Suomen PEN - kirjailijoiksi hyväksyttyjen salaseura - on mielenkiintoinen ilmiö. Sen päätehtävä on kirjailijoiden - siis jäsentensä - sananvapauden vaaliminen. Sen toiminta vaikuttaa kuitenkin ei-kirjailijan silmissä turhan sisäsiittoiselta. Kirjailijoiden jos keiden uskoisi ymmärtävän, että sananvapauskysymykset koskettavat koko yhteiskuntaa. Kuitenkin PEN näyttää linnoittautuneen erilleen muusta yhteiskunnasta.
Selvästi tämä tulee esille mm. siinä, että järjestöllä ei ole keskustelusivua, jossa tavikset tai vaikkapa maahanmuuttajat voisivat esittää PEN-linjauksiin liittyviä sananvapauskysymyksiä. Koska en ole kirjailija, en siis saanut vastausta kysymykseeni, mitä järjestö mahtaa ajatella Halla-ahon oikeudenkäynnistä. Koska en saanut vastausta, johtopäätökseni on, että ei mitään. Sellaista keissiä ei ole PEN-tutkaan osunut.
Jos en muuten saa PEN-kannanottoa, kirjoitan kolmiosaisen islamia ylistävän teoksen ja haen samantien PEN-jäsenyyttä. Eiköhän sellaisella referenssillä heltiä. Tai muuten...