Omalla kohdalla poliittinen herääminen tapahtui nuorena, Platonin Valtion luettuani. Vaikka hänen kuvaama yhteiskunta järjestys oli hyvin erilaista, kuin millaisessa maailmassa elin, tuntui se olevan perusteellisesti mietitty ja toimiva. Sieltä omaksuin käsitteet tyranni vs jalo monarkki, ja kansankiihottaja vs totuudenetsijä.
Politiikassa tarinoita kertovat tyhjänpuhujat tuntuivat olevan vallalla lähes kaikkialla, ja Halla-ahon puheet taas pyrkivät edes olemaan suoria ja rehellisiä, hän uskaltautui ottamaan kantaa aiheisiin, joihin opportunistit eivät. Perussuomalaisten asiapuhe ja yritys tuoda konkretiaa keskusteluun oli virkistävää, mutta mykistyin huomatessani, että juuri nämä asiaa puhuvat leimattiin populisteiksi. Oman arvion mukaan tilanne oli täysin päinvastoin. Valtavan nurinkurista, täten alkoi pikkuhiljaa muotoutumaan näkemys siitä, että suvaitsevaisuus samaistettiin hyveellisyyteen ilman ehtoja, vaikka selkeästikin yksi voi olla liian kiltti, kärsivällinen tai suvaitsevainen. Äärisuvaitsevat vaikuttivat niiltä, jotka vähiten puhuivat asiaa.
Jenkkien demokratiapommitukset ja " vapauden asialla liikkuminen " alkoi haiskahtaa sitä enemmän, kun alkoi huomaamaan kuinka demokratia oli massojen tyranniaa, ja massoja johti pahimmat satusedät, ne jotka vain pyrkivät kuulostamaan hyviltä, eivätkä oikeasti pyri olemaan tietäviä ja hyviä.
Halla-aho myös ihmisenä vaikutti rehdiltä idealistiltä, hänellä on periaatteita jonka mukaan toimia, eikä vain mittaa näkemyksiensä pätevyyttä tykkäysten tai äänien määrässä.
En oikein tiedä, mitä tämä nuiva nyt täysin tarkoittaa, mutta kaipa sellainen olen. Jos se tarkoittaa jotain realistia tai suorapuheisuuden kannattajaa. Tai asianpuhujaa egoistia vastaan tai jotain. Itse olen aika yksinäinen ihminen, että jos teillä on jotain kivoja kemuja joskus niin tulen mielelläni mukaan. Ihan jotkut keskusteluseminaaritkin kelpaa, tykkään kirjoittaa mutta sydämeni vaatii myös live-tapahtumia.