HOMMAN KESKUSTELU > Salonki

Maahanmuuttokritiikin valtavirtaistaminen

(1/33) > >>

Pöllämystynyt:
Otsikko on sikäli harhaanjohtava, että maahanmuuttokritiikki on valtavirtaa. Suuri tai suurin osa suomalaisista on tavalla tai toisella kriittisiä nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan. Tarkoitan tietysti maahanmuuttokritiikin valtavirtaistamista politiikassa. Politiikassa ja julkisuudessa asia on ajettu marginaaliin.

Miten siis kansan mielipiteen saisi kuuluviin? Käsittääkseni pahin ongelma on natsikortti. Hitlerin ja natsien jättämät kauhukuvat ja traumat on valjastettu poliittiseksi aseeksi, jolla lyödään eri mieltä olevia. Toisen maailmansodan lopputuloksesta ja neuvostopropagandasta johtuen ase sattui länsimaissa "vasemmistoksi" itseään kutsuvan joukon käteen, ja on siinä edelleen tiukimmin. Aluksi se suuntautui todellakin vain natseihin, mutta tehookkana poliittisena aseena yleistyi pian aseeksi kaikkea sellaista vastaan, mikä oli jotain vasemmistolaista suuntausta vastaan.

Monikultturismin perittyä kommunismin aseman palvottuna toiseutena länsimaalaisille, siirtyi natsikortti monikultturismin aseeksi. Jälleen sillä lyödään niitä, jotka vastustavat palvottua toiseutta. Tällä kerralla tilanne on entistä pahempi, sillä nyt toiseus tuotetaan eurooppalaisiin maihin paikan päälle, eikä tilanteesta siksi voi yksinkertaisesti herätä takaisin järkiinsä, kuten kommunististen diktatuurien ihailusta saattoi. Monikultturismiin nimittäin liittyy kolonisaatio.

Paradoksaalisesti natsikortti on nykyisin valjastettu ajamaan politiikkaa, joka tosiasiallisesti uhkaa tuoda Eurooppaan uuden fasisminkaltaisen opin, totalitarismin ja etnisen vihan. Natsikortti kädessä harjoitettu maahanmuuttopolitiikka onkin jo aikaansaanut esimerkiksi juutalaisvihan uuden nousun kaikkialla lännessä. Tämä on muuten hyvä esimerkki natsikortin silmittömästä, sokaisevasta vaikutuksesta. Natsikortilla voidaan jopa lytätä monikulttuurikriitikko, joka pelkää islamistumista juutalaisten turvallisuuden ja ihmisoikeuksien vuoksi. Eli jos puolustat juutalaista vähemmistöä fasismilta, olet natsi. Voiko ristiriitaisempaa olla? Silti tämänkaltaista "ajattelua" tapahtuu koko ajan hyvin yleisesti, koska natsikorttiin liittyy niin silmitön ja sokea viha kaikkeen sillä leimattuun - jos siis leimaaminen onnistuu.

Toki suora natsikortin käyttö on käynyt vaikeammaksi ihmisten herättyä hieman huomaamaan sen jatkuvan heiluttelun absurdius. Voidaankin puhua natsikorttikritiikistä. Mutta natsikorttikin on ovela. On keksitty tapoja epäsuorasti rinnastaa joku natseihin. Natsivihjailut ja natsiviritteiset uudissanat ovat hyvä tapa kiertää ihmisten natsikorttikritiikki, ja lyödä sittenkin leimakirvellä otsaan.

Edellä kerrotun perusteella katson, että maahanmuuttokriitikoiden suurin ongelma on todellakin natsikortti ja siihen verrannolliset tai siitä johdetut poliittisen korrektiuden aseet. Natsikortin rinnakkaisilmiöitä ovat esimerkiksi erilaiset rasistikortit, mutta nämäkin perustuvat pohjimmiltaan natsikorttiin, joka lienee ollut ensimmäinen laatuaan. Meidän tuleekin ensimmäisenä tehtävänä opetella väistämään leimoja, joita valtion politiikan tukijat haluavat meihin lyödä. Vasta kun tämä tavoite on saavutettu, saamme poliittista valtaa, ja voimme alkaa tehokkaasti puuttua maassa harjoitettuun politiikkaan.

Joidenkin ennakkoluuloja emme voi voittaa. Tulee olemaan aina niitä, jotka vihaavat meitä, niitä, joiden kohdalla on aivan sama, millaista kieltä käytämme tai mitä ylipäätään ajattelemme. He katsovat meitä aina ennakkoluuloisesta näkökulmastaan, tutustumatta siihen mitä mieltä oikeasti olemme. Suurin osa ei kuitenkaan ole sellaisia, vaan heille on yksinkertaisesti opetettu tietyt reagointitavat. Osalle ei niitäkään. Heitä varten meidän täytyy olla jotain muuta kuin mitä vastustajamme haluavat meidän olevan. Kun kaduntallaaja kuulee meistä pahaa median välityksellä, tulee tänne ja huomaa, että emme olekaan sellaisia mörköjä kuin on kerrottu, se antaa todella hyvän vaikutuksen meistä.

ämpee:
Politiikkoihin on hankala vaikuttaa millään asiakritiikillä, sillä heillä vasta ne puurot ja vellit ovatkin sekaisin.

Samaan aikaan kun poliitikkomme ovat saaneet Suomen valtion sitoutumaan järjettömiin päästökiintiöiden vähentämisiin, sama porukka yrittää järjestää maahamme laajamittaisen maahanmuuton, joka väistämättä nostaa noita samaisia päästöjä.

Kun realiteettien ymmärtäminen on tuolla tasolla, niin mitään järkipuhetta ei kannata ainakaan ensimmäisenä koittaa.

Parasta vaikuttamista mitä nyt voidaan tehdä, on kertoa poliitikoille, että heitä, ja heidän tekemisiään seurataan, ja tullaan seuraamaan jatkossakin.
Tuon seuraamisen tarkoituksena on vaikuttaa äänestäjien äänestyskäyttäytymiseen seuraavissa vaaleissa.

Voi tietenkin olla, etteivät politiikot pysty käsittämään tuotakaan, sillä suomalaisen politiikon riskianalyysi on tähän mennessä ollut varsin tuntematon asia, mutta tilanne tulee netin myötä nopeasti muuttumaan, ja politiikko joka tätä ei käsitä, on hyvin nopeasti ex-politiikko.

Tänne Hommaan voisimme perustaa tietopankin poliitikoistamme.

Pöllämystynyt:

--- Lainaus käyttäjältä: ämpee - 16.12.2008, 18:15:45 ---Politiikkoihin on hankala vaikuttaa millään asiakritiikillä, sillä heillä vasta ne puurot ja vellit ovatkin sekaisin.
--- Lainaus päättyy ---
Muualla euroopassa on iloisia esimerkkejä siitä, että asiakritiikki ja etniset selkkaukset ovat saaneet valtapuolueidenkin poliittikkoja kannattamaan hieman vastuullisempaa maahanmuuttopolitiikkaa. Suomessa ei nähdä vielä kunnolla muun Euroopan tilannetta, mutta kun nähdään, niin luulen että jo se saa myös joidenkin pääpuolueidenkin poliitikkojen ajattelua liikkeelle.

JohannaS:
(taas pitkää postausta tulossa minulta, en vaan osaa kirjoittaa lyhyesti)

Luet ajatuksiani! Olin eilen luonnostellut keskustelunaloituksen jossa oli joitakin samoja pointteja :p

No, leikkelen palasia luonnoksestani:


--- Lainaus ---Omasta mielestäni Homman suurin päämäärä on, että moku- ja maahanmuuttopoliittinen kritiikki levitetään kaiken kansan keskuuteen, ja että eduskunta/hallitus saadaan tekemään politiikkaa Suomen ja suomalaisten etua valvoen, eikä minkään ulkopuolisen intressiryhmän ehdoilla.

Yksi osa urakkaa on keskustelu sekä tiedon levittäminen. Faktojen oppiminen monikulttuurismista ja Euroopan islamisoitumisesta ovat se niitti, jolla vihervasuri tajuaa, että konservatiiviset arvot ovat sittenkin tärkeitä yhteiskuntamme kannalta, ja että tässä ei ole kyse rasismista vaan realismista (ellei hän sitten ole uppoutunut niin syvälle ideologiaansa että ei kykene hyväksymään reaalielämässä todettuja faktoja).
Eli nyt meillä on tämä Homma-foorumi keskustelualustana, mikä on hyvä. Pääsee jakamaan tietoa ja mielipiteitä.

Ongelma on vain että kaikki eivät netissä hääri. On ihmisiä jotka lukevat kiltisti Hesariaan ja uskovat, että netissä lymyää hirveitä rasisti- ja lapsipornopesäkkeitä joissa on niin pelottavaa materiaalia, että uskaltaako koko nettiä edes käyttääkään.

Näen foorumin ponnahdusalustana jolta organisoida antimokutusta. Mielestäni Homma ei saa jäädä tälle foorumille, vaan se on saatava realisoitumaan oikeaan elämään.

Miten tätä viestiämme saisi leviämään laajemmalle, ja etenkin siihen kansanosaan joka ei nettiä paljonkaan käytä? Entäpä poliitikot ja media, miten heihin saisi vaikutettua?
--- Lainaus päättyy ---



Minulla oli joitakin käytännön ajatuksia, joten heitän niitä.
Yksi juttu jota pohdiskelin: netti on vaikea alue joillekin, mutta kirjaa osaavat käyttää kaikki ja se voi olla helpommin lähestyttävä:



--- Lainaus ---Scriptan vieraskirjassa on joskus ehdotettu että Halla-aho voisi julkaista joitakin kirjoituksiaan kirjana. Mielestäni tämä on loistava ajatus; itse ainakin ostaisin tuollaisen kirjan vaikka olenkin kaikki H-a:n tekstit netistä lukenut. Kirja on tietylle väestönosalle helpompi luettava ja "uskottavampi" lähde kuin nettisivu, ja kirjalla olisi mahdollisuus saavuttaa uutta lukijakuntaa sekä aukaista joitakin uusia silmiä.

Toisaalta liikkeen henkilöityminen Halla-ahoon ei mielestäni ole hyväksi. Kyseessä on kohtuuton vastuu yhdelle miehelle kantaa, on väärin vaatia yhtä miestä tekemään kaikki muiden edestä, ja olisi hyvä saada enemmän rohkeita naamoja julkisuuteen puhumaan näistä asioista (itse olen todella nössö raukka ja julkisuus pelottaa, minkä vuoksi en uskaltanut itse esim. pykätä pystyyn sitä adressia).

Lisäksi nyt jo puhutaan "halla-aholaisuudesta". Meitä mokukriittisiä yritetään leimata aivottomiksi junteiksi jotka eivät osaa itse ajatella ollenkaan. Levitetään mielikuvaa että me hyväksymme ilman kritiikkiä kaiken minkä Halla-aho sanoo, ja että ilman Halla-ahon kirjoituksia me emme olisi mitenkään voineet itse muodostaa näitä mielipiteitä joita meillä on.

Eli mitä enemmän mokukriittisiä olisi julkisuudessa, sitä vaikeampi olisi mustamaalata yksin Halla-ahoa ja väittää, että kyseessä on vain hän mielipiteineen eikä laajempi liike.

Tuli mieleen yksi ajatus. Entä jos kootaan kirja joka on esseekokoelma monikulttuurisuudesta? Niin että jokainen essee eri kirjoittajalta? Mokuaihe on vaikea tabu, ja väärinajattelusta tällä saralla voi oikeasti joutua kärsimään, joten kirjaan voisi kirjoittaa esseen vaikka nimettömänä/nimimerkillä. Jotain "V for Vendetta"-tyyliin, että mokukriittinen rintama nimettöminä ja kasvottomina netseinä kertoo, miten päätyivät antimokuttajiksi ja miksi ovat huolestuneita Suomen tulevaisuudesta. Moku-kertomuksia tosielämästä sekä kritiikkiä poliitikoista, median hiljaisuudesta/vääristelystä, islaminuskon opeista, mokuideologian rakenteista, ja vastaavista. Järisyttäviä paljastuksia poliittisesta kähmimisestä, josta nettiä seuraamaton kansa ei ole tietoinen.

Erityisen hyvä olisi jos saataisiin mahdollisimman monien eri ihmisryhmien edustajia kertomaan oman näkökulmansa. Esimerkiksi juutalaisen/homon/naisen/luokanopettajan/eri puolueiden jäsenten/toimittajan/ulkomailla työskennelleen/vanhuksen/mamun/muslimin/etc. kokemuksia mokutuksesta tai ajatuksia Euroopan islamisoitumisesta.
Mokukriittisyyttä on leimattu keski-ikäisten valkoisten punaniskamiesten touhuksi, joten täytyisi olla paljon variaatiota kirjoittajien kesken. Parasta olisi jos löytyisi mokukriitikkoja joilla on "suojaväri" tai "uhristatus".

Kirjan toimittajaa/kokoajaa voi olla vaikea löytää koska jutussa on henkilökohtainen riski, ja kustantamoja voi mahdollisesti pelottaa liikaa kirjan julkaiseminen. Enkä tiedä kuinka paljon kustannuksia kirjan julkaisemisesta edes tulee, voipi olla kallista. Eli tässä voi olla liikaa vaikeuksia vastassa. Mutta heitän silti tuon ehdotuksen kun se tuli mieleen. Hyvä vai huono ajatus?
--- Lainaus päättyy ---


Pöllämystynyt puhui natsikortista ja sen aiheuttamista ongelmista. Vähän siksi pohdiskelin, että meidän kannattaisi yrittää aktivoida erityisesti "uhristatuksen" omaavia ihmisiä politiikkaan ja keskustelemaan monikulttuurisuudesta. Mokuttajien taktiikkana on iskeä persoonaan eikä asiaan. He mustamaalaavat ihmisen sen sijaan että käsittelisivät itse tekstin pointteja. Joten olisi hyvä löytää sellaisia moku-vastaisia ihmisiä joilla on uhristatus (esim. maahanmuuttaja, nainen, homo), joka tekee heidät immuuniksi kritiikille. Moku-aatetta kritisoivaa juutalaista vastaan ei kukaan kehtaa käyttää natsikorttia. Vähemmistö/uhristatus pakottaa vastapuolta olemaan asiallinen sen normaalin loanheiton sijaan.

Typerän mediailmapiirin porsaanreiän hyväksikäyttäminen tällä tavalla voi kuulostaa häikäilemättömältä, mutta mielestäni silti täytyy löytää riveistämme muita mokutusvastaisia puhujia kuin niitä valkoisia keski-ikäisiä miehiä. Median voimakas asenteellisuus tuota ryhmää kohtaan pakottaa etsimään variaatiota puhujiin. On ikävää että puhujan identiteetti voi painaa puntarissa enemmän kuin hänen puheensa sisältö, mutta kun media on luonut tällaiset säännöt, niin ei kai auta muu kuin mukautua niihin.


Ja vielä toinen ajatus:



--- Lainaus ---Scriptan Vieraskirjassa on pari kertaa nähty että ihmiset ovat valmiit lahjoittamaan rahaa Halla-aholle tai Homman edistämiseen, koska kokevat tämän asian äärimmäisen tärkeäksi. Mielestäni voisi harkita resurssien keräämistä lahjoitusperiaatteella jonkinlaiseen mokukriittiseen tempaukseen turuille tai toreille, en vain keksi nyt ihan että minkälaiseen juttuun käytännössä, mutta ehdotan tällaista sen varalta jos joku keksii ideoita.
--- Lainaus päättyy ---



Muita ajatuksia joita minulla oli mielessä olivat esim. mielenosoitukset ja lehtien mielipidepalstoille kirjoittaminen. Lukijankirjeitä tosin ei aina julkaista, ja poliittisissa mielenosoituksissa on joitakin riskejä:

-työpaikan pomo näkee kuvaa miekkarista ja tästä tulee skismaa arkeen
-tiedotusvälineet tarvitsevat selkeän ja lyhyen termin otsikkoon ja voivat lopulta käyttää taikasanaa "uusnatsi" tai "äärioikeisto" kun raportoivat mielenosoituksesta
-jos miekkarissa on edes yksi uusnatsi, Yle etsii sen käsiinsä ja ottaa siltä haastattelun leimatakseen koko poppoon
-äärivasemmistolainen vastamielenosoittaja voi tulla ja pilata koko hommaa
-ulkopuolisille homma voi näyttää siltä että "mitä noi nyt oikein meuhkaa?"

...tai sitten vain olen paranoidi, ja mielenosoituksetkin voisivat toimia vaikutuskeinona. Mitä mieltä ovat muut?

Hyvä postaus Pöllämystyneeltä tuo aloituspostaus, muuten. Tiukkaa ja hienoa analyysia, ja olen samaa mieltä asioista.

Veli Karimies:
Miten olisi maahanmuuttokriittinen hevisti? Jos ei ole se perussuomalainen "punaniska" vaan nuori mustiin pukeutuva pitkätukkainen lävistetty hevari saako silloin immuniteetin rasismikortille?

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

Siirry pois tekstitilasta