Milloin ja miten nuivistuit?

[no enpä tiedä]

90-luvun puolivälissä jouduin mukaan vuoden mittaiseen työprojektiin Kontulan nurkilla. Asuin Vesalassa ja kuljin kävellen töihin Kurjenmäkeen. Se alueen ahdistunut ilmapiirin pahoinvointi eleissä sekä ilmeissä sai minut päättämään, ettei ikinä hankkisi asuntoa kyseiseltä alueelta. Ikävä kyllä ihmisten reaktioissa näkyi turtumista ja välinpitämättömyyttä kulttuurien törmätessä toisiinsa. Ostarin K-marketin ovilla oli kaksi aseistettua vartijaa, joka eivät ujostelleet näyttää kantavansa asetta. Olin nähnyt tätä ennen aseistetun vartijan ruokakaupan portsarina vain Marseillessa.

Stadista suuntasin projektin valmistumisen jälkeen Tampereelle ja pari kertaa vaihdoin asuntoa naapureiden takia. Vähitellen sitä alkoi uskomaan, että lähialueen turvallisuudesta joutuu raottamaan lompakkoa hieman enemmän. Elämä oli mukavaa ja töitä tuli tehtyä niin paljon kuin laki salli. Sitten rappuun muutti erittäin vihainen täyspaahdettu mokkapöpö. Tietysti vuokralle ja vielä yliopiston referensseillä.

Nopein lähtijä oli arkkitehti alle puolessa vuodessa ja varakkuuden mukaan lähes kaikki myivät asuntonsa vuoden, parin sisään. Minä hölmö jäin ylhäälle kulma-asuntoon kitkuttelemaan ja kirjoitin tilanteesta esim. YLE:n foorumille. Lähes kaikki kommentit sensuroitiin ja ketjuun jäi vain maahanmuutto symppaajien viestit. Ei yllättänyt, kun olen ollut mukana muutamissa YLE:n tuotantotiimeissä. Lopulta pari vuotta myöhemmin saatiin pöpö häädettyä talosta, mutta sitä ennen talon asukkaissa oli käynyt melkoinen vaihtuvuus ja useampi asunto vaihtanut omistajuutta sijoittajille. Jäi kyllä fiilis jostain hermonsa menettäneestä ammattisotilaasta, joka oli päässyt tänne "lepäämään". Itse muutin tulevasta vuokrakasarmista uuteen taloon. 

Mediatöitä tehdessä on ollut pakkoa oppia tulkitsemaan kasvojen ilmeitä tarkasti. Kameraa ei voi ottaa kadulla esille ihan kaikkialla. 2013 Kööpenhaminassa satoi vettä rautatieasemalla kaatamalla. Päätin ottaa pienen videopätkän rännistä pursuavasta vedestä. Aseman siivoja tuli kiireellä sanomaan, että laita kamera piiloon. Hän viittasi tällä erääseen uskontoon. Olisin saanut kuvausluvan ja virallisen valvojan aseman toimistosta, mutta se ei ollut, mitä olin tullut Tanskaan kuvaamaan. Käytän lähinnä Sonyn peilijärkkäreitä, koska ne on mobiileja ja pienikokoisisa kameroita. Silti siivoja oli heti tarkkana, mikä ehkä pelasti minut ongelmilta. Samanlainen tilanne on tullut Euroopassa vastaan useita kertoja.

Nyt kuluneena syksynä tuli kierrettyä vapaa-ajan matkana Eurooppaa. Dortmundissa yövyin kävelykadun päässä sijainneessa hotellissa. Iltaisin katuja ilmestyi partioimaan turkkilaisten ja afrikkalaisten jengit. Näiden jengien liikehdintä oli todella pelottavaa, sillä he liikkuivat kuin eläinparvet. Hyvin tiiviisti ja koko joukko saattoi vaihtoi suuntaa sekunnissa. Tuolla tavalla pystyi helposti eristämään kävelykadulla/rautatieasemalla vaikka yhden henkilön. Jengit jäsenet tuntuivat etsivän riidanaiheita tai jotain mistä pahoittaa mielensä. Meteli ja käytös oli sitä luokkaa, mutta ehkä osalla niistä oli vain tylsää? Ei kiitos näitä Suomeen. Meillä on jo muutenkin omia kumipäitä keskustoissa iltaisin.

Italia tuntuu saaneensa aimo annoksen rikkautta, sillä bongasin Pisassa useita kävely kielletty 22:00 - 07:00 välisenä aikana -liikennemerkkejä. On melko kova halu suojella kävelykatuja, toreja ja kirkkoja tai sitten jotain muuta. Kävelykadulla oli kondomiautomaatteja parin sadan metrin välein. Täytyy kyl olla kovat halut  tai sit... Poliisien määrä oli alueella kiitettävä ja jotenkin tuntui siltä, ettei turvallisuus ollut hanskassa. Paikalliset savannilaiset kävelivät konfliktinomaisesti päin, jolloin heitä oli pakko väistää jatkuvasti. Ei siinä väistämisessä mitään, mutta kun katseissa näkyi trigger-happy vihamielisyys  . 2017 kesällä ei Venetsiassa näkynyt kuin muutamia Lähi-Idän vapaamatkustajia. Nämä yrittivät kyniä turisteilta rahaa pulunruoalla San Marcosin torilla. Olen käynyt Venetsiassa aiemmin 1990 ja silloin torilla oli luvallista syöttää puluja/kyyhkyjä. Sitä varten torilla oli muutama kauppias. 

Toisaalta Suur-Puolan alueet, Liettua ja läntinen Kreikka olivat oikein mukavia lomakohteita. Viritin mamututkan äärimmilleen ja oli erittäin vaikea bongata "paremman" uskonnon väkeä tai aggressiivista käytöstä. Poznanissa pystyin jopa viihtymään ostareissa, mutta tärkeintä oli, ettei tarvinnut kokea/aistia ulkoista uhkaa mihinkään vuorokauden aikaan.

Pohjois-Amerikan länsirannikolla kamera on luonnollinen välinen kädessä. Olin siellä kuvaamassa 2014 kesällä. Eri nähtävyyksien lähellä lukuisat henkilöt tulivat kysymään, voinko ottaa heistä kuvan. Sosiaalisessa mediassa onnistuminen tuntui olevan esimerkiksi Seattlen kävijöille tärkeää. Kertaakaan ei jenkkilässä tarvinnut laittaa kameraa piiloon, eikä kukaan provosoitunut jos kannoin kameraa tripodin päässä.   

Ikävä kyllä Tampereellakin alkaa riittää erilaisia kadullahuutelijoita ja mielensäpahoittajia. Ehkä se on sit vaan parempi ajaa mersulla ostareihin, kun ei halua kuunnella toisten huuteluja ja riidanhaastamista  ? Enkä todellakaan halua sulkea silmiä asialta. Ehkäpä siksi avaan tällä paatoksella foorumineitsyyteni.
     

[Sikanez]

Italia tuntuu saaneensa aimo annoksen rikkautta, sillä bongasin Pisassa useita kävely kielletty 22:00 - 07:00 välisenä aikana -liikennemerkkejä. On melko kova halu suojella kävelykatuja, toreja ja kirkkoja tai sitten jotain muuta. Kävelykadulla oli kondomiautomaatteja parin sadan metrin välein. Täytyy kyl olla kovat halut  tai sit... Poliisien määrä oli alueella kiitettävä ja jotenkin tuntui siltä, ettei turvallisuus ollut hanskassa. Paikalliset savannilaiset kävelivät konfliktinomaisesti päin, jolloin heitä oli pakko väistää jatkuvasti. Ei siinä väistämisessä mitään, mutta kun katseissa näkyi trigger-happy vihamielisyys  .

Kävin viime kesänä Pisassa ja noita tuli muutaman kerran vastaan. En kuitenkaan väistänyt vaan hidastin ja tarvittaessa pysähdyin paikalle. Kyllä ne kiersivät ohi.

[assari]

Silloin kun matuvyöry alkoi eli neljä vuotta sitten.

[Soljuvainen]

Olen tässä vuosien mittaan pikku hiljaa nuivistunut. Viime vuodet ovat kuluneet maahanmuuttajapalveluissa työskennellen ja über-vihervasemmistolaisissa piireissä hengaten. Tietyllä tasolla olen kokenut tämän mukavaksi mutta jotenkin sellainen pieni ahdistus on kytenyt jo useamman vuoden sisällä. En oikein tiennyt, mistä se johtuu, sillä omassa elämässä asiat on olleet ihan ok.

Tänä talvena päädyin puolivahingossa katsomaan Halla-ahon haastatteluita. Tuntui siltä kuin olisin saanut sanallisen selityksen niille asioille, jotka olin jo intuitiivisesti aistinut. Ja ennen kaikkea sain selityksen sellaisella kielenkäytöllä, jonka pystyin kokemaan samaistuttavaksi ja järkeväksi. Olin kyllä jo vuosia tietyllä tasolla sympannut vihervasemmistolaista "tasa-arvoa, rakkautta ja huolenpitoa" -huutelua mutta se ei koskaan iskenyt tajuntaan samalla tavalla kuin Halla-ahon asiakeskeiset argumentoinnit.

Olen nyt viime viikkoina tutustunut myös muihin maahanmuuttokriittisiin henkilöihin ja lausuntoihin ja pyrkinyt muodostamaan käsityksen siitä, kuinka itse suhtaudun näihin asioihin. Täytyy myöntää, että aika "nuiva" tyyppi sisältäni kyllä löytyy, mutta sen kanssa on hämmentävän vaikeaa tulla sinuiksi. Katsellaan, miten ajatukset tästä kehittyy. Ainakaan viimeaikaiset uutiset (Italian bussipoltto ja tällaiset) eivät ole hillinneet nuivistumistani.

[MW]

Kuten sanottu, kiltti, ystävällinen ja nuiva eivät ole toisensa pois sulkevia asioita. Auttajallakin pitää olla itsesuojeluvaisto, voidakseen auttaa jatkossakin.

Sekä kyky erottaa avun tarpeessa olevat itsekkäistä opportunisteista ja seikkailijoista.

[Soljuvainen]

Kuten sanottu, kiltti, ystävällinen ja nuiva eivät ole toisensa pois sulkevia asioita. Auttajallakin pitää olla itsesuojeluvaisto, voidakseen auttaa jatkossakin.

Sekä kyky erottaa avun tarpeessa olevat itsekkäistä opportunisteista ja seikkailijoista.

Niin, ja kumpi loppujen lopuksi on parempaa auttamista: se, että pyrkii auttamaan tietyn rajatun porukan (esimerkiksi oman maan) ihmisiä realistisen perustein vai kaikkia maailman ihmisiä hyvin epärealistiselta pohjalta?

Nykyajan narsistisen "minä minä" -kulttuurin keskellä on suuri saavutus jo se, jos saa jonkun kiinnostumaan lähikansalaisten hyvinvoinnista. En vielä lähtisi rakentelemaan mitään pilvilinnoja maailmasta, jossa rajat on kaadettu ja kaikki työskentelevät ahkerasti yhdessä yhteisen hyvän eteen.

[kriittinen_ajattelija]

Ja emt tarviiko nuiva olla itsessään, mutta realisti on hyvä olla. Kaikkia voi rakastaa ja auttaa parhaansa mukaan ja olla hyvä ihminen, jos niin haluaa, mutta jos on realismi hukassa niin ennenpitkää polttaa näppinsä vaikka olisi kuinka hyvät tarkoitukset.

Faktat on faktoja, eikä ne lässyttämällä siitä mihinkään muutu. Maailma toimii karujen faktojen ja luonnonlakien mukaan edelleen, vaikka kuinka haluaisi, että asiat olisi toisin.

Vihervassari piireissä on varmasti kivaa "jej ollaan hyviä ihmisiä, parannetaan maailmaa yhdessä, peace and lovee" mutta youknow naivi idealismi, johtaa loppupeleissä vaan kaikkien kärsimykseen.  Joittenkin pitää uida vastavirtaan ja pelastaa Suomi ja sen tulevat sukupolvet itseltään.

[Ari-Lee]

Tänäänkin nuivistuin entisestään. Mutta, se kipupiste, mistä nuivistuminen todella alkoi oli jossain 2008-2010 paikkeilla, kun työskentelin mamujen ja toiseuksien auttamiseksi. Työni ei ollut vapaaehtoistyötä. Sain siitä tuntipalkkaa. Kohtaamisteoria, mikä se sitten lie alunperin ollutkin, toimi nuivistavasti.

Kuvittele, kun yritän opettaa käsitettä kahdella kielellä -  salasana, secret password, vuorokaudesta toiseen. Annan esimerkin liitutaululle: Xc7k5%G?(6). Randomeja merkkejä 8-14 kpl. Tässä 11kpl. Voitte kirjoittaa vaikka 14kpl merkkejä. Ottakaa kynä ja paperia ja kirjoittakaa oma salasananne. Älkää kirjoittako tätä esimerkkiä. Kun käyn katsomassa niin esimerkkini, mikä on liitutaululla on kopioitu paperille. Jotkut vieläpä hieman virheellisesti, joten silloinhan se on oikein mutta korjasivat sitten esimerkkiäni vastaavaksi. Ja uusiksi meni. Vaihtakaa nyt joku noista merkeistä johonkin toiseen merkkiin. Ei vaihtunut. Aloin kyselemään tietääkö joku heistä mitä tarkoittaa salaisuus. Ei kukaan tiennyt. No miten sen selität sitten. Nobody knows what is your secret password, except YOU, because only YOU have this piece of paper in your own pocket. Paskat. Ei auta. Seuraavana päivänä tuota pientä paperinpalaa ei ollut pojilla mukana, joten jouduimme opettelemaan kaksi tuntia kuinka vaihdan unohtuneen salasanan sähköpostitiliin. Sama toistui seuraavana päivänä. Ja sitä seuraavana jne. Kunnes lopetin sen turhan jankkaamisen.

Koiria on paljon hauskempi opettaa, koska he oppivat nopeasti kaikenlaista hyödyllistä ja kivaa. Palveluskoirat oppivat lukemaan ajatuksiakin. Tai oikeastaan ilmeitä ja liikkeitä, mitkä ovat tuskin huomattavia.

[Soljuvainen]

Tänäänkin nuivistuin entisestään. Mutta, se kipupiste, mistä nuivistuminen todella alkoi oli jossain 2008-2010 paikkeilla, kun työskentelin mamujen ja toiseuksien auttamiseksi. Työni ei ollut vapaaehtoistyötä. Sain siitä tuntipalkkaa. Kohtaamisteoria, mikä se sitten lie alunperin ollutkin, toimi nuivistavasti.

Kuvittele, kun yritän opettaa käsitettä kahdella kielellä -  salasana, secret password, vuorokaudesta toiseen. Annan esimerkin liitutaululle: Xc7k5%G?(6). Randomeja merkkejä 8-14 kpl. Tässä 11kpl. Voitte kirjoittaa vaikka 14kpl merkkejä. Ottakaa kynä ja paperia ja kirjoittakaa oma salasananne. Älkää kirjoittako tätä esimerkkiä. Kun käyn katsomassa niin esimerkkini, mikä on liitutaululla on kopioitu paperille. Jotkut vieläpä hieman virheellisesti, joten silloinhan se on oikein mutta korjasivat sitten esimerkkiäni vastaavaksi. Ja uusiksi meni. Vaihtakaa nyt joku noista merkeistä johonkin toiseen merkkiin. Ei vaihtunut. Aloin kyselemään tietääkö joku heistä mitä tarkoittaa salaisuus. Ei kukaan tiennyt. No miten sen selität sitten. Nobody knows what is your secret password, except YOU, because only YOU have this piece of paper in your own pocket. Paskat. Ei auta. Seuraavana päivänä tuota pientä paperinpalaa ei ollut pojilla mukana, joten jouduimme opettelemaan kaksi tuntia kuinka vaihdan unohtuneen salasanan sähköpostitiliin. Sama toistui seuraavana päivänä. Ja sitä seuraavana jne. Kunnes lopetin sen turhan jankkaamisen.

Koiria on paljon hauskempi opettaa, koska he oppivat nopeasti kaikenlaista hyödyllistä ja kivaa. Palveluskoirat oppivat lukemaan ajatuksiakin. Tai oikeastaan ilmeitä ja liikkeitä, mitkä ovat tuskin huomattavia.

Heh, samanlaisia kokemuksia. Itse vedin yli puolen vuoden kotoutumiskoulutuksen kohtuullisen isolle turvapaikanhakijajoukolle. Koulutuksen lopussa 2-3 heistä osasi puhua suomea "Mitä kuuluu?"- ja "Minä olen Soljuvainen" -lauseita haastavammalla tasolla. Pari opiskelijaa osasi hädin tuskin sanoa noitakaan.

Opetus ei tietenkään ollut mitään kovin laadukasta (olin tuolloin nuori ja epäpätevä eikä koulutukseen annettu valmiita materiaaleja), mutta kyllä hiki hatussa yritin väkertää materiaalia ja tehtäviä opetukseen, joskus jopa sillä tahdilla, että omat yöunet jäi väliin. Mutta eihän siitä tullut mitään, sillä ei perus kielenopettajalla ole valmiuksia opettaa ihmisiä, joilla oppimistausta on noin heikko. Todennäköisesti koulutuksen perimmäinen syy oli varmistaa, etteivät opiskelijat olisi pahanteossa päivisin, eikä opetuksen edes odotettu tuottavan mitään tuloksia. (<- Odotusarvo, joka ei ole tällä alalla mitenkään poikkeuksellinen.)

Pitäisi ehkä kirjoittaa näistä mukakoulutuksista oma ketjunsa. On nimittäin tullut vastaan pari muutakin keissiä, missä hommat hoidetaan puolivillaisesti ja suomen kielen opettajia palkataan 25-30 euron tuntipalkalla työhön, jolla on loppujen lopuksi vähän tekemistä suomen kielen opetuksen kanssa.

[Pentecost]

Jaah..? Itse tunnistan noista Soljuvaisen ja muiden kokemuksia keränneiden jutuista kyllä omia kokemuksiani kohtaamisista, mutta täytyy oikein raaputtaa päätä ja miettiä, missä kohtaa on nuivuuden nuppu auennut kukkaansa. 

Itse olen asunut toisissa kulttuureissa jo nuorena ja pystyin melko hyvin sopeutumaan. Olin latinokulttuureissa perheeni kanssa ja niissä tuo toksinen maskuliinisuus on melko läsnä eli kun itse olen sellainen suomalainen vässykkä ja mieluummin funtsin ja pohdiskelen enkä ole ensimmäiseksi rynnistämässä mihinkään urheiluaktiviteetteihin, niin sain oppia sitten muita keinoja pärjätä. En suosittele, mutta mukulana jos joku tuli aukomaan päätään ja oli aggressiivinen niin mottasin kerralla kunnolla ja useimmiten se riitti.

Nuo ajat olivat kuitenkin hyviä ja pääosin positiivisia. Oma luonteeni nyt vain on sellainen tarkkailija enemmän kuin mikään osallistuja tai seuraaja saatika johtaja. Pidän kirjallisessa muodossa ilmaistusta ajattelusta ja selkeydestä. Filosofia saattaa olla liian korkealentoista, mutta aforismeja funtsailen toisinaan. Kaiken kaikkiaan tykkään tarkkailla ja muodostaa mielipiteeni sen perusteella. Työssäni saa käyttää joka päivä sellaista naamaperusteista psykologista silmää ihmisten arviointiin.

No, tuo nuivistuminen...olin myös töissä muualla maailmassa ja huomasin, että puheet ja teot olivat rasistisia itseäni kohtaan! Aasiassa ja esimerkiksi Afrikassa käydessäni sain kohdata sitä ihan oikeaa rasismia työympyröissä ja puheissa. Eipä tuo minuun paljoa vaikuttanut ja tiesin kuitenkin saavani hyvää palkkaa, joka jo oli jonkinlaisen kateuden syy ilmeisesti.

Tuo kuitenkin vahvisti eräitä käsityksiäni reviireistä, rajoista ja ihmisten kansallisten ja kulttuuristen erojen olemassaolosta ja siitä, että on hyvä hallita omaa maataan. Ihmisten - ja lasten - kanssa tulee parhaiten toimeen, kun asettaa selkeät ehdot ja rajat. Myös sille, kuinka paljon ja missä muodossa haluaa olla näiden kanssa tekemisissä.

Sitten kun ajattelee vielä pidemmälle ja toteaa, että nykymenolla sekä lastemme että maamme tulevaisuus on uhattuna, niin kannattaa jo ryhtyä miettimään äänestämisen kautta vaikuttamista. En usko, että nuivuus on mikään uusi asia vaan se on aina ollut olemassa.

Ja syystä.