en rasistileimauksiin sitten pitäisi suhtautua, kun jokainen mieleen tuleva vaihtoehto voi tavalla tai toisella kusasta reisille?
- Aktiivinen kiistäminen (empäs oo natsi) ei ainakaan tuota toivottavaa lopputulosta.
Ei sitä noin "eittämällä" kannatakaan yleensä kiistää, vaan kertomalla tai antamalla ymmärtää mitä on ja mitä edustaa. Jos esimerkiksi on vasemmistolainen, niin samalla kumoutuu äärioikeistolaisuusherja. Leimoja kannattaa torjua jo ennaltaehkäisevästi olemalla ja puhumalla niitä asioita vastaan, mitä ei halua leimoiksi otsaansa.
- Myöskään ite oot -tyyppinen solvauksenpalautus ei edistä asiallista keskustelua.
Ennen, kuin asiakeskusteluun päästään, on asiattomuudet kyettävä torjumaan ja kumoamaan. Jos asiattomuudet jäävät "voimaan", ei asiakeskustelu ole mahdollista. Kukaan ei halua kuunnella tai lähestyä ihmisenä sellaista kauheaa mörköä, millaiseksi nämä leimat uhrinsa maalaavat.
Asiattomuuksien torjunnassa paras keino on monien havaintojen ja omienkin kokemusteni mukaan juuri "herjojen" palauttaminen - tosin ei enää herjoina, vaan tosiasioina tai järkevinä vertauksina. Monikultturistien yleinen strategia on syyttää muita siitä, mitä itse ovat ja tekevät. Tällä tavoin, ja vain tällä tavoin, heidän on edes mahdollista tukea ja harjoittaa järjestelmällisesti rasistista, syrjivää ja totalitaristista väestön- ja kulttuurinjalostuspolitiikkaa. Sitähän natsikorttikin on. Sillä mahdollistetaan natsien kaltainen toiminta kortin heiluttelijoiden omalta taholta.
Natsikortti tekee käyttäjästään lähes
immuunin natsismiin rinnastumiselle, ja siis moraalisesti ylivertaisen aina siihen asti, kunnes kortilla lyödyt lakkaavat kärvistelemästä vastaanottavalla puolella, ja ottavat yleiseksi tavakseen ja puhetavakseen kääntää leimat ja syytökset takaisin lähettäjäänsä tai tämän liittolaisiin. Monikultturistit ja muut homoetnofoobikot hakevat toisten syyttelyllä itselleen tätä immuniteettiä, jonka turvin he sitten voivat toimia kuten natsit.
Uhrinsa natsikortti asettaa erittäin epäedulliselle puolustuskannalle ja pahoin altavastaajan asemaan. Syytelty on syyllinen, vaikka toisin todistettaisiin. Puolustuskanta voidaan usein rikkoa vain syyttämällä takaisin.
Se tosiasia on voitava sanoa, että monikultturismi on totalitaristista rasismia ja väestönjalostusta, ja siis muistuttaa monin tavoin natsismia. Sen sanominen on olennaista muutenkin, koska rasismia ja muita uhkia ei voida torjua puhumatta niistä niiden oikeilla nimillä, mutta ennen kaikkea toisten kutsuminen rasisteiksi yms. nimityksillä samalla torjuu tehokkaasti itseen lyötyjä leimoja. Nämä leimat ovat kuin takiaispalloja. Niitä ei saa irti kiinnittämättä niitä johonkin muualle. Kun on olemassa kohde, johon ne luontevasti ja asianmukaisesti kiinnittyisivät, ja joka nämä leimat on alun perinkin lyönyt toisiin, niin miksei niitä annettaisi sille takaisin? Ei niistä kuitenkaan eroon päästä tässä vaiheessa.
Tässä ei tosiaan tarvitse hyökätä tai vastata asiattomuuksiin asiattomuudella, vaan kyse on törkeän valehtelun torjumisesta ja valheiden oikomisesta kertomalla, miten asiat oikeasti ovat. Sitten, kun leimat on torjuttu ja kiistetty, voi asiakeskustelu vasta alkaa. Olen kerta toisensa jälkeen huomannut, että aluksi hyvinkin sulkeutuneet ja kielteisesti suhtautuvat ihmiset voidaan tällä tavoin, joskaan ei suoraan heitä ihmisinä syyttelemällä, sekä
kilpailemalla myönteisten leimojen omistuksesta (josta puhutaan joku toinen kerta), saada yllättäen kykenemään asialliseen keskusteluun.
- Ylimielinen syytösten yläpuolelle asettuminen ja niiden leimaaminen suhteellisuudentajuttomuudeksi tai ymmärtämättömyydeksi ei sekään välttämättä toimi.
Näin juuri. Tämä ei mitenkään riitä tilanteessa, jossa todistustaakka, siis taakka osoittaa syytökset aiheettomiksi, sälyttyy omaan niskaan jo pelkän herjanheiton vuoksi.
- Leimausyritysten totaalinen ignorointi voidaan tulkita syytösten tunnustamiseksi oikeiksi.
Olet oikeassa. Täydellinen vaikeneminen ja passiivisuus on kaikkein pahinta. Tai ehkä vielä pahempaa olisi "kantaa leimoja kuin polttomerkkejä", kuten joku ehdotti.
- Todisteiden tivaaminen rasistisyytösten tueksi taas vie keskustelun metakeskusteluksi rasismin määritelmästä, pois itse asiasta.
Näin minäkin näkisin tavanomaisissa leimaustilanteissa ja -tapauksissa. Ei siinä asiaan päästä, mutta ei siitä metakeskusteluakaan tule, koska monikultturisti ei siihen lähde. Monikultturisti lähtee meta-jaaritukseen vain hyökätessään, ei omia puheitaan selitellessään. Hänen ei tarvitse edes selittää puheitaan, koska korteilla leimattu on syyllinen perustelemattakin. Asetelma ei siis edellytä häneltä kunnollisia todisteita, joten hän ei tietenkään sellaisia vaivaudu tarjoamaan. (Eikä hän voisikaan niitä antaa, koska sellaisia ei yleensä ole.) Lähinnä sieltä voi tulla muka-perusteina uusia herjoja.
Parempi onkin kääntää leimat lähettäjäänsä, kuin kysyä jotain todisteita, joita ei oikeastaan edes tarvita.
