Rasiman perheen pakolaishistoriasta saadaan rakennettua sydäntäsärkevä kansainväliseen jakeluun uppoava pelastautumiskertomus pääosissa vainottu Razmyarnin perhe ja pelastajana Suomen valtio ja Suomen silloinen humaani pakolaispolitiikka.
...
Seuratkaa aktiivisesti tulevaisuudessa Hesarissa ja Ylellä julkaistavia Nasiman lausuntoja, esilläoloa ja puffausta, niin pääsette juonen päästä kiinni jo heti alusta.
...
”Tuolla ikkunalla isä vilkutti meille, kun lähdimme lapsina aamulla kouluun. Siinä hän myös joi teetä, kun tulimme kotiin”, kansanedustaja Nasima Razmyar (sd), sanoo lapsuudenkotinsa edessä Helsingin Käpylässä.
…
Kuljemme Razmyarin, 39, kanssa hänen lapsuutensa koulumatkaa. Helsingin kaupungin omistamalta kerrostalolta tie vie kohti Käpylän peruskoulua.
Kun Razmyarin perhe pakeni Afganistanin vallankaappauksen seurauksena Suomeen vuonna 1992, he päätyivät ensin Rovaniemelle vastaanottokeskukseen. Razmyar oli tuolloin 8-vuotias ekaluokkalainen.
Perhe haki turvapaikkaa, ja sai sen pian. He muuttivat Käpylään, jossa Razmyar jatkoi ensimmäistä luokkaansa.
…
Kun Suomessa poiketaan kansainvälisistä sopimuksista, voi se Razmyarin mukaan vaikuttaa siihen, että myös muualla voidaan poiketa sopimuksista ja karsia oikeuksia.
…
(EI! NYT ON KYSE VENÄJÄN RAJAVALTIOSTA JA ERITYISTILANTEESTA)
…
”En mitään halua vaalia niin paljon kuin
suomalaisia perinteitä, eikä kukaan voi omistaa isänmaallisuutta.”
…
Käpylässä Razmyarin koulumatkan varrella on omenapuita, joita Razmyar rakasti jo lapsena. Omenoiden tuoksu leijui nenään ja puiden riippuvat oksat reunustivat teitä.
…
Razmyarin perheen taloudellinen tilanne oli koko hänen lapsuutensa ajan haastava. Silti hänen isänsä sanoi aina, että Suomi on paratiisi.
”Saimme uuden mahdollisuuden elää Suomessa. Olohuoneen pöytämme olivat pitkään
pahvilaatikoita, mutta meillä oli koti, joka oli meidän näköisemme. Olimme turvassa.”
…
Lapsena Razmyar heräsi öisin painajaisiin siitä, että perheen pitäisi lähteä pois Suomesta. Unissa eri ihmiset hakkasivat kotiovea ja käskivät lähtemään pois.
”Se oli lapsuuteni suurin pelko. Silloin tajusin, miten paljon haluan olla täällä. Ja kuinka tämä on kotini, josta kukaan ei koskaan saa viedä minua pois.”
…
Razmyar saa sosiaalisessa mediassa paljon pakolaistaustaansa liittyvää ”kuraa”.
Sävyltään ikävää kommentointia kohdistuu esimerkiksi hänen isäänsä ja perheeseensä.
”
Voin vakuuttaa, että kukaan ei halua sellaista elämää kuin isällä.”
Razmyarin isä toimi esimerkiksi Afganistanin Neuvostoliiton-suurlähettiläänä. Hän on valmistunut yliopistoista sekä Kabulista että Moskovasta.
Suomessa hän ei kuitenkaan löytänyt töitä.Isän päiviä rytmittivät lähinnä lasten lähteminen ja palaaminen koulusta.…
Razmyarin on vaikea ymmärtää pelkoa siitä, että maahanmuuttajat muuttavat perustavanlaatuisesti jotain Suomessa.
”Itse en mitään halua vaalia niin paljon kuin
suomalaisia perinteitä, eikä kukaan voi omistaa isänmaallisuutta.”
…
Razmyarin opettajat ovat myöhemmin kertoneet nähneensä jo kouluaikoina, että tästä olisi poliitikoksi. Itsellään Razmyarilla ei vielä tuolloin ollut halua politiikkaan.
Koulumatkoillakin kuitenkin kyti jo ajatus siitä, että jotakin suurempaa olisi elämässä tärkeää päästä tekemään.
…
”On hienoa, että kouluissa puhutaan useita eri kieliä, mutta suomalaiskouluissa pitää puhua suomea.”
…
Kun perhe ei ollut vielä ehtinyt luoda Razmyarin lapsuudessa omia perinteitään, pieni Nasima käveli Käpylässä ja katseli etäältä ihmisten talojen ikkunoista sisään.
”Halusin nähdä, millainen on suomalainen koti.”
Esimerkiksi joulun aikaan hän näki ikkunoiden takana perheitä viettämässä perinteikästä juhlaa yhdessä. Joku soitti pianoa, joku lauloi. Tunnelma oli lämmin.
…
Razmyarin perheellä ei Käpylässä ollut paljon, mutta aina äidillä oli antaa jotain tarjottavaa naapurin lapsille, Razmyar muistelee.
…
Olemme päätepisteessämme, Razmyarin vanhan koulun pihalla.
Nyt Razmyar kiipeää koulunpihan kiipeilytelineeseen. Lapsuudessa koulu oli paikka, jossa tuettiin ja sai kokea olevansa samanvertainen muiden kanssa.
”Kaikki alkoi tästä pihasta.”
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010579421.htmlTäysin vailla yhteyttä mihinkään uuteen ajankohtaiseen poliitiseen asiaan (siis muuhun kuin jälleen mannekiini push-back-lain vastustajista, kuinka monetta kertaa?) mukavanoloinen ja herkkä muistutus politikon olemassaolosta ja taustasta. Kenestä tahansa 199:stä muusta edustajasta voitaisiin tehdä samansisältöinen yhtä kiinnostava juttu, ehkä kiinnostavampikin.
