Maailmankatsomuksellisesti neutraaleja kantoja yhteiskunnallisten asioiden järjestämiseen ei ole olemassa.
Ei tietenkään koska kaikki maailmankatsomukset ovat lopulta mielipiteitä.
Uskonnollisten ongelma on, että heidän elämänkatsomus lepää todella hataralla pohjalla, jonka takia muilla ei ole perusteltua syytä noudattaa sitä.
Toisin kuin ateistikivillä ja pölkyillä, sinulla on ilmeisesti vankalla pohjalla oleva elämänkatsomus ja muilla on perusteltuja syitä noudattaa sitä?
Koen kyllä että minulla on vankemalla pohjalla oleva maailmankatsomus kun uskovaisilla. Tosin en sisällytä maailmankatsomuukseeni kovin paljon ulkoa tulleita dogmeja ja määritelmiä jota pitäisi puolustella.
Uskovaisilla on tämän suhteen dilemma koska he vetoavat jumalhahmojen antamiin sääntöihin ja ohjeisiin jolloin he ovat positiossa, jossa he joutuvat puolustamaan ulkoa tulleita dogmeja vaikka ne ovat täynnä ristiriitoja heidän tosiasiassa kannattaman elämäntyylin kanssa.
Käytännössä uskovaiset päätyvät aina eräänlaiseen tekopyhään tilanteeseen, jossa vedotaan valikoiden uskonnollisiin teksteihin kun ne sopivat omaan pirtaan ja hylätään se joka tuntuu ikävältä. Tämä on toki rationaalista koska lopulta hyvin harva haluaa elää uskonnollisten dogmien mukaan kun ne ovat lähes aina tavattoman työläitä ja epämukavia.
Ulkoa katsottuna tämä tekopyhyys näyttäytyy erinomaisen hataralta maailmankatsomukselta kun valikoiden sovelletaan uskonnolliset teesit omaan mukavuudenhaluun. Uskovaiset selittävät toki tämän rusinat-pullasta -maailmankatsomuksen erinäisillä "tulkinnoilla", jonka puitteissa tuhansia vuosia vanhat kirjaimellisiksi tarkoitetut tekstit eivät olekaan sitä mitä niissä lukee.
En tiedä voiko nykykristitty edes puhua maailmankatsomuksestaan kun se käytännössä sisältää vain muutamia valikoituja lauseita koko raamatusta ja satunnaista rukoilemista omaksi eduksi.
Tämän puitteissa olen omalta osaltani todennut, että uskonnollisiin dogmeihin tukeutuminen ei tuo mitään lisäarvoa, vaan johtaa lähinnä tilanteeseen, jossa eläisi jatkuvassa valheessa ja selittelyn tarpeessa. Näin epävakaalla pohjalla oleva maailmankatsomus ei ole minulle, joten olen hylännyt uskonnot kokonaan tosimaailman havaintoihin, elämänkokemukseen, järkeilyyn ja logiikkaan perustuvan maailmankatsomuksen hyväksi.
Uskonnot ovat henkisesti laiskoille ihmisille, jotka tarvitsevat auktoriteetteja. Ne ei psyykkisellä tasolla poikkea esim. vasemmistolaisuuden auktoriteettiuskosta ja mustavalkoisetsa maailmankatsomuksesta.
Tällainen valmis uskonnollinen / poliittinen raamitus elämälle yksinkertaisilla ratkaisuilla, tarjoaa turvallisuuden tunnetta ja vakauden oloa. Ongelma on, että se on usein irrallaan todellisesta elämästä, jolloin helposti päädytään hankaluuksiin kun järkeily ei pohjaudu tosiasioihin vaan kuvitelmiin.
Tapakristityt Suomessa ovat ratkaisseet tämän dilemman juuri rusinat-pullasta menetelmällä koska uskontonsa noudattaminen täysimittaisesti veisi ihan siihen samaan psyykkiseen ahdistuksen tilaan kun vasemmistolaiset kärsivät harhoissaan.
Ainakin sinulla on selkeitä käsityksiä siitä, miten ihmisten asioita tulisi yhteiskunnallisesti järjestää. Selkeitä moraalisia kantojakin muistan lukeneeni. Jos et pysty perustelemaan käsityksiäsi mitenkään, ei kenelläkään ole mitään perustetta uskoa niihin.
Lähtökohtani on kaikille ihmisille yksilönvapaudet, tasavertaisuus, vapaus, vastuu ja kohtuus. Niiden pohjalta pystyy täsmentämään sääntöpohjaisen toimivan harmonisen yhteiskuntajärjestelmän, joka kelpaa kaikille paitsi uskonnollisille fundamentalisteille. Ei näitä juttuja tarvitse lukea raamatusta tai koraanista ja ryhtyä nostamaan tai alentamaan muita ihmisiä vain heidän itsensä takia.
Se miten ihmisten elämän asioita tulisi järjestää, perustuu siihen että 1. Mitä ihmiselämä on? Millä perusteella? 2.Mistä ihmiselämä on tullut? Millä perusteella? 3.Mikä on ihmiselämän tarkoitus ja päämäärä? Millä perusteella?
Sekulaarinen tiede ja filosofia on jo vastannut näihin kysymykseen tyydyttävällä tarkkuudella.
Ja tältä pohjalta voidaan vastata kysymykseen, millä tavalla ihmisten elämää tulisi järjestää yhteiskunnassa. Ja millä perusteella.
Jos lähtökota on tiede, jonka esim. useimmat kristityt myös hyväksyvät, vastaus "elämän järjestämiseen" ei tule raamatusta tai mistään muustakaan "pyhästä" kirjasta vaan se on täysin ihmisten ja / tai ihmikollektiivin itsensä päätettävissä.
Jos hylätään tiede ja tukeudutaan pyhiin kirjoihin, päädytään de jure tai de facto teokratiaan, jossa papisto on vallanpitäjiä ja yksinlönvapaudet ympärileikataan rajusti.
En kuitenkaan visti lähteä uskontojankkaukseen tämän enempää koska netti on täynnä uskontoja haastavia juttuja jos uskovaisena vain uskaltaa ottaa selvää. Totean vain, että yhteiskunta tulee rakentaa sen mukaan mitä kansakunnan enemmistö haluaa samalla välttäen ns. enemmistön diktatuuria (sallitaan uskonvapaus jne.).
Länsimaissa enemmistö on edelleen sekulaarisen ja tasavertaisen yhteiskunnan puolella. Näin ollen uskontoon takertuvat joutuvat tyytymään siihen, että heidän uskonto ei ole yhteiskunnan ohjenuora vaan henkilökohtainen harrastus. Minusta tämä on hyvä asetelma.
Lähi-idässä ja Afrikassa enemmistö kannatta uskontopohjaista yhteiskuntajärjestelmää, jossa ihmisiä murhataan ja sorretaan pyhiin teksteihin vedoten. Kun länsimaat jossain vaiheessa islamisoituvat lisää, tilanne varmaankin muuttuu. Ehkä kristityt silloin heräävät siihen, että sekulaarinen yhteiskuntamalli oli lopulta parempi vaihtoehto kun teokratia.
