HOMMAN KESKUSTELU > Tupa

Milloin ja miten nuivistuit?

<< < (2/259) > >>

Viljami:
Olen ollut nuiva jo pitkään. Muutin nuorena miehenä -90-luvun alussa pois kotoa. Maaseudun poika löysi itsensä Turun Halisista. Somalit olivat juuri tulleet ja lama päällä. Talossa, jossa asuin, oli siinä mielessä hyvin asiat, että asujaimisto ei ollut juuri lainkaan "rikastunutta", vaan olimme tavan duunareita. Ympäristö sitten olikin toisenlainen. Sovitaan siis, että nuiviinnuin totaalisesti v. 1991. Nyt 4-kymppisenä olen nuiva edelleen, mutta syyt ovat vähemmän rasistiset, kuin nuorena miehenä. En jaksa kertoa tarkemmin, koska olen huono ilmaisemaan itseäni kirjallisesti.

Halla-ahon löysin viime eduskuntavaalien aikana täysin sattumalta, kun kaverin kanssa yövuorossa etsittiin kaikkea hauskaa netistä. ;D Eksyttiin lopulta Sepin blogeihin. Jostain sieltä sitten linkin kautta eksyimme Halla-ahon sivuille ja se oli sitten siinä. Poliittisessa mielessä "koti" löytyi, eikä ole tarvinnut katua. Omat avautumiset ovat enimmäkseen huumoripainotteisia, koska fiksummat ovat jo sanoneet kaiken tarvittavan itseäni paremmin. Täytyy vaan välillä avautua ja siten ilmoittaa olevansa hengessä mukana.

far angst:
Maailmassa ei ole montaakaan viheliäistä ja jumalien vihaamaa kolkkaa, jossa en olisi nuohonnut askartamassa työn syrjässä.   Ja kun läheltä - Suomessa ja muualla - näkee ja pitkään kokee toiseutta ihan reaalitasolla, altistuu nuivistumaan.

Toisaalta, jos joku Suomeen tulee ja hoitaa työnsä, perheensä ja vastuunsa olematta muille häiriöksi, niin tervetultuas.

junakohtaus:
Mä taidan edelleenkin olla Homma-kerhon maltillisempaa siipeä, tai sitten voi olla että maltillinen siipi onkin valtavirtaa.

Kyllä tää on käynyt ihan faktoihin perehtymällä. Ei siihen oikein muuta voi sanoa. Kustannukset, rikollisuus ja vaikutus poliittiseen ilmapiiriin ovat kaikki sen verran isoja.

Pöllämystynyt:
Poliittinen herätys alko tapahtui pikku hiljaa kehittymällä ja lähinnä teoreettisen ajattelun keinoin. Vaikka olen kritisoinut punavihreää äärilaitaa, olen itsekin punavihreä monessa asiassa. Jostain syystä valtavirta- tai ainakin ääripunavihreyden ajattelussa on looginen virhe, ristiriitaisuus, juuri monikulttuurisuuspolitiikan kohdalla. Minä yksinkertaisesti jätin tuon virheen tekemättä, vein hyvin aloitetut ajatuskulut loogiseen johtopäätökseen.

Ristiriidat monikultturistien puheissa olivatkin ehkä tärkein tekijä.  Siis esimerkiksi, kun väitetään että ollaan rasismin ja syrjinnän vastustajia, mutta suhtaudutaan rasistisesti ja syrjivästi suomalaisiin. Tai kun puolustetaan alkuperäiskansoja lähes kaikkialla, jopa saamelaisia, mutta ei sitten Suomen kamaralla yhtä pitkään, kivikaudesta asti elänyttä suomalaista alkuperäiskansaa. Tai kun puhutaan monikulttuurisuudesta, mutta käytännössä se tarkoittaakin kolonisaatiota, ylikansallisia vaikutteita, sulauttamispolitiikka ja paikallisten omaleimaisuuksien tuhoutumista.

Ehkä juuri näiden räikeiden ristiriitaisuuksien vastareaktiona yritin itse olla mahdollisimman looginen. Tosin Halla-ahon blogiin törmäsin vasta äskettäin.

Hagbard:
Ensimmäinen heräte oli somalien maahantulo. En voinut käsittää, mitä he täällä tekivät, miksei heitä palautettu Neuvostoliittoon, jonne he olivat alunperinkin vapaaehtoisesti menneet. Mietin, että mitähän kamalaa Neuvostoliitossa oli tapahtunut, kun siitä oli yhtäkkiä tullut vaarallinen paikka somaleille.

Toinen heräte oli joskus 90-luvulla Pravdan Kuukautisliitteessä ollut juttu Suomesta 25 vuoden kuluttua. Jutussa oli yksi piirroskuva, joka huolestutti minua suuresti. Kuvassa oli rivitalo, jonka pihat oli aidatut betoniaidoilla, jonka päällä kiersi piikkilankaa. Aitaan oli spreijattu arabiankielinen graffiti. En voinut käsittää, miksi Suomeen pitäisi olla tulossa arabiankielistä väkeä, jolta pitäisi suojautua linnoittautumalla piikkilanka-aitojen taakse.

Kolmas heräte oli 2000-luvun alussa, kun olin vieraana suomalais-afrikkalaisessa perhejuhlassa, jossa valtaosa vieraista oli afrikkalaisia. Juhla edusti kaikkea sitä hyvää, mitä monikulturismipuheissa saarnataan. Oli iloisia mukavia ihmisiä värikkäissä vaatteissaan, tarttuvia rytmejä ja uusia jänniä makuelämyksiä. Minulle ei tullut mieleenikään ajatella kenestäkään heistä mitään pahaa, mutta silti huolestuin. Jotain siinä kuviossa oli, joka tuntui väärältä. Niissä juhlissa tunsin itseni ulkomaalaiseksi, vaikka olin omassa kotimaassani. Siinä juhlaväessä en nähnyt mitään pahaa muuta kuin heidän lukumääränsä. Mitä he kaikki täällä tekivät?

Seuraavien eduskuntavaalien alla löysin Scriptan.     

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu

Siirry pois tekstitilasta