Mielenkiintoinen aihe. Aika on tosiaan nykyään niin toinen, kuin silloin kuin monet puolueemme syntyivät. Toki on ongelmia jotka aina pysyvät samoina kuten keskiluokan inho työväenluokkaa kohtaan muun muassa, koulutettujen inho kouluttamattomia kohtaan, joka on tällä vuosituhannella tullut muodikkaaksi kouilutustason valtasuhteiden muuttuessa. Maahanmuuton laaja kannatus on perustunut pitkälti tämän luokkatunteen hyväksikäyttöön. Maahanmuuttoa kannattamalla koulutetut sekä keskiluokka on voinut, voivat inhota työväenluokkaa, viedä siltä työmarkkinapoliittista valtaa, kulttuurista yhtenäisyyttä.
Maahanmuuton kannatus on pohjimmiltaan luokkasotaa. Sitä se oli jo Roomassa ennen sen luhistumista siihen, sekä Yhdysvaltojen syvässä etelässä vuosisatoja sitten. Oikeistolla, keskiluokalla on läpi ihmiskunnan historian aina ollut halu korvata oma työväenluokka vieraalla työvoimalla. Päästä tällä tavoin joksikin aikaa eroon poliittisesta vastakkainasettelusta työmarkkinoilla, oman työväenluokan vaatimuksista sekä voimaantumisesta. Tällainen on kuitenkin kuin housuun kusemista pakkasella, lämmittää hetken. Sitten tulee kylmä.
Suomalaisen vasemmiston voimistuminen viime vuosisadalla johtui osittain myös siitä, että oli takuumies rajan takana jota oikeisto pelkäsi. Siksi luotiin hyvinvointivaltio, että voitiin tarjota työläisille parempaa kuin itänaapurin paratiisi. Tämä lienee pitkälti se reaalipoliittinen dynamiikka, johon hyvinvointivaltion synty perustui. Toki myös työväenluokan olot olivat tuolloin usein huonommat. Kun paratiisi rajan takana luhistui, niin reaalipoliittinen tarve hyvinvointivaltiolle lakkasi. Samaan aikaan koulutustaso on jatkuvasti noussut, mikä on osaltaan muuttanut poliittista dynamiikkaa, koska koulutustaso on usein identiteetti, keskiluokkainen identiteetti. Poliittinen identiteetti ei ole yhteydessä yksilön tulotasoon usein. Korkeasti koulutettu voi olla köyhä kuin kirkonrotta mutta omata keskiluokkaisen, porvarillisen identiteetin. Vasemmistolainen voi olla ylemmästä keskiluokasta ja hyvätuloinen, ja usein nykyään onkin, köyhä pitkäaikaistyötön saattaa äänestää nykyisiä talousoikeistolaisia perussuomalaisia, jne.
Talous ja raha ovat toki aina yksi tekijä, mutta politiikassa eivät suinkaan ainoa. Kyse on myös identiteeteistä, viestinnästä, ja sellaisesta. Jos kuviteltaisiin kansallismielinen vasemmistopuolue, niin sen talouslinjaa tärkeämpää olisi sen viestintä. Että se tunnistaisi työväenluokkaisen identiteetin, kulttuurin, ja antaisi sille hyväksyntänsä. On asioita joita Timo Soini ei ymmärtänyt, mutta tämän hän ymmärsi. Lippalakki melonille, vai miten se meni. Koulutettu keskiluokka oli täynnä pyhää raivoa. Mahdollisen kansallismielisen vasemmistopuolueen tulisi vetää tämän tyylinen linja tappiin. Sanoutua siis irti kannatuksen hakemisesta koulutetulta keskiluokalta täysin. Itse talouspolitiikassaan puolueen tuskin tarvitsisi olla kovinkaan vasemmistolainen, tärkeintä olisi työväenluokkaisen iderntiteetin voimaannuttaminen, antaa sille jälleen lupa olla. Se olisi poliittinen ydinpommi nykyajassa, sen vastustus tulisi olemaan suurta sekä voimakasta.
