantiaan paremmin kun aikaisemmin eli arvomaailma sama, harkinta parempi.
Näkkäläjärven rikos perustui tekoon, jonka lähes kaikki pitävät täysin kuvottavana, moraalittomana eikä koskaan edes harkitsisi tekevänsä. Se, että ylipäätään kykenee tällaisiin tekoihin, antaa ymmärtää, että tekijällä on olematon empatiakyky, ei ymmärrä kärsimystä, arvovalinnat ovat täysin pielessä ja on sadistisia taipumuksia. Tällaisesta "arvopohjasta" ei kovin helposti pääse irti vaan se tuuppaa seuraa mukana koko elämän, olkoonkin, että aikuistuttuaan ehkä pystyy paremmin kontrolloimaan impulssejaan. Eli arvomaailma sama, kontrolli parempi.
Mutta kyse on myös siitä miten ulkopuoliset näkevät eri rikokset / rikkeet riippumatta siitä onko tekijä "parantunut" vai ei.
Purran "rikos" on helpommin hyväksyttävissä ja anteeksiannettavissa koska sillä ei ollut konkreettista uhria ja moni ulkopuolinen pystyy samaistumaan Purran mielipiteisiin. Suurin osa ymmärtää myös, että itse "rikoksena" Purran kirjoitukset ovat mitättömiä. Niiden merkitys on vain siinä, että vasemmisto ja media käyttää niitä halpamaisesti poliittisena keppihevosena omien etujen ajamiseen. Purran kirjoituksista tehtiin jälkikäteen "rikos" hänen asemansa takia ja tämän ovat myös ulkopuoliset ymmärtäneet.
Oikeastaan Purran tuomitseminen perustuu suureen epärehellisyyteen koska objektiivisesti katsottuna mitättömän asian paisuttaminen hallitusta horjuttavaksi kysymykseksi edellyttää massiivista liioittelua, paljon tahallista väärinymmärtämistä, asioiden vääristämistä jne. Kansalaiset näkevät tämän savuverhon läpi, jolloin heillä on matala kynnys antaa vapauttava tuomio ja unohtaa koko asia sinä mitättömyytenä mitä se on.
Näkkäläjärven rikoksiin liittyi selvä uhri ja mitä raaimmalla tavalla. Hyvin harva pystyy samaistumaan hänen tekoihin ja ne oksettaa käytännössä koko kansaa. Kansan tuomio on siis universaalinen ja jyrkkä eikä siihen ole vaikuttanut mitkään poliittiset temppuilut ja valtapyrkimykset. Näkkäläjärven rikos siis on mitä on ilman hörhelöitä, jolloin ulkopuolisten anteeksiannon kynnys asettuu itse teon moraalisen arvioimisen mukaan, käytännössä hyvin korkealle.
Itselläni on erinomaisen korkea kynnys hyväksyä erityisesti eläinrääkkäystä. Seuraavaksi tulee lasten kaltoinkohtelu (kuten nämä mamujen nöyryyttämisvideot) ja vasta viimeiseksi aikuisten kaltoinkohtelu. Oma tuomitsemiseni jyrkkyys menee siis uhrin avuttomuuden mukaan, joka karkeasti noudattaa edellä mainittua skaalaa, toki tapauskohtaista arviointia soveltaen.
Tämän myötä Näkkäläjärven törkeät teot koskettavat minussa erittäin arkoja hermoja enkä itse pystyisi mitenkään suhtautumaan häneen neutraalisti (näin nätisti sanottuna) jos joutuisin tekemisiin. Minulle Näkkäläjärvi on moraalisesti läpimätä ja tulee aina olemaan.
