Kirjoittaja Aihe: Vakiofraaseja & Mokutuksen helmiä  (Luettu 366084 kertaa)

Se siitä

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 3
  • Liked: 13
Vs: Vakiofraaseja & Mokutuksen helmiä
« Vastaus #810 : 13.10.2022, 10:50:31 »
Lainaus
Janne ”Rysky” Riiheläinen: Todistamisen taakka

...Tämän  päivän  rasismi  pyrkii  verhoamaan  näkemyksensä  rationaaliseksi,  faktojen pohjustamaksi ajatusmalliksi. Rasistista tulkintaa tukevat tilastot, luvut ja graafit tuodaan esiin ja pois jätetään kaikki omaa teoriaa vastaan hangoittelevat tutkimukset, luvut ja näkökulmat. Välillä tuntuu siltä, että mikä tahansa faktanpalanen riittää todistamaan  koko  rasistisen  ajatusrakennelman  todeksi.  Rasismi  ei  ole  väkivaltaa  vain  ihmistä  kohtaan;  se  on  usein  väkivaltaa  myös  logiikkaa,  järkeä  ja  inhimillisyyden periaatetta kohtaan...

Tässä on taas virhepäätelmää kerrakseen, ja taitaapi tutkija hiukan projisoida omia toimintamallejaan vastustajiinsa. Ensinnäkin ihan neutraalit ja vasemmistolaisetkin tutkijat ovat päätyneet tuomaan julki rasismiksi mahdollisesti tulkittavia faktoja (esim. Putnam). Mutta ehkäpä vieläkin mielenkiintoisempaa on kuinka neutraali lähestymistapa katsotaan nykyään vihapuheeksi ja viha itsessään motiivina on näiden agenda-vetoisten hutkijoiden taholta (tietoisesti?) korruptoitu.

Viha motiivina on ihan mahdollinen ja kenties jopa yleinen, mutta se miten viha katsotaan yhden poliittisen suuntauksen motiiviksi on kovin virheellinen. Viha ei katso kohdetta vaan voi kohdistua mihin tahansa ryhmään tai ideologiaan. Periaattessa mitä tahansa käyttäytymistä tai ajattelua voi vihata. Otetaanpa esimerkiksi maahanmuutto. Kukaan ei oikeastaan kannata tai vastusta maahanmuuttoa periaatteena, vaan yleisin suhtautuminen siihen on myönteinen niiden yhteisöjen suhteen joihin ei itse koe kuuluvansa tai joiden muuttumisen ihminen ei usko vaikuttavan itseensä. Esim. paatuneinkin natsi kannattaa runsasta maahanmuuttoa Israeliin, kenties juuri koska vihaa juutalaisia. Yhdysvalloissa viha-määritelma heijasteleekin tätä paremmin kuin ehkä Suomessa: Vihapuheeksi katsotaan maahanmuton vastustaminen Yhdysvaltoihin, kun taas maahanmuuton kannattaminen Israeliin katsotaan antisemitismiksi, eli juutalaisvihaksi. Periaatteellinen ja johdonmukainen maahanmuuttokanta on siis samaan aikaan sekä vihapuhetta että sen vastakohtaa riippuen ainoastaan kohteesta, ainakin Yhdysvalloissa.

Suomessa tämä vasta näkyy agenda-asettajien kirjoituksissa, mutta täälläkin on havaittu vihan väärinymmärrystä. Henkilö joka kertoo vihaavansa suomalaisa ja sen tähden kannattavansa väestönvaihtoon tähtäävä maahanmuuttoa ei syyllisty vihapuheeseen, kun taas henkilö joka vastustaa maahanmuuttoa koska välittää kansastaan taas voi syyllistyä vihapuheeseen. Tässä esimerkissä siis ensin mainittu ilmoittaa explisiittisesti motiivikseen vihan kun taas jälkimmäinen ilmoittaa motiivikseen rakkauden, mutta lainsäädännössa merkitystä tällä ei ole, vaan valamiehistö sekä tuomarit ovat meillä sellaisessa valta-asemassa että heillä on suuremmat valtuudet määritellä puhujan motiivit kuin hänellä itsellään. Todella ihmeellistä ja varmaankin pitkällä tähtäimellä kestämätöntä oikeusperiaatteen kannalta.

Tagit: