Euroopan komissio, sisäasioiden pääosastoStudy on the feasiblity of establishing a mechanism for the relocation of beneficiaries of internal protection (7/2010, pdf)
Euroopan pakolaisrahaston rahoittama Ramboll Managementin ja Eurasylum Limitedin tutkimus käsittelee erilaisia keinoja sijoittaa pakolaisia EU:n jäsenmaihin "solidaarisuuden ja taakanjaon" hengessä. Tutkimusta varten on haastateltu pakolaisten sijoittamisen ammattilaisia jäsenvaltioissa ja kansalaisjärjestöissä.
One aspect that has been highlighted is the way in which Member States can show solidarity towards each other in cases where a Member State is under specific and disproportionate asylum pressure. A possible way to support these Member States could be through the relocation of beneficiaries of international protection from such Member States to others.
The purpose of this study is to provide the European Commission with detailed information about the financial, political and legal implications of relocation of beneficiaries of international protection. The scope of the study covers the financial, political and legal implications of relocation of refugees, subsidiary protection beneficiaries and/or asylum seekers. Moreover, the purpose is also to examine other options available to better foster solidarity between Member States for the management of asylum flows.
In addressing those purposes, the study is further designed to respond to a number of questions related to the political, legal, financial and practical implications of relocation, by presenting the perspectives of the Member States with respect to different types of relocation mechanisms, assessing the extent to which different options can be adapted to the existing EU acquis, and finally by assessing the costs of the different options.
Haastattelujen perusteella uudelleensijoittamisten päävaihtoehtoina nähdään kaksi ratkaisumallia:
Ensimmäisessä mallissa EU-jäsenmaille jaetaan
pakolaiskiintiöt BKT:n ja väestötiheyden perusteella. Suomelle se tarkoittaisi laskelmien mukaan
turvapaikanhakijamäärän 3-4-kertaistumista. Kustannukset (esim. 4 000 euroa/turvapaikanhakija) hoidettaisiin Euroopan pakolaisrahaston kautta. Rahaston pääomaa tosin pitäisi lisätä huomattavasti.
Toisessa mallissa jäsenmaat ilmoittaisivat
joka vuosi erikseen, kuinka monta turvapaikanhakijaa ja kiintiöpakolaista ne haluavat muilta EU-mailta vastaanottaa. Näistä määristä sitten neuvoteltaisiin, mahdollisesti pakolaisten sijoittamisesta käytäisiin jopa
huutokauppaa. Tässäkin mallissa rahat pyöritettäisiin jäsenmaille ERF:n kautta.
Tutkimuksen johtopäätöksissä suositellaan aloittamaan uudelleensijoittaminen aluksi kiintiöpakolaisilla (kuten on tehtykin), koska turvapaikanhakijoiden siirtely on nyt poliittisesti arkaluontoista. Haastateltavat ovat olleet varovaisia luovuttamaan päätäntävaltaa EU:lle ja EASO-virastolle, ainakin aluksi. Se on hyvä merkki, mutta toisaalta on kyse isoista rahoista.
Tässäkin tutkimuksessa on paljon numeroiden pyörittelyä ja taulukoita, joissa kerrotaan, kuinka paljon enemmän Suomen pitäisi BKT/pinta-ala/väestötiheys-kriteereillä vastaanottaa (liite C, dokumentin sivu 1-17, pdf:n sivulta 113 alkaen).
Suomelle lasketut "solidaariset" turvapaikanhakijaosuudet vuodelle 2008 neljällä eri mallilla:
20 054,
14 980,
12 703 ja
9 647. Toteutunut määrä oli
4 035, joka oli silloin uusi ennätys ja väestömäärään suhteutettuna puolet yli EU-keskiarvon.
Tällaista uusjakoa haluaa ainakin
Husein Muhammed. Muut poliitikot ovat olleet asiasta vaitonaisia, vaikka EU:n yhteinen turvapaikkajärjestelmä on kaikkien pääpuolueiden maahanmuutto-ohjelmissa.