Ei tämä ole millään tavoin hankala tapaus kuin monikultturistille. Monikultturismi - joka automaattisesti sisältää kulttuurirelativismin - sietää kaikkea, joita vieraat kulttuurit edustavat. Jotkin tavat, kuten esimerkiksi tämä tyttöjen ympärileikkaus, ylittää kuitenkin sen rajan, jota monikultturisti ei voi automaattisesti hyväksyä, koska se sisältää fyysistä väkivaltaa. Huomattakoon, että monikultturistilla ei ole vaikeuksia hyväksyä toimenpiteen syytä ja merkitystä - keskenkasvuisen naisen (= lapsen) yhdyntäkyvyn heikentämistä siihen asti, kunnes nainen (tai lapsi) on alistettu aviomiehen vuoteeseen. Tämänkin jälkeen nainen (tai lapsi, kuten olemme jo oppineet) on kyvykäs enää vastaanottamaan yhdyntää, ja seksistä nauttiminen on varattu miehelle. Siksi monikultturisti on solmussa. Monikultturismia tunnustava toimittaja ei kykene selvästi ratkaisemaan, uskaltaako uhrata ihailemansa minkä tahansa vieraan kulttuurin arvomaailman sen vuoksi, että välittää siihen liittyvää tietoa objektiivisesti ja sensuroimatta.
Yhtenäiskulttuurin kannattajalle kyse on taas arvovalinnasta. Haluammeko, että yhteiskunnassamme suoritetaan rituaalisia väkivallantekoja lapsille? Haluammeko, että yhteiskunnassamme sallitaan naisen alistaminen miehen - jopa sellaisenkin, joka ei ole vielä tiedossa - omistukseen? Monokultturistille nämä ovat kolmen vaihtoehdon kysymyksiä, eikä monokultturistilla ole vaikeuksia valita vaihtoehtojen väliltä tai tarvetta etsiä harmaata vyöhykettä niiden välistä. Kyllä. Ei. Aivan sama. Joko ottaa kantaa, tai ei osoita niin paljoa mielenkiintoa, että ottaisi kantaa.
Kyllä- ja ei-vaihtoehtojen monokultturisti haluaa tietää tällaisista kulttuurisidonnaisista ilmiöistä, jotta monokultturisti voi joko kannattaa tai vastustaa niitä. Monikultturisti ei halua kertoa näistä asioista monokultturistille, koska kannattaminen toisaalta iljettää monikultturistia, jonka rajattomassa suvaitsevaisuudessa on aukkoja, ja vastustaminen toisaalta vahingoittaa tätä vierasta kulttuuria, jota monikultturisti haluaa rajoituksetta puolustaa.
Kouros yritti rationalisoida asiaa, jonka puolustamiseksi ei ole tähän asti esitetty juurikaan rationaalisia argumentteja. Valitettavasti se mikä Kourosin silmissä vaikuttaa rationaaliselta, näyttää täällä päässä aivan yhtä tunneperäiseltä ajatusten sekamelskalta kuin ennenkin.
Olenko muuten ainoa, jonka mielestä tuntuu hassulta, että ehkäpä paras kumppani monikultturismin pinnalla pysymiseen on se monokultturisti, jota ei kiinnosta? Kuitenkin jokainen tällainen avautuminen herättää väkisin mielenkiintoa.
