Oma nuivistumiseni lähti jo nuorena, kun kaupungilla näin saman Kyöstilauman kerta toisensa jälkeen motittavan yksittäisen nuoren nurkan taakse ja vaatimaan rahaa. Seurasin kavereiden kanssa ylätasanteelta tapahtumia. Silloin ei ollut kännyköitä, että olisi voinut soittaa poliisille. Rahojen ottamisen jälkeen Kyöstit ja Rainerit jakaantuivat ja taas kokoontuivat aina samaan paikkaan. Sen verran olivat silloinkin niin typeriä, että kokoontumispaikka oli aina sama. Pysyivät aina katutasossa, että aina muutama poistumistie lähellä. Poliisi tasan tarkkaan tiesi, keitä nämä olivat, mutta eivät onnistuneet nappaamaan niitä kiinni.
Sitten alkoi näkyä tummaa pintaa katukuvassa, siinä vaiheessa, kun niitä oli vielä vähän, oli vielä rauhallista. Kunnes riittävä saturaatiopiste saavutettiin ja laumaantuivat.
Sitten tultiin siihen pisteeseen, että alkoivat liikkua löyhissä kaveriporukoissa taustojensa perusteella. Tönivät vielä silloin enimmäkseen toisiaan, mutta silti piti aina väistää varmuuden vuoksi.
Nyt tilanne Turun keskustassa on ihan muuta. Säännöllisesti jos joku lauma käy syömässä burgerit, niin istuvat tuntitolkulla paikoillaan, eivät vahingossakaan vie jätteitä palautuspisteelle, pöydät jäävät törkyiseen kuntoon. Tämä burgeripaikka on kätevästi kauppatorin laidassa. Ravintola on aika lailla paraatipaikalla ja mennyt aivan siivottomaan kuntoon, roskat ja kuitit heitetään lattialle ihan tarkoituksella ja älämölön raikuessa lähtevät pois. Henkilökunta ei edes yritä pitää siisteyttä yllä, kun tietävät että tunnin päästä tilanne tulee olemaan sama. Kantiksia näkyy muutama, muut ovat enimmäkseen äbälä-wäbälä sakkia ja hengarityttöjä.
Asuessani pienellä paikkakunnalla sinne pystytettiin turvis. Pikkubussilla raijattiin kaapuporukkaa sekoittamaan paikallinen marketti tunneiksi, osasivat hienosti etuilla ja tarvittaessa huutaa jotain vaikka tiesivät varmasti, etten osaa sitä kieltä. Täytyi vain ottaa se tonnin seteli-ilme ja tuijottaa rasistisesti takaisin.
Romanialaiset kerjääjät ovat varma kevään merkki. Spurguille voin vielä antaa röökin tai euron, jos ovat kohteliaita. He ovat sentään ainakin oletettavasti tehneet joskus jotain työtä. Kerjääjät ovat mulle ilmaa.
Sitten rahankeräyksistä. Kuinkahan monesta suunnasta ollaan käsi ojossa, että tule kuukausilahjoittajaksi milloin mihinkin projektiin, joissa ehkä 10% menee perille saakka. Spurgun kohdalla on sentään toivoa, että edes hiukan päätyisi ruoaksi. Mieluummin vien kohteliaalle kantisspurgulle vaikka hampurilaisen suoraan käteen, että olisi edes jotain ruokaa. Briteissä näin useasti, kuinka tyyllikäästi pukeutunut nainen poikkesi ravintolaan ja kantoi sapuskaa kodittomille.
Nepalissa mulla on kaksi kummityttöä, joille rahat menevät suoraan. Sieltä on tullut toisinaan kirjeitä, ihan käsin kirjoitettuja ja kuulumisia koulusta. Ja kyse ei ole isoista summista täällä päässä, mutta siellä päässä se on ihan toista luokkaa. Tyttöjen koulutus on se avain, jolla jotain voi ehkä tapahtuakin.
Että en mikään sysipaska ole, mutta järjestöt vievät niin paljon välistä sekä ulkomailla, että kotimaassa, että hävettää. Samaan aikaan täällä on tuliterät lastenvaunut kaapuihmisillä, joilla purjehtivat sujuvasti vaikka minkä porukan läpi.
Ja kyllä, tunnen monta ihan asiallista maahanmuuttajaa, jotka tekevät töitä tai vuodesta toiseen ovat pitäneet samaa liikettä.
Nuivistumiseni on aiheuttanut se, että tänne haalitaan porukkaa, jotka eivät osaa muuta, kuin tehdä lapsia ja tulkin avustuksella hakea kelasta rahaa.
