Vertaus ontuu pahemman kerran.
Jokaisella maalla, kansallisvaltiolla, kansalla on moraalinen velvollisuus huolehtia omistaan. Lapsistaan, vanhuksistaan, sairaistaan, jopa juopoistaan (jota myös sairaudeksi koetetaan määritellä?).
Sitä velvollisuutta huolehtia koko maailman asukkaista ei ole, kuinka voisikaan olla. Perustuuhan koko kansallisvaltio-ajatus siihen, että kutakuinkin samoin ajattelevat ihmiset perustavat valtion, jossa he elävät omien sääntöjensä ja tapojensa mukaan.
Nyt meneillään oleva tai käynnistyvä kansainvaellus muodostaa suuren uhan tuolle kansallisvaltio-ajatukselle, ja sen mukanaan tuomalle rauhalliselle, hyvinvoivalle väestölle. Kaikenlaiset konfliktit lisääntyvät, kun jo lähtökohtaisesti erilaiset ihmiset ja ajettelumallit törmäävät. Myös elintaso nyt hyvin menestyvissä kansallisvaltioissa tulee romahtamaan näiden(kin) ongelmien takia.
Siksi on tärkeää että huolehdimme ensin omistamme, sitten muista, jos niin tarpeelliseksi havaitaan.
Yksittäinen hyvinkäyttäytyvä mamu-perhe kaupunkikuvassa näyttää varsin hyväksyttävältä ilmiöltä, mutta se peittää alleen suuremman ongelman:
Kun vieraan kulttuurin edustajien määrä saavuttaa tietyn prosenttiosuuden, niin tuosta vieraasta kulttuurista tuleekin jo merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja, ja se pystyy muuttamaan, tai ainakin vaatimaan kovaankin ääneen muutoksia maan perinteisiin elämäntapoihin. Riitely on näin tullut "omaan olohuoneeseen".
Maailmanhistoria tuntee riittävästi esimerkkejä siitä, kuinka kansojen, jotka eivät puolustaudu, käy.
Siksi meidän pitää nähdä se suurempi asiakokonaisuus ja tulevaisuus pitkälläkin tähtäimellä.