Romahdusvaarat ovat päivän sana, eikä kyse ole vain Turun Myllysillasta, navettojen katoista tai Formula 1 -sarjan suosiosta Suomessa.
Paljon ravisuttavampiakin kuvia maalataan. Otetaan niistä muutama.
Uhka yksi: Helsingin Sanomien haastattelema (13.3.) kiinalaisprofessori Yi Xianrong arvioi, että Kiinan ylikuumentuneilla kiinteistömarkkinoilla tapahtuu tänä vuonna romahdus.
Äkkipäätään se ei ehkä kuulosta valtavalta vitsaukselta. Tapahtuma voisi kuitenkin toimia kuin tsunami, jonka aalto iskee vielä tuhansien kilometrien päässä. Se lisäisi epävarmuutta maailmantaloudessa ja tuntuisi kipeästi etenkin Yhdysvalloissa, joka on pulassa ilman kiinalaista lainarahaa.
Uhka kakkosen puki sanoiksi pari viikkoa sitten yhdysvaltalainen sijoitusanalyytikko Robert Prechter. Hän ennustaa kaaosta rahoitusmarkkinoille, jopa pahempaa kuin mitä on tähän asti nähty. Prechter vertaa lehtihaastattelussa nykytilannetta vuoden 1929 pörssiromahduksen jälkeiseen aikaan. Syöksyn jälkeen alkoi lupaava nousu, mikä sai sijoittajat uskomaan, että pahin olisi takana. Edessä oli kuitenkin vuosien synkeä alamäki.
Uhka kolmonen: Brittihistorioitsija Niall Ferguson kirjoitti äskettäin Foreign Affairs -lehdessä, että imperiumit romahtavat nopeammin kuin kuvitellaankaan, ja seuraavana voi olla vuorossa Yhdysvallat.
Romahdusuhka nelonen tulee jo lähelle. Sen kuvasi konepajakonserni Metson toimitusjohtaja Jorma Eloranta Kauppalehdessä (15.3.). Hän tuskaili haluttomuutta turvata Suomen teollisuuden toimintaedellytykset: "Toiminta on kuin Titanicin kannella. Musiikki soi ja jäävuoria näkyy", hän laukoi.
Ellei mitään tehdä, vaihtoehtoina on Elorannan mukaan elintason jyrkkä lasku ja hyvinvointivaltion perustan mureneminen. Vielä nyt on hänen mukaansa paljon tehtävissä, mutta vuoden kuluttua tilanne voi olla jo paljon huonompi.
Ennusteisiin pitää toki suhtautua varauksin. Tuomiopäivän profeetat ovat maailman sivu saaneet paljon enemmän näkyvyyttä kuin myönteisten näkymien maalaajat. Toteutumattomia romahdusennusteita on enemmän kuin toteutuneita.
Meillä muistetaan 1990-luvun alusta Paavo Haavikon synkeät lauseet, joiden mukaan Suomella on edessä taloudellinen katastrofi. No, Haavikko oli jäljillä siinä, että täällä käytiin lähellä sitä rajaa, jossa maan lainan saanti oli katkolla. Maailmanloppu suomalaisittain kuitenkin peruutettiin. Tehtiin rajut leikkaukset, uskottava talouden oikaisuohjelma ja maa pääsi jaloilleen.
Eloranta sanoo haastattelussa, että huono kierre uhkaa meillä tehdä pahaa jälkeä 3-5 vuoden tähtäyksellä mutta valaa myös uskoa:
"En usko, että suomalaiset olisivat niin tyhmiä, että antaisivat tämän tapahtua."
Näin kannattaa toivoa.
Luottamus järjen voittoon on kiinnostava näkökohta. Niin olettaisi käyvän. Niin ei kuitenkaan aina käy.
Jos haluaa tutustua tapauksiin, joissa kävi toisin, kannattaa hankkia käsiinsä kirja nimeltä Romahdus. Suomeksi vuonna 2005 ilmestyneen teoksen kirjoittaja on yhdysvaltalainen monialainen tiedemies ja Pulitzer-palkittu Jared Diamond. Kirjassa ei käydä läpi pörssikurssien muutoksia, teollisuusalojen kehityskaaria vaan kokonaisten kulttuurien tuhoutumista ja selviytymistä.
Järki ei todellakaan aina voita. Norjalaisilla oli vahva asutus Grönlannissa usean sadan vuoden ajan viime vuosituhannen alussa. Asutus kuitenkin koki kovan kohtalon, kun ilmasto alkoi 1400-luvun alussa kylmetä. Viimeiset siirtokunnan jäsenet kuolivat nälkään, kun heidän karjansa oli ensin nääntynyt.
Kummallisinta on, että norjalaiset olisivat voineet selvitä, jos olisivat alkaneet syödä lihan sijasta kalaa. Syystä tai toisesta he eivät tarttuneet tähän mahdollisuuteen. Henkiin saarella jäivät kalaa käyttävät inuitit.
Toinen puhutteleva kuvaus tulee Pääsiäissaarelta. Sen asukkaat kaatoivat viime vuosituhannen alkupuoliskolla vähitellen kaikki saaren puut muun muassa siksi, että tarvitsivat niitä kivipatsaiden kuljetusoperaatioissa. Puiden katoaminen muutti ympäristöä rajusti. Enää voitu rakentaa edes kanootteja. Tuli nälänhätä ja sivilisaation romahdus.
Järki ei voittanut Pääsiäissaarillakaan, vaan kyvyttömyys katsoa tulevaisuuteen.
Grönlannin norjalaisten tai pääsiäissaarelaisten kohtalosta ei pidä tehdä liian rajuja vertailuja nykypäivään. Kirjan olennainen viesti kuitenkin on, että muutokseen ei aina pystytä mukautumaan.
Ainakin länsimaissa on viime vuosisadan suurten sotien jälkeen totuttu siihen, että elämä kulkee jatkuvasti parempaan suuntaan. Maalaamatta piruja seinälle: kannattaa ottaa huomioon mahdollisuus, että toisinkin voi käydä.http://www.kaleva.fi/uutiset/Mik%E4%2Dromahtaa%2Densin%2D%2DMyllysilta%2D%2DKiina%2Dvai%2DUSA%2D/844868Kommentoin juttua seuraavasti, joka tuskin ilmestyy kalevan sivulle tuntien lehden linjan:
Kolmas puhutteleva kuvaus löytyy Suomesta ja sen nimi on monikulttuurisuus. Ihmiset uskovat monikulttuurisuuden autuaaksi tekevään voimaan, kuten vanhan sosialismin kohdalla. Romahdus on väistämätön asia ja jarruja ei paineta ettei kukaan heräisi suloisesta unesta kun olemme matkalla 200km tuntinopeudella päin petäjää ilman vöitä.
Toivottavasti tuulilasi kestää.
Aihe: Kaleva: Mikä romahtaa ensin, Myllysilta, Kiina vai USA? (Luettu 2582 kertaa)