Viimevuotisista kirjoituksistani on pakko heittää eräs viesti uudestaan, missä käsitellään Börjeä ja Facesia.
--------------------------------
Kun rauhan, mokutuksen ja rakkauden ministerimme osallistuu monikulttuurisille rauhanfestareille, huomio ehkä kiinnittyy itse mokutusfestareiden perustajan Börje Mattsonin (RKP) taustakuvioihin.
Rauhanpuolustaja Börjehän aikoinaan oli Angolassa siinä kun vähän muuallakin Afrikassa tukemassa antikolonialistisia rauhaa puolustaneita monikulttuurisia vapaustaistelijoita. . Tässä alhaalla taas on mainio artikkeli siitä, millainen Börjen Angolan-kaverien operaatio Kongon puolella toimivia kolonialisteja vastaan olikaan. Todistajana paikalle hälyytetty Kyösti Pietiläinen alias muukalaislegionan Peters.
http://tappis.0catch.com/Kolwesi.htmLainaus
"Peters", tuo mainio Kotkan-poika, kertoo kirjassaan "Legioonan isku Kolwesiin", ISBN 978-951-31-4110-3, kohtaamisestaan itäsaksalaisen terroristi-kouluttajan kanssa, mutta ketään pohjoismaisempaa hän ei siellä tavannut "face-to-faces", mitä voinee harmitella?
.....
Lainaus
Vapaaseen aggressioon ym. itsensätoteuttamiseen valtuutetut lapsi- ja teini-soturit ovat ns. vapautusarmeijojen kehittämä formaatti, jonka sittemmin omaksuivat mm. Liberian yksityisarmeijat. Tunnottomat sotaherrat ja politrukit päästävät nämä nuoret valloilleen huumeilla ja viinalla yllytettynä, -ja lupauksella saada tehdä löytämilleen tytöille ja naisille ihan-mitä-vaan. Nähtyään riittävästi tämänkaltaisen joukon työnjälkeä entinen kotkalainen duunari, "legioonalainen Peters", oli yhä vähemmän motivoitunut ottamaan vankeja "katangan tiikereistä". Juuri tälläisten joukkojen mukana eräs pohjoismainen "rauhanpuolustajakin" oli parisen vuotta "vapauttamassa" Angolaa. Hänen aseveljistään, "Black Arrow"-joukosta, tuli sitten näitä "Katangan tiikereitä ".
Kuinka ollakkaan, tämä artikkeli alhaalla paljastaa Börjen matkaseuralaisen olleen taistolaisen Mikko Lohikosken.
http://www.taksvarkki.fi/artikkeli.php?lang=fi&gid=202&pid=603091706Lainaus
Börje Mattsson: Muistoja Taksvärkin tiellä
Olimme Mikko Lohikosken kanssa matkustaneet Afrikkaan, vuoden 1969 loppukeväänä. Takana oli radikaali vuosi 1968, vanhan valtaus, ja herääminen kehitysmaiden tilanteeseen. Ja eteläisen Afrikan taisteluun kolonialismia ja rasismia vastaan...
....
Lainaus
....Frelimon tarunomaisen sissijohtajan Samora Machelin tumma kaunis vaimo Joshina. Nämä molemmat naiset olivat …...
nuorille innokkaille anti-imperialisteille Suomesta suuri kokemus
.....
Lainaus
Oli ensimmäinen projekti Angolassa, muistaakseni tukea koulutustoiminnalle Namibian vapautusliikkeen Swapon puitteissa, sen leireillä Angolassa. Olimme lähdössä sinne Matti Viialaisen kanssa – jonka kanssa teimme myöhemminkin useita matkoja mm Angolaan.
Angola oli äskettäin itsenäistynyt, vapautunut, sosialistisena maana ja kansainvälinen kapitalistinen pankkitoiminta ei ollut vielä oikein rantautunut sinne. Varojen siirto Angolaan ei onnistunut, jonnekin tilille, jota jostain Suomesta yrittäisi avata. Eikä voinut kuulemma olla varma siitäkään, toimisivatko shekit, saisiko niitä lunastettua, luultavasti ei.
Mutta ison summan oli sinne satava, projektia varten. Joten matkalle hankittiin kunnon attaseasalkku. Ja siihen pakkasimme isoja seteleitä – mutta varmuuden vuoksi (että saisi vaihdettua) ei liian isoja.. Laukku tuli aivan täyteen rahaa. Ja se sylissä matkustelimme Angolaan. En tiedä oliko se aivan laillista, viedä tuollainen summa ulos maasta, varmastikaan se ei ollut laillista viedä tuollainen laukullinen rahaa sisään sosialistiseen Angolaan.
....
Lainaus
Olimme Halosen kanssa Tansaniassa tutustumassa Etelä-Afrikan vapautusliikkeen ANC:n leiriin sisämaassa, jossa oli useita eri suomalaisten järjestöjen projekteja toteutuksessa, myös Taksvärkin. Leirillä oli mm farmi, jonka avulla tuotettiin ruokaa omaan käyttöön ja jopa myyntiin. Osana farmia oli sikala. Kävimme sitä katsomassa, ja siellä meille myös esitettiin paikan suuri siitossika, valtava otus. Tarjan kanssa ihailimme siitossian kunnioitettavaa varustusta, ja kommentoimme sitä asiantuntevasti. Tarja Halonen kyykistyi katsomaan herraa myös suoraan kasvoihin, tai kärsään. Näiden molempien näin katsoessaan toisiaan, suoraan vastakkain, jotenkin mittaillessaan toisiaan – voi vain arvailla mitä ajatuksia siinä vaihdettiin – otin nopean kuvan.
... jota pätkää myös octavius on analysoinut. Rähmiskin voisi saada inspiraatiota.
http://octavius1.wordpress.com/2008/05/22/tarja-halonen-sian-silmin/Lisää:
http://www.rauhanpuolustajat.fi/RaPu-lehti/lehdet/2009/409/varikas_monikulttuurimies.html Lainaus
Värikäs monikulttuurimies
Pitkän linjan kansalaisjärjestöaktiivi Börje Mattsson tunnetaan niin Rauhanpuolustajista kuin Faces-festivaaleista. Hän on värikäs persoona, joka jakaa mielipiteitä.
...
Herätyksen rauhanliikkeeseen Börje Mattsson sai jo 1960-luvun puolivälissä ollessaan armeijassa.
"Tuolloin alkoi Vietnamin sota, ja totta kai jokainen järkevä ihminen reagoi siihen jollain tavalla. Tein intissä Dylanin ja Donovanin hengessä protestilauluja, joten kurinpidolliset toimenpiteet tulivat tutuiksi. Armeijasta päästyäni liityin Sadankomiteaan. Luin Ydinasioita-lehteä ja pukeuduin niin, että jokainen varmasti huomasi minun olevan kunnon pasifisti."
Vietnamin sota oli Mattssonille kova pala. Siihen reagoimiseen ei riittänyt pelkkä pasifismi. Niinpä nuori mies etsi oikeudentuntonsa toteuttamiselle uusia keinoja.
"Minulle muodostui kuva imperialismista ja maailmasta, joka on tietyn järjestelmän kourissa. Koin tehtäväkseni taistella imperialismia vastaan."
Samanaikaisesti opiskelijaradikalismi nosti päätään maailmalla ja myös Suomessa. Tietoisuus kolmannesta maailmasta kasvoi. Se oli monille täysin uusi todellisuus.
"Uusia järjestöjä perustettiin. Helsingin Kirkkokatu yhden kellarista tuli anti-imperialistisen toiminnan keskus. Perustimme myös Demo-painon, koska koimme, että meidän on itse pakko painaa materiaalimme. Muualla se ei olisi ollut mahdollista."
Nuoret aktivistit ostivat vanhan saksalaisen offset-painokoneen ja kantoivat sen kellariin.
"Kukaan ei aluksi osannut käyttää konetta, mutta asiasta otettiin selvää. Painoimme ensin vain yhtä kuvaa, sitä Che Guevaran klassista kuvaa. Yrityksen ja erehdyksen kautta painojälkeä alkoi pikkuhiljaa syntyä."
Samassa kellarissa toimi myös Suomen opiskelijain YK-liitto, josta tuli Mattssonille tärkeä järjestö.
"Sehän oli etabloitunut hieno järjestö, jonka puheenjohtajana oli toiminut muun muassa Paavo Lipponen. Häntä seurasi Nils Torvalds ja seuraava puheenjohtaja olinkin minä. Silloin liitto muutettiin selkeästi imperialismin vastaiseksi järjestöksi. Meillä oli osastoja ympäri Suomea. Aloimme tukea kansallisia vapautusliikkeitä ympäri maailmaa. Koimme etteivät YK:n toimet riitä. Matkustimme muun muassa Afrikkaan tukeaksemme Etelä-Afrikan vapautustaistelua."
Afrikan-matkoilta Mattssonille kertyi useita hyviä kontakteja aina vapautusliikkeiden johtajia ja eri maiden presidenttejä myöden.
Kun Mattsson ja kumppanit tulivat takaisin Suomeen, heillä heräsi ajatus Suomessa toimivan afrikkalaisen solidaarisuusliikkeen perustamisesta. Mattsson liftasi Mikko Lohikosken kanssa pennittömänä Angolaan. He olivat matkalla seitsemän kuukautta ja liittyivät Angolan vapautusliikkeeseen. "Tämän seurauksena perustettiin Suomeen Afrikka-komitea. Tavoitteenamme oli muuttaa Suomen ulkopolitiikkaa, niin että Suomi myös valtiona olisi valmis tukemaan vapautusliikkeitä."
Afrikka-komitean myötä alkoivat Börje Mattssonin yhteydet Rauhanpuolustajiin. Komitealle haettiin laajaa pohjaa ja mukaan otettiin kaikki Suomen Afrikan-ystävät.
"Komitea perustettiin lopulta Rauhanpuolustajiin, siitä tuli siis Rauhanpuolustajien Afrikka-komitea. Painostimme Suomea tunnustamaan kaikki eteläisen Afrikan vapautusliikkeet. Tämä oli kova linja, sillä Suomi ei virallisesti missään nimessä hyväksynyt aseellista vapautustaistelua. Afrikka-komitea aloitti 1970-luvun alussa. Yksi kiistakumppaneistamme oli Paavo Väyrynen. Hän joutui kuitenkin lopulta perääntymään, sillä Suomi tunnusti lopulta vapautusliikkeet. Se oli meille huikea hetki."
....
"Tavoitteena oli järjestää rauhanmarsseja ja rockfestivaaleja ympäri Eurooppaa. Itse olin tuolloin työtön ja lähdin pois Helsingistä. Päädyin Karjaalle maahanmuuttosihteeriksi. Tässä samassa duunissa hoidan tänäkin päivänä viiden eri kunnan maahanmuuttajiin liittyviä töitä. Pikkuhiljaa syntyi idea monikulttuurisesta ja rasisminvastaisesta rauhanfestivaalista. Näin sai alkunsa Faces, jota olin perustamassa. Se on järjestetty jo 12 kertaa."
Facesin taustaorgaanisaatio Etnokult ry. palautti Mattssonin jälleen kerran Rauhanpuolustajien toimistoon Helsingin Hämeentielle.
"Vuokrasimme Etnokultin Helsingin-toimistolle tilat Rauhanpuolustajilta. Täytyy sanoa, että minulle itselleni oli hurja tunne kävellä takaisin Puluihin. Olin kulkenut ympyrän ja tullut himaan. Tämä uusi Rauhanpuolustajat oli aivan erinäköinen kuin Bulevardin vanha Rauhanpuolustajat. Hämeentie oli paljon rähjäisempi, mutta täynnä fiilistä ja toimintaa. Koin absoluuttisesti, että Rauhanpuolustajat on vihdoin minun näköiseni ja koko järjestö tuntuu nyt paljon läheisemmältä. Kiitos siitä."
On toki Börje Mattssonin ja Mikko Lohikosken rauhaa puolustaneista, anti-kolonialistista ja antirasistisista Afrikan seikkailuista olemassa dokumenttikin YLEltä.
http://ohjelmat.yle.fi/dokumenttiprojekti/tulevia_elokuvia/kotimaiset_elokuvat/borje_mikkoLainaus
Ohjaus: Hannu Oksanen
Tuotanto: Dakar Oy
Arvioitu valmistumisajankohta: 2010
> ohjaajan dokblogikirjoitus 28.2.2009
> dakar.fi
Börje & Mikko on dokumenttielokuva ja veijaritarina hyväsydämisistä seikkailijoista. Börje Mattsson ja Mikko Lohikoski ovat suomalaisen radikalismin kantaisiä. He aloittivat toiminnan paremman maailman puolesta 1960-luvulla. Heidät on nähty vapaustaistelijoiden rinnalla Afrikan viidakoissa, Irakissa, Palestiinassa.
Börjen ja Mikon vaiheisiin liittyy lukuisia suomalaisia ja kansainvälisiä nimiä: Urho Kekkonen, Erkki Liikanen, Martti Ahtisaari, Jaakko Laakso, Saddam Hussein, Jasser Arafat, afrikkalaisia presidenttejä ja sissijohtajia: sekä lännen ja idän vakoojia. Mikko on nykyisin on Turun kaupungin kansainvälisistä suhteista vastaava johtaja. Börje työskentelee kierrätyskeskuksen työntekijänä Fiskarsissa ja on antirasistisen Faces- festivaalin johtaja.
Kuin Bätmän ja Robin sentään nämä Börje ja Mikko. Gotham Cityn tilalla vain Afrikan savannit ja viidakot.
Mitä tämän kaiken historiikin päätteeksi voi tehdä? Ehkä encorena tsekata uudestaan Börjen antikolonialististen vapautusliike-kavereiden työn jälki jälleen kerran, sen Kotkalaisperäisen Suomalaisen dokumentoimana joka sotkua oli siivoamassa:
http://tappis.0catch.com/Kolwesi.htmEi muuten, mutta tämä herra aikoinaan siis sai Suomen valtion virallisen kannan näiden aseellisten vapautusliikkeiden puolelle. Kysyttiinhän sinultakin?
Mites tänään? Börje pyörittää sitten antirasistista festaria jossa the Ministerikin käy moraaliposeeraamasssa tänään Norjan tapahtumien raatojen päällä.
Lisäksi Börje on RKP:n aktiivijäsen, jolla on oma paikkansa Suomen mokuttamisessa.
http://lottovoittaja.wordpress.com/2009/09/18/kotouttamisteollisuuden-tyollistava-vaikutus/Börje:
Lainaus
"“Suomen vanhustenhoito on rempallaan hoitohenkilöstöpulan vuoksi. Näyttää siltä, etteivät kaikki suomalaiset tykkää hoitaa tosiaan. Tälle alalle on pakko saada työvoimaa muualta. Eikö se ole ihan sama, mistä tai minkä väristä työvoimaa saamme? Eihän tällaisessa asiassa voi laittaa rasistisia rajoja.“.
http://suomaliansanomat.blogspot.com/search/label/B%C3%B6rje%20Mattssonhttp://mediaseuranta.blogspot.com/2009/09/kuntalehti-borje-mattsson-ylistaa.htmlLainaus
"Faces Etnofestival on monikulttuurinen tapahtuma, joka sai alkunsa yli 10 vuotta sitten Mattssonin havainnosta, että eri kulttuureista tulevien kohtaamista ja yhdessä tekemistä tarvitaan enemmän.
– Näin, että etninen vihamielisyys oli leviämässä Euroopassa. Siihen piti reagoida ja osoittaa, että monikulttuurisuus on rikastuttava, iloinen asia.
.....
Menin Inkooseen ja sanoin, että olkaa moderneja, ottakaa pakolaisia. Tarvitsette sihteerin, ja tässä minä olen.
Näin muodostui 90-luvun puolivälissä viiden kunnan yhteisalue. Mukaan lähtivät Karjaan ja Inkoon lisäksi Hanko, Pohja ja Tammisaari. Mattsson oli onnistunut tavoitteessaan tehdä pakolaistyöstä pysyvää. Seuraava askel oli luopua keinotekoisista kuntarajoista.
– Ehdotin, että minusta tulee Länsi-Uudenmaan pakolaissihteeri. Kunnat suostuivat.
2000-luvun alussa Börje Mattsson luopui sihteerinimikkeestä, koska aika oli ajanut sen ohi. Hänestä tuli maahanmuuttajakoordinaattori."
Mikko Lohikoski on taas keskittynyt konkurssissa olevan Turun mokuttamiseen. Hän on myös voimakkaasti ajanut maahanmuuttajien loppusijoittamista kuntasektorin suojatyöpaikkoihin. Hänen poikansa on vapaata liikkuvuutta ajavan sosialistiliiton puheenjohtaja Juhani Lohikoski, jonka rauhanmarsseilla monenkaltaista vihapuhetta sallitaan:
http://www.halla-aho.com/scripta/rauhanmarssi_helsingissa.htmlhttp://mediaseuranta.blogspot.com/2011/03/vihrea-lanka-uussuomalaiset-tahdotaan.htmlhttp://suomaliansanomat.blogspot.com/2010/01/vuoden-uusturkulainen-ja-vuoden.htmlhttp://laivaontaynna.blogspot.com/2006/08/mietteit-sensuroinnista-ja.html