Mahdollisen maahanmuuttokriittisen vasemmistopuolueen täytyisi argumentoida maahanmuuttoa vastaan työvoimapoliittisilla perusteilla, aivan kuten vasemmisto teki 1960 sekä 70-luvuilla. Että työvoiman saatavuutta on rajoitettava ja sen tarjontaa supistettava, jotta markkinatalous alkaa jälleen toimia kun työvoiman rajoittamaton tarjonta lakkaa. On sanottava ei kaikelle maahanmuutolle, etenkin sille "hyodylliselle", koska se lisää työvoiman tarjontaa ja työvoiman tarjonnan lisääminen on haitallista. Tässä puolue tekisi siis selkeän eron nykyisen maahanmuuttokriittisen politiikan oikeistolaiseen linjaan, joka kritisoi maahanmuuttoa ainoastaan siinä mielessä, että maahanmuuttaja on huono asia ainoastaan silloin, jos työnantajilla ei ole hänelle käyttöä.
Uuden puolueen tulisi hylätä ajatus maahanmuuttajien valikoinnista, "hyvistä" ja "huonoista" maahanmuuttajista, joka perustuu pelkkään talousnäkökulmaan suhteessa maahanmuuttoon, osittain siksi että puhdas talousnäkökulma on koettu ainoaksi sallituksi maahanmuuttokritiikiksi, kaikki muut näkökulmat saavat rasismisyytteen vaikka on olemassa myös puhtaasti työmarkkinapoliittinen kriittinen näkökulma. Se ei lähde työnantajien edusta, vaan työväenluokan edusta, eikä ole millään tavoin rasistinen eikä edes uusi vaan vanha näkökulma joka nykyään loistaa poissaolollaan. Vasemmistolaisen kansallismielisen puolueen tulisi siis vastustaa maahanmuuttoa lähtökohtanaan työväenluokan etu, ei työnantajien etu. Tämä olisi se vasemmistolainen puoli kyseisessä puolueessa.
