(ensin mielenosoituksista ja kansalaisten aktiivisuudesta)
Kaarina Hazard: Niin että miten se ääni siis parhaiten kuuluu?
Anni Sinnemäki: Yhtenä politiikan instrumenttina pitäisi olla päättävä kansanäänestys. Se on parempi kuin neuvoa-antava kansanäänestys, jossa ihmiset tietävät, että heidän kantansa voidaan jättää huomiotta.
KH: [Ajatteletko,] että nettikyselyjen ja suosioäänestysten tulvassa väki todella tajuaisi käyttävänsä todellista valtaa?
AS: Uskon.
KH: En haluaisi, että kansa saisi päättää esimerkiksi kuolemantuomiosta.
AS: Kansanäänestyksellä päätettävistä asioista käytäisiin normaali poliittinen keskustelu ja riideltäisiin normaaliin tapaan. Edustuksellisesti valituilla päättäjillä olisi valta päättää mitkä asiat äänestykseen vietäisiin.
[Sinnemäen mielestä esim. kunnallispoliittisista ratkaisuista voisi äänestää, turvallisuupolitiikan perusratkaisuista, Natosta]
(...)
KH: Ihan vähän maahanmuutosta. Suurten perheiden ja laajojen sukujen kannatteleva voima syntyy useissa kulttuureissa kotona pysyvistä naisista. Naiset hoitavat mummot, lapset ja muut vaivaiset. Miten tässä suojelemme skandinaavisen naisen vapaata ja tasa-arvoista elämäntapaa?
AS: Oma myönteinen asenteeni maahanmuuttoon lähtee siitä, että kaiken kaikkiaan on parempi, että ihmiset saavat liikkua suhteellisen vapaasti kuin se, että liikkumista paljon rajoitetaan. Ja lainsäädännössä sovitaan pelisäännöistä.
KH: Jos en nyt kuitenkaan puhu laittomuuksista, vaan erilaisista käsityksistä naisten asemasta.
AS: Onhan suomalaisillakin keskenään erilaisia käsityksiä naisten asemasta. Onhan meilläkin perheitä, joissa tehdään tosi paljon lapsia eikä nainen ole työelämässä. Eihän me sitä olla erikseen kielletty. Sitä paitsi uskon kansainvälisiin tutkimuksiin, joiden mukaan tulijoiden arvot pikkuhiljaa tulevat lähemmäs kantaväestön arvoja. En siis usko, että naisen asema meillä heikkenee tulijoiden toimesta, vaan todennäköisemmin toisinpäin.