Ensi alkuun: anteeksi että tästä tuli niin julmetun pitkä postaus.
Eräs asia joka minua mietityttää kun puhutaan monikulttuurisuudesta, ovat maahanmuuttajien lapset; toisen polven maahanmuuttajat ja heidän integroitumisensa. Sen voi ymmärtää että kun maahanmuuttaja tulee Suomeen, niin hänellä on ensi alkuun vaikeuksia sopeutua. Hyväksyn ongelmat ensimmäisen polven kanssa. Mutta sitten kun tulee se toinen polvi, eli maahanmuuttaja saa jälkikasvua, niin nämä viimeistään on saatava integroitumaan yhteiskuntaan. Hehän syntyvät Suomessa ja ovat lähtökohtaisesti Suomen kansalaisia, ja heidän kanssaan meidän on pärjättävä, tapahtui mitä tahansa.
Lapsissahan on se hieno juttu, että he eivät tiedä vaikeista asioista jotka ovat tapahtuneet historiassa, he ovat naiiveja ja tietämättömiä eivätkä synny ennakkoluuloisina. Vanhemmilla taas on ongelmansa; he ovat nähneet maailman menoa, he ovat jo valmiiksi muodostaneet ennakkoluuloja ja arvioita eri ihmisryhmistä. Aikuisten on vaikea päästä ennakkoluuloistaan eroon, mutta lapset oppivat helposti uutta. Tämän vuoksi on ollut esimerkiksi näitä kielikylpypäiväkoteja ja vastaavia paikkoja. Ideahan on ollut että kun erilaisia lapsia laitetaan yhteen, nämä löytävät yhteisen sävelen ja oppivat, että rasismi/ennakkoluulot ovat pahasta.
Toimiiko tämä kuinka hyvin? Onko muilla postaajilla täällä omia käytännön kokemuksia siitä, miten kantaväestön ja vieraan etnisyyden lapset pärjäävät keskenään?
Olen kuullut ristiriitaisia kommentteja tämän idean toimivuudesta. Jotkut sanovat että kyllä kulttuurien sekoittuminen päiväkodissa ja koulussa toimii, mutta sitten toisaalta olen kuullut myös valitusta että ei se toimi. Olen saanut käsityksen että jos ryhmässä on vain yksi vieras-etninen lapsi, niin tämä haluaa "kuulua joukkoon", hänellä on motiivi yrittää pärjätä muiden kanssa, ja hän integroituu helposti kantaväestön meininkiin. Mutta jos ryhmässä on liian monta samaan vähemmistöetnisyyteen kuuluvaa lasta, niin on vaarana, että nuo lapset leikkivät vain keskenään samalla kun kantaväestön lapset leikkivät vain keskenään. Mamut omalla kielellään ja suomalaiset omallaan, koska ihmiset haluavat olla omanlaistensa kanssa. Eli eristäytyminen alkaisi jo päiväkodista lähtien.
----
Sitten minua mietityttää toisen polven maahanmuuttajien kieliasia.
Törmäsin tällaiseen linkkiin Scriptan Vieraskirjassa pari päivää sitten; Laakavuoren ala-asteen (Hki) opettajat:
http://www.laaka.edu.hel.fi/tiedotteet/syystiedote_0809.pdfTuolla yhdellä sivulla listataan koulun 26 opettajaa. Näiden joukossa on albanian, kantoninkiinan, somalin, venäjän ja vietnamin opettajat (plus myös kaksi islamin ja yksi ortodoksin opettaja). Pohdin tässä kuinka paljon resursseja menee tällaisten Suomessa harvinaisten kielten opetukseen, ja mietin onko se kuinka tehokasta. Auttaako ja motivoiko se lapsia integroitumaan Suomeen, että heille opetetaan heidän vanhempiensa entisen kotimaan kieltä? Miten tämä auttaa heitä pärjäämään Suomessa suomalaisten kanssa, joita valtaväestömme on? Täällä ei ennen maahanmuuttoaaltoja ole paljoa kantoninkiinan puhujia tainnut olla, ja kyseenalaistan tuon kielenopetuksen hyödyllisyyden.
Vai olenko minä vaarallinen tiukkapipo? Onko oikeus vanhempien kielen opetukseen ihmisoikeus ja identiteettikysymys? Jos katson että toisen polven mamulle ei tarvitse opettaa hänen vanhempiensa ex-kotimaan kieltä muuten kuin perheen omalla ajalla ja kustannuksella, niin onko tämä väärin? Siis tietenkin täysin OK että puhuu vanhempien kanssa omalla ajalla somalia, mutta tarvitaanko sen opetusta koulussa ihan oikeasti? Entä onko väärin ajatella, että koulussa pitäisi opettaa vain suomea/suomeksi, jotta lapsi pärjää aikuisena suomalaisten kanssa? Vai ovatko nämä ajatukset verrattavissa esim. pakkovenäläistämisiin tai Australian aboriginaalien hitaaseen hävittämiseen? Jos näin on, niin voinko laskea itselleni lieventäväksi asianhaaraksi sen, että esim. kiinalaisia löytyy miljardi maapallolta ja niin löytyy muslimeitakin, mutta suomalaisia on vain viisi miljoonaa? Eivätkä suomalaiset ole pieni etninen vähemmistö jonka kulttuuri/kieli ansaitsisi suojelua ja vaalimista, ettei se huku etnisesti pirstaloituneeseen monikulttuuriseen yhteiskuntaan? Mielestäni liiallinen keskittyminen täysin vieraisiin kieliin vie resursseja ja motivaatiota suomen oppimiselta, ja pitkällä aikavälillä se luo sirpaleisuutta koko yhteiskuntaan. Olisi kiva voida olettaa että suomalaiseksi syntyneen lapsen kanssa voi puhua suomeksi sen sijaan, että täytyisi opetella kantoninkiinaa tai palkata tulkki.
Miten käytäntö muissa maissa ylipäänsä menee? Katsotaanko että lapsella on aksiomaattisesti oikeus oppia koulussa vanhempien entisen kotimaan kieltä, vaikka lapsi ei ole koskaan edes ollut kyseisen maan kansalainen?
----
Entäpä miten kouluissa toimitaan kun "mun kulttuuri ei hyväksy tän jutun opettamista" tai "tää kuuluu mun kulttuuriin"? Olen ymmärtänyt että kun nämä sanat sanotaan, niin opettajat antavat hyvin helposti periksi, jotta eivät altistuisi rasismisyytöksille.
Eräisiin yleisesti kuultuihin vaatimuksiin kuuluu mm. että muslimilapset on vapautettava liikunnan-, musiikin- ja/tai kuvataiteen tunneilta, ja evoluutioteorian opetus on kiellettävä tietyiltä uskovaisilta. Koulujen joulujuhlista on pyritty riisumaan kristilliset elementit pois ettei loukata muita uskontokuntia. Uutisissa oli joskus että Britanniassa opettajat eivät kerro holokaustista muslimioppilaille jotta muslimilapset eivät hermostuisi; nuo lapsethan eivät edes usko että koko juutalaisten joukkotuhoa tapahtui.
Seuraava Youtube-pätkä on kuulemisen arvoinen. Suomalaiset opettajat kertovat vaikeuksista joita monikulttuurisissa kouluissa syntyy:
http://www.youtube.com/watch?v=NaYMNMema-sYksi opettajista tuossa pätkässä kertoo että häntä on joskus kielletty opettamasta lapsille, että maa kiertää Aurinkoa.
Millä tavalla tämä voi olla kenellekään hyödyksi, mitä positiivista tämän tiedon pimittämisessä on?
Jos koko luokkaa pidetään yhden oppilaan takia pimennossa siitä että maa kiertää Aurinkoa, koko luokan opetus kärsii.
Jos taas muulle luokalle opetetaan että maa kiertää Aurinkoa mutta sille yhdelle oppilaalle ei, kärsijänä on se yksi oppilas. Hän ei saa tasa-arvoista opetusta ja tasavertaista tietoa verrattuna muuhun luokkaan. Tämä luo erilaiset lähtökohdat elämään mamutaustaisille ja kantaväestön oppilaille. Eikö tästä muka ole mitään seurauksia lapsen yleissivistystasoon verrattuna muihin ikäisiinsä? Eikö tämä voi kostautua myöhemmin esim. pilkantekona tai syrjimisenä? Entä voiko vähäisempi koulutustaso vaikuttaa hänen kykyynsä päästä työelämään?
Ja sitten ne ajatukset että muslimilapset pitäisi vapauttaa liikunnan/musiikin/tms. tunneilta:
Vaikka näissä olisikin kyse jostakin uskonnon kieltämästä, niin mielestäni tällainen ryhmien eristäytymisen salliminen luo niin ikään epätasa-arvoa. Lapsi ei pääse tekemään samoja asioita mitä muut hänen ikäisensä tekevät, eikä viettämään aikaa muiden kanssa tasavertaisena muihin nähden. Sen sijaan muslimilapset eristettäisiin muista, ja luotaisiin "he ja me"-rakennelmaa. Ajatuksenahan pitäisi olla integraatio eikä segregaatio, ja mielestäni se että muslimilapset tekevät eri asioita kuin muut, ei edesauta integraatiota vaan päinvastoin.
Yleensäkin näissä asioissa on kyse siitä, että yhteisö yrittää rajoittaa yksilön oikeuksia. Eli näissä tapauksissa vanhemmat/muslimiyhteisö sekä moku-positiiviset tahot haluavat antaa "kulttuurin" vuoksi eri lähtökohdat elämään lapselle (joka on tietämätön ja kykenemätön puolustamaan etujaan). Monikulttuurisuuden periaate on, että ensimmäisen/toisen/n:nnen polven maahanmuuttajan kulttuuria on vaalittava. Jos meidän tosissaan on kunnioitettava maahanmuuttajan _kulttuurin_ oikeuksia sen sijaan että kunnioitamme hänen oikeuksiaan _yksilönä_, niin mehän pakotamme hänet etnisyytensä vangiksi, ja otamme pois avaimet joilla hän pääsisi integroitumaan kantaväestön sekaan tavalliseksi pulliaiseksi. Me kannustamme häntä eristäytymään kantaväestöstä sen sijaan että hän integroituisi siihen. Ei Suomelle voi olla hyväksi pitkällä tähtäimellä että tänne luodaan miniyhteisöjä, joissa kieli, tavat, arvomaailma ja yleissivistyksen taso ovat eri kuin muulla väestöllä.
Omasta mielestäni lapsille on saatava antaa tasavertaista opetusta, ja jokaista on kohdeltava tasavertaisella tavalla. Kellään ei saa olla erioikeuksia tai -vapauksia jotka puuttuvat muilta, ei vaikka kulttuuri vaatisi mitä. Ongelma on vain, että harvalta löytyy kansalaisrohkeutta sanoa maahanmuuttajan vaatimuksille "ei" kun koko multikulti-rintama poliitikkojen, median ja oikeuslaitoksen myötä sanoo "kyllä".
[paholaisen asianajaja] Tuli mieleen tämä muslimien vaatimus että possunlihaa ei saa tarjota, ja sitten tuli mieleen ne kasvissyöjät joita kouluissa on ollut jo pitkään. Miten muslimien vaatimukset erivapauksista koulussa eroavat esim. siitä, että kasvissyöjälapsille tarjotaan yleisesti kasvisvaihtoehto? Tai siitä että eräille lapsille annetaan elämänkatsomustietoa sen sijaan että he menisivät uskonnon tunneille kaikkien muiden kanssa? Onko näillä tapauksilla eroa, vai ovatko muslimien vaatimukset rinnastettavissa tällaisiin erityistilanteisiin? Missä menee raja; minkälainen erityiskohteluvaatimus on OK, ja minkälainen on ylilyönti? [/paholaisen asianajaja]
----
Ja vielä yksi näkökulma. On tutkijoita jotka syyttävät toisen polven mamujen integraatio-ongelmista opettajia, jotka eivät ymmärrä mamutaustaisten lasten tilannetta tarpeeksi eivätkä osaa "kohdata" näitä lapsia:
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Opettajat+eiv%C3%A4t+osaa+kohdata++monikulttuurisia+oppilaita/HS20081121SI1MA01536http://www.hs.fi/keskustelu/%22Suomi+ep%E4onnistunut+kotouttamisessa%22/thread.jspa?threadID=116285Jeps.
Tuossa radiohaastattelussa jonka linkitin aiemmin, niin minun kävi sääliksi opettajia, joilta nähtävästi vaaditaan tietämystä aivan vieraasta kulttuurista ja sen tabuista ennen kuin opettajan on korrektia antaa tietynlaista opetusta tietylle oppilaalle. Tuntuu mielestäni todella karulta syyllistää opettajia tässä tilanteessa, etenkin kun niitä "kuumia perunoita" ja tabuja on usein todella vaikea ennustaa etukäteen.
(Esim. se Muhammed-niminen teddykarhu jonka takia se brittiopettaja meinasi menettää henkensä Sudanissa tuossa vuosi sitten. Hänen luokkansa lapset itse äänestivät karhun nimeksi Muhammed, ja Muhammed on yleisin nimi muslimimaissa eikä mitenkään "varattu" kenellekään. Mutta nimi tulkittiin silti pilkaksi islamin profeettaa kohtaan, ja nimenomaan opettaja syyllistettiin vaikka lapset olivat halunneet tuon nimen karhulle. Eikä se riittänyt että vanhemmat olisivat tehneet opettajalle valituksen ja pyytäneet muuttamaan nallen nimeä, vaan koko tapauksesta täytyi luoda kansainvälinen selkkaus. Miten tällaista olisi voinut kukaan nähdä ennalta? Koko juttu oli kuin suoraan Pahkasian sivuilta. Ja miten helkkarissa kaiken maailman kulttuurirelativisti-intellektuellit saattoivat täysin kirkkain silmin syyllistää opettajaa?)
----
Tässä oli nyt vähän hajanaista asiaa ja paljon satunnaisia kysymyksiä, mutta joka tapauksessa, olen kiinnostunut toisen polven mamujen tilanteesta kouluissa; he ovat Suomen kansalaisia, ja meidän on pystyttävä elämään heidän kanssaan tulevaisuudessa. Yhteiskuntaan sulauttamisessa paras mahdollisuus on nimenomaan lapsena, kouluaikana. Peruskouluajoistani on kulunut pitkä aika ja asuin muutenkin etnisesti homogeenisellä suomalaisella pikkupaikkakunnalla, eikä minulla ollut kakruna paljonkaan kokemuksia ulkomaalaisten kanssa. Olen utelias kuulemaan miten nykyään menee tai mitä ajatuksia nämä aiheet ihmisissä ylipäänsä herättävät.
Itse toivon että lapsissa on tulevaisuus, toivon että ongelma on siinä että minä olen rasisti, pessimisti ja ennakkoluulojeni vanki. Toivon todella että olen väärässä multikulti-kritiikkini kanssa, ja toivon että tulevien sukupolvien kantaväestö ja mamutaustaiset pystyvät elämään nätisti yhdessä Suomessa. Mutta tietyt faktat ihmiskunnan historiasta eivät vala minuun kauheasti uskoa tulevaisuuteen.
Siispä vielä: kuinka hyvin maahanmuuttajataustaiset lapset pärjäävät koulussa kantaväestön lapsien kanssa? Kuinka hyvin he oppivat suomea ja integroituvat? Miten pitäisi menetellä jos/kun mokuttajat ja vanhemmat yrittävät eristää mamulapsia kantaväestöstä luomalla heille erivapauksia ja kieltoja, jotka eivät koske muita lapsia?
