Monikulttuurin hyvät puolet riippuvat tietysti siitä, mitä monikulttuurilla tarkoitetaan. Jos sillä tarkoitetaan monikultturismi-aatteen moninaisia vaikutuksia politiikassa ja yhteiskunnassa, niin siitä ei ole juuri hyvää koitunut. Jopa ruokakulttuuri monipuolistuisi ilmankin, joidenkin ammattitaitoisten kokkien tullessa työn perässä (eikä monikulttuurin rikastuttamisen perässä) ja perustaessa ravintoloita, ja tietysti jo pelkästään kaupankäynnin ja tavanomaisen kulttuurinvaihdon välityksellä.
Jotenkin monikultturisteilta tuntuu aina unohtuvan monta olennaista seikkaa.
Ensinnäkin Suomen kulttuuri on aina ollut moninaista. Täällä on lappalaista, suomalaista, hämäläistä, savolaista, pohjalaista, karjalaista ja ruotsalaista, venäläistäkin, viime aikoina myös tataareita ja mustalaisia. On alakulttuureita ja yhteiskuntaluokkien hyvinkin erilaisia kulttuureita, kuten sivistyneistön "korkeakultturi" ja rahvaan kansankulttuuri. Suomalaiset eivät ole koskaan yksin, maailma on täynnä kulttuureita, ja mitä enemmän suomalaiset säilyttävät omaleimaiset piirteensä, sitä monimuotoisempi on maailman kulttuurien kirjo.
Toiseksi Suomi on aina käynyt rikastuttavaa ja arvokasta kulttuurinvaihtoa muun maailman kanssa. Jo kivikaudella ajatukset ja teknologiat levisivät pitkienkin matkojen päähän. Keskiajalla kaukomaiden ihmeisiin alettiin päästä käsiksi kirjallisuuden avulla, ja pian astuivat myös kuvioon matkat kaukaisille maille. Kirjallisuus onkin rikastuttanut suomalaista kulttuuria suunnattomasti. Nykyisinkin ehdottomasti suurin osa miellyttäväksi koetusta kulttuurivaihdosta käydään muulla tavalla kuin ihmisjoukkojen asettumalla asumaan Suomeen. Ihmiset saavat kulttuurivaikutteita matkoilta, medioista, kirjallisuudesta, internetistä.
Sen sijaan muslimimaahanmuuttajien ja suomalaisten väliset kulttuurierot kärjistyvät, kulttuuria aletaan torjua, kun ne väkisin asetetaan asemaan, jossa ne uhkaavat omaa kulttuuria. Tämä torjunta näkyy paljon selvemmin muslimimaahanmuuttajien keskuudessa, mutta sitä on myös suomalaisten keskuudessa.