UmmaGumma

Kirjoittaja Aihe: Avioliitossa tapahtuvan raiskauksen kriminalisointi vuonna 1994  (Luettu 13639 kertaa)

M.E

  • Mielivaltainen dEspootti
  • Nuivaniemi
  • Jäsen^^^
  • *
  • Viestejä: 3 676
  • Liked: 11
Hei,

Aina väillä törmää toteamukseen, että avioliitossa tapahtuva raiskaus kriminalisoitiin Suomessa vasta vuonna 1994. Minua kiinnostaisi tietää, että mikä tilanne oli ennen tätä. Oliko raiskaus avioliitossa eksplisiittisesti sallittu (raiskaus kielletty paitsi aviopuolison kohdalla), implisiittisesti sallittu (nimetään lainmukaiset uhrit tyyliin "vieraat naiset") vai implisiittisesti kielletty (raiskaaminen yleisesti kielletty). Miten tilanne korjattiin?

Oliko kyseinen lainkohta ennen vuotta 1994 ns. kuollut kirjain, kuten skottien tappamaminen sunnuntaina kirkon pihalla on Englannissa? Onko syyte raiskauksesta jätetty tutkimatta tai hylättäy ko. lain kohdan takia ennen sen muuttamista?

Oliko Suomi todellakin sellainen barbaarivaltio, mitä eräät tahot tästä asiasta muistuttamalla tahtovat sanoa?
"Tässäkö se elämä sitten olikin? Sanokaa heille, että sanoin jotain älykästä."

Mursu

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 6 269
  • Liked: 2335
Hei,

Aina väillä törmää toteamukseen, että avioliitossa tapahtuva raiskaus kriminalisoitiin Suomessa vasta vuonna 1994. Minua kiinnostaisi tietää, että mikä tilanne oli ennen tätä. Oliko raiskaus avioliitossa eksplisiittisesti sallittu (raiskaus kielletty paitsi aviopuolison kohdalla), implisiittisesti sallittu (nimetään lainmukaiset uhrit tyyliin "vieraat naiset") vai implisiittisesti kielletty (raiskaaminen yleisesti kielletty). Miten tilanne korjattiin?

Ensinnäkin raiskaus tuli rikoslakiin vasta vuonna 1990-luvun loppupuolella. Aikaisempi rikosnimike oli "väksinmakaaminen".

RL 20:1 niin kuin se laissa 15.1.1971/16 oli säädetty sanoi:

"Joka pakottaa naisen avioliiton ulkopuolella tapahtuvaan sukupuoliyhteyteen väkivallalla taikka sellaisella uhkauksella, jossa pakottava vaara on tarjolla, on tuomittava väkisinmakaamisesta kuritushuoneeseen enintään kymmeneksi vuodeksi. Jos asianhaara, huomioon ottaen sen suhteen, joka vallitsee tekijän ja naisen välillä, tai muuten ovat erittäin lieventävät, olkoon rangaistus vankeutta. Väkivallan ja uhkauksen veroiseksi katsotaan naisen saattaminen tunnottomaan tilaan tai kykenemättömäksi puolustamaan itseään."

Kuritushuoneen minimi oli 6 kk, ja vankeuden maksimi 4. Näitä rajoja sovellettiin sen jälkeen, kun kuritushuone poistettiin 1975.

Lainaus
Oliko kyseinen lainkohta ennen vuotta 1994 ns. kuollut kirjain, kuten skottien tappamaminen sunnuntaina kirkon pihalla on Englannissa? Onko syyte raiskauksesta jätetty tutkimatta tai hylättäy ko. lain kohdan takia ennen sen muuttamista?

Laki ei voi muuttua kuolleeksi kirjaimeksi tavalla, joka ankaroittaa lakia (joskin hätävarjelun kohdalla näin on kyllä käynyt)

Laissa asumuserossa oleva pariskuntaa ei rinnastettu naimissa olevaan. Laki ei sallinut sinänsä avioliitossa tapahtuvaa raiskausta, vaan se oli käsiteltävä muita pykäliä hyväksi käyttäen. Näihin tuli kysymykseen esim. pahoinpitely tai pakottaminen.

Kriminalisointia avioliitossa harkittiin vuonna 1970, kun lakia säädettiin. Sitä ei tehty, koska uskottiin tapausten olevan vähäisiä ja ajateltiin rikosilmoitusta voitavan käyttää kiristyskeinona erotilanteissa.

TH

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 546
  • Liked: 11
Lakia muutettiin vuonna 1994 tosiaan niin, että aiemmin laissa ollut sääntö, että väkisinmakaaminen ja "vapautta loukkaava haureus" ovat laittomia vain avioliiton ulkopuolella, poistettiin.

Asiasta voi lukea perusteellisen selonteon hallituksen esityksestä numero 365/1992.

Huolestunut Kansalainen

  • Vieras
Hei,

Aina väillä törmää toteamukseen, että avioliitossa tapahtuva raiskaus kriminalisoitiin Suomessa vasta vuonna 1994. Minua kiinnostaisi tietää, että mikä tilanne oli ennen tätä. Oliko raiskaus avioliitossa eksplisiittisesti sallittu (raiskaus kielletty paitsi aviopuolison kohdalla), implisiittisesti sallittu (nimetään lainmukaiset uhrit tyyliin "vieraat naiset") vai implisiittisesti kielletty (raiskaaminen yleisesti kielletty). Miten tilanne korjattiin?

Oliko kyseinen lainkohta ennen vuotta 1994 ns. kuollut kirjain, kuten skottien tappamaminen sunnuntaina kirkon pihalla on Englannissa? Onko syyte raiskauksesta jätetty tutkimatta tai hylättäy ko. lain kohdan takia ennen sen muuttamista?

Oliko Suomi todellakin sellainen barbaarivaltio, mitä eräät tahot tästä asiasta muistuttamalla tahtovat sanoa?

Pikaisen google-valaistumisen tuloksena päädyin lukemaan muunmuassa artikkelia (http://www.pohjolantyo.fi/fi/nayta/uutinen/12477326962676) jossa kerrottiin seuraavaa:

Lainaus
Alunperin raiskaus ei ollut rikosoikeudellisesti loukkaus naista kohtaan, vaan loukkaus aviomiestä ja perhettä kohtaan. Kun raiskaus uudella ajalla alettiin käsittämään yksilöön kohdistuvaksi rikokseksi, liittyi sekin hyvin pitkälle lisääntymisnäkökulmaan. Tiedettiin kuka lapsen isä on.

Tästä voisi ajatella että vaikka raiskaus olikin laillista de jure, ei se sitä pakosti de facto ollut. Voisi helposti kuvitella että kyseinen ajatusmaailma jossa naista pidetään pääsääntöisesti esineenä ja kauppatavarana on saattanut johtaa pitkälti samantapaisiin tilanteisiin kuin mitä voimme todistaa tämän päivän islamilaisessa kulttuurissa. Totta on, etten kyllä koskaan ole kuullut kotimaisista kunniamurhista tai vastaavista mutta sakinhivutukset ja vastaavat eivät kuulosta mitenkään kaukaa haetulta mahdollisuudelta, etenkään maaseudulla ja ennen 80-lukua.

edit:
Laittakaa toki sanaa jos satutte löytämään aiheeseen liittyviä aikalaiskertomuksia. Aihe on kovin kiinnostava ja kaikki lukemistovinkit ovat tervetulleita.



TH

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 546
  • Liked: 11
Muutamia lainauksia tuosta HE:stä, johon perustuvalla lailla rikoslakia muutettiin.

Kun avioliitto oli purkautumassa ja puolisot olivat asumuserossa, tuomio oli kuitenkin mahdollinen. Jos puolisot olivat teon jälkeen palanneet yhteen tai ei-puolisot menneet avioliittoon, tuomio ei ollut mahdollinen:

Lainaus
Väkisinmakaamista ja vapautta loukkaavaa haureutta koskevia säännöksiä sovelletaan luvun 10 §:n 1 momentin mukaan myös aviopuolisoihin, jos puolisot teon tapahtuessa asumuseron saatuaan tai välien rikkoutumisen vuoksi asuvat erillään. Saman pykälän 2 momentissa on syyteoikeutta ja rangaistukseen tuomitsemista rajoittava säännös, jonka mukaan syytettä ei ole nostettava tai rangaistusta tuomittava, jos aviopuolisot ovat palanneet yhteiselämään tai jos tekijä on mennyt avioliittoon teon kohteena olleen henkilön kanssa.

Suomen aiempi lainsäädäntö edusti Euroopassa aiemmin yleisesti vallinnutta (ja monissa paikoissa Euroopan ulkopuolella varmaan edelleen vallitsevaa) oikeustilaa, ja Suomi oli viimeisiä länsieurooppalaisia maita, joissa raiskaus avioliitossa kriminalisoitiin:

Lainaus
Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa sovelletaan samaa säännöstä niin avioliitossa kuin sen ulkopuolellakin tapahtuvaan väkisinmakaamiseen. Myös useimmissa muissa Euroopan maissa avioliitossa tapahtuva väkisinmakaaminen on nykyisin kriminalisoitu. Saksan liittotasavallassa avioliitossa tapahtuva väkisinmakaaminen on suljettu väkisinmakaamissäännöksen ulkopuolelle.

Mainituissa pohjoismaissa lainsäädäntö on ollut esitetyllä kannalla jo pitkän ajan; viimeisenä Ruotsissa vuodesta 1965 alkaen. Itävallassa väkisinmakaamista koskevan säännöksen rajoittaminen avioliiton ulkopuolella tapahtuviin väkisinmakaamisiin poistettiin vuonna 1989 tehdyllä lainmuutoksella, Hollannissa vuodesta 1991 alkaen ja Sveitsissä lokakuun alusta 1992 alkaen. Englannissa ja Walesissa oikeustila muuttui, kun vuonna 1991 päätettiin, että aikaisemmasta, 1700-luvulta peräisin olevasta katsantokannasta poiketen avioliiton solmimisen ei enää voida katsoa sisältävän peruuttamatonta suostumusta seksuaaliseen kanssakäymiseen ja ettei siten väkisinmakaamista koskevassa säännöksessä sanan "lainvastainen" enää voida katsoa merkitsevän samaa kuin "avioliiton ulkopuolella".

HE:ssa sanotaan seuraavasti vanhan lain perusteluista:

Lainaus
Rikoslain seksuaalirikoksia koskeva järjestelmä on rakentunut ajatukselle, että sukupuolielämä oli luvallista vain avioliitossa ja että puolisoilla oli siihen velvollisuus. Tämä näkemys vastasi myös vallitsevaa uskonnollista käsitystä. Avioliiton ulkopuolista sukupuolielämää pidettiin kiellettynä ja pitkään se oli rangaistavaakin. Avioliiton solmimista taas on pidetty merkkinä siitä, että puolisot olivat suostuvaisia keskinäiseen sukupuolielämään.

--

Ehdotettua muutosta vastustettiin aikanaan viittaamalla siihen, että muutos voisi antaa aihetta väärinkäytöksille kuten kiristämiselle, laittoman abortin hankkimiselle ja avioliiton perusteettomalle purkamiselle. Lisäksi rikoksen häpeällisyyden vuoksi katsottiin, ettei aviopuolisoiden välisiä suhteita ole syytä saattaa väkisinmakaamisrikoksen piiriin, vaikka teko toteuttaisikin tuon rikoksen ulkoiset tunnusmerkit. Esitetyt vasta-argumentit eivät enää ole ajankohtaisia tai uskottavia. Avioero ei enää edellytä puolisoiden välisten riitojen selvittelyä, mikä vähentää vaaraa, että esimerkiksi väkisinmakaamissäännöstä käytettäisiin aviomiehen kiristämiseen esimerkiksi avioeron yhteydessä. Toisaalta avoliitot ovat erittäin yleisiä ja niitäkin purkautuu usein eikä niiden yhteydessä ole ilmennyt pelättyjä vaikeuksia, vaikka väkisinmakaaminen avoliitossa on rangaistavaa. Myöskään lainsäädäntönsä jo uudistaneissa maissa ei tiedetä ilmenneen erityisiä ongelmia uudistuksen vuoksi. Raskauden keskeyttämistä koskevat perusteet ovat nekin siinä määrin muuttuneet, ettei ole perusteltua pelätä muutosten aiheuttavan siihen liittyviä väärinkäytöksiä.

IDA

  • Vieras
Vanha laki on parempi. Valtion tulisi olla erittäin varovainen ja pidättyväinen perheiden asioihin puuttumisessa. Väkivallasta voi tehdä rikosilmoituksen, avioeron saa ( ehkä liiankin ) helposti ja lähestymiskieltokin tunnetaan. Näillä pitäisi jotenkin pärjätä.

Raiskauksen todistaminen on erittäin ongelmallista, jos selviä merkkejä väkivallasta ei ole. Vanhanaikaiset ihmiset myös pitivät avioliittoa sellaisena sopimuksena, että siihen jotenkin liittyi se, että aviopuolisot päättävät seksistä keskenään ja tuntevat toisensa. Moderneina aikoina toki on toisin.

TH

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 546
  • Liked: 11
Aiemman oikeustilan aikana sanottiin, että vaikka avioliitossa tapahtuva raiskaus ei ollut rikollista sinällään, teko voitiin kuitenkin viedä oikeuteen pahoinpitelyä tai pakottamista koskevien rikoslain säännösten perusteella. Tähän liittyi muuten se toinen erikoisuus, että vuoteen 1995 saakka avioliitossa tapahtuvat pahoinpitelyt olivat asianomistajarikoksia, ts. niistä ei voinut nostaa syytettä, ellei uhri sitä pyytänyt. (Ilmeisesti tämä ei koskenut törkeitä pahoinpidelyjä?)

Mielenkiintoinen kysymys on se, millainen käytännön merkitys raiskauksen rangaistavuuden ulottamisella avioliittoon oli. Miten yleisiä ovat nykyisin tuomiot oman aviopuolison raiskaamisesta? Väittäisin, että hyvin harvinaisia. Luultavasti ne liittyvät lähinnä tapauksiin, jossa liitto on purkautumassa ja ollaan asumuserossa, mutta näihin tapauksiinhan saatettiin puuttua jo vanhan lain nojalla.

Lainaus
Voisi helposti kuvitella että kyseinen ajatusmaailma jossa naista pidetään pääsääntöisesti esineenä ja kauppatavarana on saattanut johtaa pitkälti samantapaisiin tilanteisiin kuin mitä voimme todistaa tämän päivän islamilaisessa kulttuurissa. Totta on, etten kyllä koskaan ole kuullut kotimaisista kunniamurhista tai vastaavista mutta sakinhivutukset ja vastaavat eivät kuulosta mitenkään kaukaa haetulta mahdollisuudelta, etenkään maaseudulla ja ennen 80-lukua.

Islamilainen oikeus edustaa esimodernien maatalousyhteiskuntien oikeustajua. Ennen paria viimeistä vuosisataa kaikkien kulttuurien oikeus oli samalla tavalla esimodernia, joiltain osin aivan viime aikoihin asti. Oikeuden tarkoituksena oli yhteisön säilyttäminen, ei niinkään yksilön oikeuksien turvaaminen. Islamilainen oikeus on kuitenkin melko äärimmäinen versio esimodernista oikeudesta esimerkiksi seksuaalikysymyksissä.

Pöllämystynyt

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 7 053
  • Liked: 7645
  • uskon hyvän voittoon
    • Yövartija
Aihetta tutkinut tai ainakin pohdiskellut oikeustiedettä opiskeleva kaverini kertoi juuri tätä kysyttyäni, että väite, että Suomessa olisi saanut raiskata aviopuolison ennen 1994 lakiuudistusta on lähinnä semanttista harhaanjohtamista ja paisuttelua, joka perustuu mm. siihen, että ennen sitä sanottiin väkisinmakaamiseksi, ja että siihen (väkisinmakaamiseen) katsottiin liittyvän joka tapauksessa raakaa väkivaltaa, vapaudenriistoa, huumaaminen tms., jonka perusteella myös suurin osa rangaistuksesta annettiin, olipa kyseessä avioliitto tai ei. Aviopuolison raiskaaminen siis rinnastui pahoinpitelyyn, ja siitä tuomittiin. Väkisin kullin survominen rinnastui lyömiseen, puukottamiseen tai muuhun väkivaltaan.

Koska pahoinpitelystä koitunut henkinen vaurio oli hyväksyttävä peruste korvaus- ja rangaistusvaatimuksille, mikäli se kyettiin osoittamaan, koski sama myös pahoinpitelyyn rinnastuvaa väkisinmakaamista. Näin ollen siis avioliitossa tapahtuvasta väkisinmakaamisesta tuomittiin lähes täysin samoin perustein kuin nykyään.

Erona oli jossain vanhemmassa tulkinnassa oli tosin se, että raiskauksen häpäisevää vaikutusta voitiin käyttää raskauttavana asianhaarana vain niin paljon kuin väkivallan häpäisevää vaikutusta, sillä kaikki joka tapauksessa olettavat, että naimisissa oleva pariskunta on harrastanut seksiä joskus. Naisen siis arveltiin joka tapauksessa joskus "sekaantuneen" puolisoonsa, eikä väkisinmakaus muuttanut tätä tilannetta mihinkään, siis tehnyt naisesta "irtosuhteeseen" alennettua.

Toinen asia sitten on, että minun mielestäni silloin ja nykyäänkin annetaan liian pieniä tuomioita niille, joiden todella voidaan osoittaa raiskanneen tai pahoinpidelleen jonkun, on tämä sitten puoliso tai ei.
Maailma ja kaikki sen kulttuurit on kuin maalauspaletti useine kauniine väreineen, joilla kaikilla on oma ainutlaatuinen sävynsä. Jos sekoitetaan ne kaikki, ei yhtään väriä jää jäljelle, eikä yhtäkään väriä voida enää erottaa aikaansaadusta sotkusta. -Mohammed Rasoel

Miniluv

  • Administrator
  • Jäsen^^^
  • *****
  • Viestejä: 31 002
  • Liked: 12388
  • Mode EVP. 1/949jkl #propelipää
Kuinka ollakaan, feministeiltä kuultu asia vaati jatkotarkennuksia...
"Luulisi että tähän ikään mennessä olisi edes jotain tajunnut elämästä ja yhteiskunnasta." Rosa Meriläinen, HS 30.9.2014

Viestistäsi tulee minulle ilmoitus, jos kirjoitat tekstiin @Miniluv. Tai laita yksityisviesti.

ajl

  • Jäsen^^
  • **
  • Viestejä: 74
  • Liked: 0
Etsin tietoa lakimuutoksesta ja asenteista seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen avioliitossa, mutta tulokset jäivät laihoiksi. Sitä vastoin löysin mielenkiintoisen WHO:n raportin, joka sivuaa aihetta.

Lainaus
Väestötutkimuksissa naisilta kysytään tavallisesti, ovatko he kokeneet mitään luettelossa mainituista väkivaltaisista teoista: onko heitä läimäytetty tai lyöty, potkittu, hakattu tai uhattu aseella. Tutkimuksissa on todettu, että spesifit käyttäytymistä koskevat kysymykset kuten ”Oletteko koskaan joutunut pakotetuksi sukupuoliyhteyteen?” tuottavat suurempia myönteisten vastausten osuuksia kuin kysymys, onko koskaan tullut ”hyväksikäytetyksi tai ”raiskatuksi”.

Avioliitossa tapahtunutta raiskausta ei siis välttämättä mielletä raiskaukseksi, vaikka se lakiteknisesti katsoen sitä olisikin (siis suomen lain mukaan katsoen). Ajattelisin, että avioliitossa tapahtuneita sp-yhteyteen pakottamisia on alettu pitää tuomittavina joitain vuosia ennen lakimuutoksen voimaan astumista. Toisaalta näyttäväthän tässäkin keskustelussa esille tuodut mielipiteet, että monet suomalaiset (vai vain hommalaiset?) eivät tänäkään päivänä pidä avioliitossa tapahtunutta raiskausta rikoksena, vaan aviomiehen oikeutena.

Lainaus
Hyvin monissa sekä teollisuus- että kehitysmaissa tehdyissä tutkimuksissa on saatu
huomattavan yhtäläinen luettelo tapahtumista, joiden sanotaan laukaisevan parisuhdeväkivallan.
Näihin kuuluvat mm.:
• vaimo ei tottele miestä
• vaimo sanoo vastaan miehelleen
• vaimo ei tarjoa ruokaa ajallaan
• vaimo ei huolehdi riittävästi lapsista tai kodista
• vaimo kyselee mieheltä raha-asioista tai naissuhteista
• vaimo menee jonnekin ilman miehen lupaa
• vaimo kieltäytyy seksistä
• mies epäilee vaimoa uskottomuudesta.
Monissa kehitysmaissa naiset ovat samaa mieltä siitä, että miehillä on oikeus kurittaa vaimoaan tarpeen vaatiessa väkivaltaisesti. Egyptin maaseudulla yli 80 % naisista on sitä mieltä, että lyöminen on oikeutettua joissakin tilanteissa. On merkittävää, että yksi syy, jonka naiset useimmin mainitsevat väkivallan oikeutukseksi, on seksistä kieltäytyminen. Ei olekaan yllättävää, että seksistä kieltäytymisen naiset sanovat olevan yksi yleisimpiä hakkaamisen syitä. Tällä on ilman muuta seurauksia naisen mahdollisuudelle suojata itseään ei-toivotulta raskaudelta ja sukupuoliteitse tarttuvilta taudeilta.

Naiset Egyptin maaseudulla siis ajattelevat että raiskaus ei ole rikos avioliitossa, tai "pihtaamisen" rankaiseminen väkivallalla on oikeutettua. Naiset käsitetään miehen omaisuudeksi, ja jos he eivät toimi miehen tahdon mukaan, seuraa väkivaltainen kurinpalautus. Onko tilanne ollut sama Suomessa, ja jos on, milloin asenteet ovat alkaneet muuttumaan? En löytänyt tutkimuksia aiheesta. Tässä olisi jollekin historian tai sosiologian opiskelijalle mielenkiintoinen gradun tai väikkärin aihe.

Lainaukset: http://www.who.int/violence_injury_prevention/violence/world_report/full_fi.pdf
« Viimeksi muokattu: 17.11.2009, 13:43:51 kirjoittanut ajl »
"They who can give up essential liberty to obtain a little temporary safety, deserve neither liberty nor safety." -B. Franklin

M.E

  • Mielivaltainen dEspootti
  • Nuivaniemi
  • Jäsen^^^
  • *
  • Viestejä: 3 676
  • Liked: 11
Ketjua siistitty. Keskustelu pihtaamisesta ja nalkutuksesta siirretty peräkammariin.
"Tässäkö se elämä sitten olikin? Sanokaa heille, että sanoin jotain älykästä."

pelle12

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 4 686
  • Liked: 80
 Milloin muuten Suomessa kiellettiin orjuus? Siis milloin Suomessa alkoi olla laitonta pitää orjia?

M.E

  • Mielivaltainen dEspootti
  • Nuivaniemi
  • Jäsen^^^
  • *
  • Viestejä: 3 676
  • Liked: 11
Milloin muuten Suomessa kiellettiin orjuus? Siis milloin Suomessa alkoi olla laitonta pitää orjia?

Mielenkiintoinen kysymys. Orjuus ei kai Suomessa ole koskaan ollut sallittua mutta oliko jossain laki, joka eksplisiittisesti tai implisiittisesti kielsi orjuuden?
"Tässäkö se elämä sitten olikin? Sanokaa heille, että sanoin jotain älykästä."

Virkamies

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 1 364
  • Liked: 0
  • Kaukopartiomies
Mielenkiintoinen kysymys. Orjuus ei kai Suomessa ole koskaan ollut sallittua mutta oliko jossain laki, joka eksplisiittisesti tai implisiittisesti kielsi orjuuden?

Kuningas Maunu Eerikinpoika kielsi orjuuden vuonna 1335.

Tagit: