Minä olen edelleen sitä mieltä, ettei mitään historiaa tule poistaa tai tuhota. Tätäkään patsasta ei kukaan vasemmistoa ja ääristalinisteja lukuun ottamatta näe minään hienona taideteoksena vaan naureskelee sille. Ja tietty tulee kuitenkin samalla miettineeksi, kuinka suomettunut Suomi silloin vielä henkitoreissaan olevan Neuvostoliiton rinnalla oli.
Natsiaikojenkin taide on sullottu jonnekin Berliinin bunkkereihin muka vaarallisena. Minusta on vaarallisempaa, ettei sitä joskus esitellä, jotta senkin ajan kuviin ja kuvastoon voisi tutustua. Sitäpaitsi, vahingossa voi aatteesta huolimatta tulla hyviäkin ja taitavia teoksia.
Kielletty Taide -näyttelystäkin oikeastaan seurasi se, että kaikenmaailman modernistit töhertelijät nostettiin jollekin alustalla vaan sen takia, että taiteensa oli ollut natsien hampaissa. Sieltäkin sitten vain laadukas osa modernismia jäi elämään.
Taiteilijat olivat ennen tosiaan vastavoima establishmentille ja heillä oli uusiakin, raikkaita ajatuksia. Suomessa osalla näyttää levy edelleen juuttuneen jonnekin reaalisosialismin aikaan ja ikänsä hyvinvointivaltiossa eläneenä, Neukkulan jälkeen syntyneinä, heillä ei ole edes käsitystä, millaista se kommunismin todellisuus oli. Heillä on jokin ihme idealistinen käsitys siitä, millainen totalitarismi on.
En ole koskaan käsittänyt, että miksi?
