Ohjelma sisälsi runsain mitoin negatiivissävytteistä piiloviestintää. Osasin odottaa jotain tämän tyyppistä, koska ohjelman henkilöstössä (aika huipulla) hyörii mm. vihervasemmistoon kallellaan olevia henkilöitä.
Aktiivisesti maahanmuuttoa seuraaville propaganda ei tietenkään uppoa, mutta ohjelmassa esitetyn kuvakerronnan ja puheiden leikkausten kautta saatiin aikaan peruskatsojalle aika negatiivinen mielikuva.
Positiivista on tietysti se, että tässä vaiheessa lähes kaikki julkisuus tekee vain hyvää. Aktivoituva kansalainen ymmärtää hyvin nopeasti, missä mennään, jos vaivautuu esim. Homman sivuille.
Sinänsä pidän tuollaista ohjelmanteon tapaa säälittävänä rimanalituksena journalistisille periaatteille. Tyyli oli propagandistinen eikä informatiivinen, kuten esipuheessa yritettiin todistaa.
Kohdistukset Harri Eerikäisen tatuoituihin käsiin ja koiraan, Seppo Lehdon nettinatseilu sekä esim. Leinon Jarin ja Turkkilan Matiaksen puheen leikkaaminen "sopivista" kohdista loi tiettyä kuvaa. Lisäksi kerronta oli rytmitetty siten, että asiaan vihkiytymättömän saattoi olla hankalaa erottaa, kuka oikeastaan kuului mihinkin ja kuka kannattaa mitäkin aatetta.
Ohjelman tekijä oli jo todennäköisesti etukäteen päättänyt millaisen kuvan hän haluaa antaa jo ennen kuin mitään oli edes kuvattu tai sanottu.
Mutta kerrankos sitä punavihreän aatteen johdolla saadaan tällaista jälkeä.
Mielenkiintoista oli toisaalta Ali Quassimin näyttäminen ohjelmassa, sillä ei kai käräjillä avustusten kähveltämisestä tuomittu henkilö ole kovin positiivinen juttu suvaitsevaistonkaan mielestä.
